sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Helsinki, tuo pieni suuri pääkaupunkimme

Kerroin Pimp my cousin, part II -kirjoituksessa kahdesta sinkkumiehestä, joiden kanssa minua yritettiin parittaa sukulaisten toimesta. Kas, kaikesta väenpaljoudesta huolimatta bongasin nämä samaiset miehet vappuaattona Mantalta muutaman metrin päästä minusta ja ystävästäni. Osoitin heidät Iinalle ja kerroin, mistä tiedän heidät.

”Siis noiko? Toi millä on toi harmaa takki ja tummat hiukset? Siis toi on se, josta olen kertonut, siis jonka kanssa olen käynyt kahvilla ja jonka kanssa ollaan törmäilty moneen otteeseen, kun asutaan samoilla kulmilla. Siis se on se pelimies-tyyppi!”

Sama tyyppi on myös se, josta serkun poikaystävän piti selvittää, lähtisikö tämä kanssani treffeille. Toisesta hepusta en ollut kiinnostunut lyhyen ensitapaamisen perusteella, vaikka sukulaiset kovasti yrittivät kyörätä minua treffeille myös hänen kanssaan.

Helsinki on siis sen kokoinen kaupunki, että täällä ei voi mennä treffeille miehen kanssa ilman, että joku sinkkuystävistä on jo käynyt tämän kanssa ulkona.


Tästä väkijoukosta on helppoa bongata tuttuja. (Kuva: hs.fi)

Ilta huipentui siihen, että osuimme samaan baariin miesten kanssa. Lähetin serkulle viestin ja kerroin, miten maailma oli taas kerran osoittanut pienuutensa. Hän puolestaan ilmoitti, että molemmat miehet tapailevat tällä hetkellä, ja toisella olikin joku nainen kainalossa Mantalla.

Myös toinen miehistä oli löytänyt baarista naisen (tai ehkä tämä oli se tapailu) ja oli tämän kanssa intiimissä kanssakäymisessä tanssilattialla. Noin tunnin päästä törmäsin häneen toisella puolella baaria – nainen oli edelleen kainalossa, muttei kuitenkaan se sama kuin tanssilattialla. Toinen miehistä hengaili myös maisemissa, aivan tolkuttomassa tokkurassa. Iina totesi, että joka kerta kun hän on törmännyt mieheen baarissa, tämä on ollut melkoisessa juntturassa. Vappu ei siis selittänyt kaikkea.

Myös muita tuttuja oli liikenteessä juhlistamassa vappua. Törmäsin Paperiteollisuusmieheen jo alkuillasta. Hän oli liikkeellä jonkun naisen kanssa, ja aikaisesta kellonajasta päätellen ihan tapailumielessä, elleivät he sitten olleet löytäneet toisiaan ennen Mantan lakitusta. Papru päätyi loppuillasta luonnollisesti myös samaan baariin kanssamme. Hän oli siellä edelleen saman naisen kanssa, mikä ei kylläkään estänyt häntä vessareissulla kommentoimasta ulkonäköäni (”Sä oot tosi nätti”) ja kyselemästä, että tunnemmeko jostain, kun olen niin tutun näköinen. Niin, totta tosiaan. Ollaanks me joskus tavattu?

9 kommenttia:

  1. ---Helsinki on siis sen kokoinen kaupunki, että täällä ei voi mennä treffeille miehen kanssa ilman, että joku sinkkuystävistä on jo käynyt tämän kanssa ulkona---

    Ei ole sen kokoinen kaupunki, ja kyllä voi mennä treffeille miehen kanssa ilman, että kukaan tuntemistasi naisista on jo käynyt sen kanssa ulkona.

    PAITSI.

    Jos valkkaa miehensä ainoastaan rikkaista, komeista ja supliikeista pelureista, joista kaikki muutkin naiset pitävät. Onko silloin ihme, että piiri pieni pyörii? Sama ilmiö käy varmaan New Yorkissakin, jos kelpuuttaa vain kaikkein suosituimmat miehet. Oma vika kun on sika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenko joskus sanonut, että etsin rikasta ja komeaa miestä? Tähän voisi todeta kääntäen 24:sen at-miesten lausahduksen: komealla miehellä ei tee mitään. Komea mies on kyllä kiva käsipuolessa ja sopii sängynlämmikkeeksi muutamaksi yöksi, mutta en ole millään muotoa kiinnostunut pelimiehistä, joita suurin osa komeista miehistä on. Helmen löytäminen tästä joukosta on suhteellisen mahdotonta ja toisekseen sian joutuu ostamaan tässä tapauksessa säkissä, koska pettäminen voi tulla esille vasta vuosien jälkeen.

      Mitä supliikkeihin tulee, en vaihtanut sanaakaan näiden kyseisten herrasmiesten kanssa. En siis henkilökohtaisesti tiedä heidän supliikkitaidoistaan mitään.

      Kyllä, pidän pukumiehistä. Pukumies ei ole yhtä kuin rikas. Tiastokeskuksen mukaan miesten keskipalkka on noin 3600 euroa/kk. Tähän tuloluokkaan ja tätä alempiin tuloluokkiin mahtuu aika monta pukumiestä. En tiedä, mikä sinun käsityksesi rikkaasta on, mutta tilastokeskuksen määritelmän mukaan tuo tuloluokka on suomalaista keskitasoa ja "kelpaa" minulle vallan mainiosti.

      Se, etten lähtökohtaisesti ole kiinnostunut susirumasta ja itseäni 10 senttiä lyhyemmästä trukkikuskista, joka ei ole vaivautunut hankkimaan minkäänlaista koulutusta yläasteen jälkeen, ei tarkoita sitä, että etsin rikasta ja komeaa miestä. Susiruman trukkikuskin ja rikkaan sekä komean miehen väliin mahtuu aika iso joukko miehiä, jotka täyttävät pariutumiskriteerini hyvin.

      Onko ihminen sika, jos hänellä on jotain kriteereitä pariutumisen suhteen? Mielestäni "mulle kelpaa kuka vaan, siis ihan kuka vaan" -henkinen asenne ei kuulosta kovin tervehenkiseltä vaan lähinnä epätoivoiselta eikä epätoivo ole hyvä lähtökohta mihinkään parisuhteeseen. Jos joku pitää hoikista tai sinisilmäisistä tai lapsi- tai eläinrakkaista tai hiphoppareista tai rokkareista tai punatukkaisista tai hyvätapaisista, tekeekö se ko. ihmisestä sian?

      Poista
    2. Et ole sika, mutta sinulla on vaan liian kova vaatimustaso. Itse en voisi vakavasti kiinnostustua naisesta, joka on a) lihava, b) sivistymätön, c) köyhä. Tämän takia lämpenen ekonomi/lääkäri/juristi -naisista. No, kuten arvaat pakkia tulee ja paljon. Tasokkailla ihmisillä kun on niin paljon valinnan varaa.

      Poista
    3. Jos etsin keskituloista miestä, joka ei ole susiruma ja on vaivautunut jollakin tasolla sivistämään itseään peruskoulun jälkeen, kuten olen itsekin tehnyt, millä tavalla vaatimustasoni on liian kova? Sillä oletuksella, etten itse ole susiruma ja lihava.

      Poista
    4. En väitä, että olisit ruma tai liha, mutta. Haluat jotain sellaista mitä ei nykyisessä kireässä parisuhdemarkkinatilanteessa ole tarjolla stadissa. Itseasiassa olisi kiva nähdä sinut luonnossa (onneksesi se ei tule tapahtumaan), voisin pitää sinulle seuraa muutaman tunnin ilman mitään ns. odotuksia, ihan vaan huvin vuoksi (=pidän naisista). No, sinulla on tämä blogi, jossa kuitenkin "tuttuilisit" jälkikäteen, ja niin, en ole pukumies, vaan tyylitön farkkutakkimies jne.. ;)

      Kysynnän ja tarjonnan laki on jotenkin kannaltasi vinoutunut. Kenties stadin miehillä on liikaa tarjontaa naisista.

      Poista
    5. Osa ongelmasta juontunee siitä, että koulutettuja naisia on enemmän kuin koulutettuja miehiä. Kaikille koulutetuille naisille ei siis yksinkertaisesti riitä koulutettua miestä, ja kun joukosta karsii vielä "susirumat" ja sosiaalisesti taidottomat "it-nörtit" sekä pelimiehet, miesten joukko kapenee entisestään.

      Poista
    6. Tarkennettakoon tätä pukumiesasiaa (joka ilmeisesti on saanut jotkut lukijat olettamaan, että etsin komeaa ja rikasta miestä?) vielä sen verran, että pukumies sytyttää minut, mikä siis on verrattavissa siihen, että joku syttyy palomiehistä, joku poliiseista, joku lentoemännistä ja joku hoitsuista. Tarkoittaako se kuitenkaan sitä, että ko. henkilö ei voi seurustella ihmisen kanssa, joka ei ole hoitsu/lentoemo/palomies? Tuskin.

      Ja kyllä, sytyn myös pitkistä miehistä. Tämäkin on verrattavissa siihen, että joku syttyy ihosta hauiksesta tai tiukoista vatsalihaksista tai isoista rinnoista tai kiinteästä takapuolesta. Silti samainen henkilö voi loppupeleissä päätyä yhteen pienirintaisen naisen tai ei-niin-pitkän miehen kanssa.

      Poista
  2. Serkkusi poikaystävä tässä terve! Ensinnäkin, kiitos blogistasi, nyt vasta luin useamman kirjoituksen. Tulin tänne sen erään analyyttisemmän pohdinnan seurauksena, josta oltiin lyhyessä viestinvaihdossa, mutta alan hahmottaa blogikokonaisuuttasi nyt laajemmin :)

    Sori, etten muistanut ilmoittaa kun sain selville, että kummallakin kavereistani oli jo varaus päällä :o Tällä hetkellä sähköpostin inboxissakin on 468 avaamatonta viestiä, joten organisoituneisuuteni ei ole aivan huipussaan. Toisaalta, vaikuttaa siltä, että olet tavannut herroja aivan tarpeeksi useasti ilman virallisia treffejäkin.

    Olen vasta parittamisurani alkumetreillä, joten huteja varmaan tulee. Mutta älä huoli, yritän jatkossakin ynnätä mieleni sopukoissa sinun ja kavereideni mahdollisia yhteensopivuuksia! Muut tosin varmaan laskevat tällaisia yhteensopivuuksia integraaleilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä mitään :-) Olen tässä neljä vuotta odotellut elämäni miestä, joten muutama lisäpäivä odottelua ei tunnu missään ;-D

      Huteihin olen törmännyt aiemminkin ja niitä sattuu kaikille. Ensinnäkin etukäteen on melko mahdotonta tietää, tuleeko kaksi ventovierasta ihmistä toimeen keskenään. Toisekseen, jos joku ihminen on hyvä tyyppi kaverina, se ei välttämättä tarkoita, että hän on hyvä parisuhteissa. Tätäkään ei kaverina välttämättä tiedä etukäteen ennen kuin joku tulee jälkikäteen tilittämään, että "paritit mut sitten pettäjäsialle/alkoholistille/työnarkomaanille".

      Paritus on vaikea laji, mutta lupaan toimia vapaaehtoisena harjoituskappaleenasi jatkossakin ;-)

      Poista