Hän sai minut myös tajuamaan, miten pahasti minua on viime vuosina loukattu. Join ystävän syntymäpäiväjuhlilla liikaa ja lähdin selvittämään päätäni kotiin. Kun pääsin ovesta sisälle, vetäisin känni-itkut vessan lattialla. Muistelin kaikkia niitä miehiä, jotka ovat pahoittaneet mieleni viime vuosien aikana. Miehiä, jotka ovat selkäni takana lähetelleet viestejä ystävilleni. Miehiä, jotka ovat ilman mitään selitystä, yhtäkkiä ja yllättäen lempanneet minut. Yksikään tapaus ei ole ollut itsessään merkittävä, mutta kun tapauksia on kertynyt toinen toisensa perään, ne ovat jättäneet minuun jälkensä.
Itku olisi todennäköisesti jäänyt tulematta ilman merkittävää humalatilaa, mutta ymmärsin sen myötä, minkälaisia haavoja miehet ovat minuun tehneet. Kolmonen on tuonut balsamia haavoihini. ”Palvoo maata jalkojen alla” on ehkä hieman voimakas ilmaisu, mutta mies vaikuttaa olevan totaalisen ihastunut minuun. Hän haluaa viettää minun kanssani kaiken liikenevän vapaa-aikansa, skippaa jo sovittuja tapaamisia minun vuokseni, pitää minua hyvänä, kuiskailee korvaani, miten ihana olen, haluaa tavata ystäviäni ja tutustua harrastuksiini. Hän on luultavasti kiltein mies, jonka kanssa olen koskaan ollut – olematta kuitenkaan täydellisen tahdoton, tossun alla oleva lammas.
Tein iltojeni iloksi listausta miehistä, jotka ovat loukanneet minua. Suurimmasta osasta tapauksia olen raportoinut blogissa jo aiemminkin, joten tämä on hieman vanhan kertausta.
- Teatterin baari. Ilmassa on pientä flirttiä, pohditaan jatkoja yläkerrassa. Harkitsen kotiin lähtemistä, kun mies hieroo polveani ja sanoo, että totta kai minunkin pitää lähteä jatkoille. Ilahdun ja päätän lähteä mukaan. Portaissa mies katoaa, ja kun viidentoista minuutin päästä vihdoin löydän hänet, hän puolestaan on löytänyt seurakseen suomenruotsalaisen prinsessan kotelomekossaan. Ajelen aamuyön pikkutunneilla taksilla kotiin ja kun pääsen sänkyyn, purskahdan itkuun. En sen vuoksi, että olisin reilun puolen tunnin tuttavuuden perusteella kuvitellut hänen olevan elämäni mies. Vaan sen vuoksi, että minusta tuntui siltä, etten kelpaa kenellekään. Nurkan takana on aina joku, jolla on pidemmät sääret, kauniimmat kasvot, parempi huumorintaju ja fiksummat jutut.
- Risteily, adonis ja pitkät suudelmat. Risteilyn jälkeen mies lisää minut kaverikseen Facebookissa. Hän ei kuitenkaan kiitä viestillä yhteisestä illasta – sen sijaan hän päättää lähettää viestin samalla risteilyllä mukana olleelle ystävälleni, jossa hän toteaa, että olisi mukavaa tutustua ystävääni paremmin. Ei, hänkään ei ollut elämäni mies. En silti voi väittää, etteikö hänen käytöksensä olisi loukannut ja satuttanut minua.
- Baari-ilta keskustassa. Baaritiskillä tuntematon mies haluaa tarjota minulle ja ystävälleni juomat. Juttelemme hänen kanssaan vähän aikaa ja menemme sitten tanssilattialle. Lattialla saan oivalluksen – saatan ehkä olla kiinnostunut miehestä! ”Nyt menet sitten juttelemaan sille ennen kuin se katoaa”, ystävä patistelee. Eipä tarvitse, sillä mies lähestyy meitä tanssilattialla. ”Onko teitä mahdollista tavata muulloinkin”, hän kyselee meiltä. Kaverini ei ole kiinnostunut miehestä, joten hän lähestulkoon kääntää tälle selkänsä ja tuijottelee muualle. ”Joo, voin antaa numeroni”, minä sanon. Mies ottaa numeron talteen. Sen jälkeen hän kääntyy ystäväni puoleen – jonka kehonkieli viestii ”älä tule lähelle, älä puhu mulle”. Mies ei anna sen häiritä vaan sanoo, että oikeastaan hän on kiinnostunut tapaamaan vain ystävääni, ei minua. En musiikista johtuen kuule keskustelua, mutta kaverini kertoo sen minulle miehen lähdettyä pois. Aina ei voi voittaa eikä edes joka kerta.
- Sinkkubileet. Kamala tarjonta, mutta kaikkien sammakoiden keskeltä löytyy helmi. Kivannäköinen, mukavan ja fiksun oloinen mies, joka haluaa tavata minut uudestaan. Vaihdamme numeroita ja sovimme treffit. Tapaamme perjantai-iltana, käymme ensin kahvilla ja sen jälkeen syömässä. Välillämme ei ehkä ole suuren suurta kemiaa, mutta viihdyn miehen seurassa enkä keksi hänestä mitään negatiivista sanottavaa. Haluan siis tavata hänet uudestaan. Ei se kemiakaan välttämättä parissa tunnissa synny. Parin päivän säädyllisen odottelun jälkeen laitan hänelle viestin ja kysyn, haluaako hän tavata minut uudestaan. Kuluu päivä, toinen. Lopulta saan vastauksen. Ei kiinnosta, mutta se ei johdu minusta. (Tietenkään...) Hän yrittää vielä toipua erostaan eikä ole valmis uuteen suhteeseen tai edes tapailuun. Parin viikon päästä ystäväni näkee hänet oopperassa naisen kanssa. Työkaveri, maybe?
- Tapaan nettideittien merkeissä mukavan miehen. Laitan hänelle seuraavana päivänä viestin ja kyselen, olisiko hän halukas tapaamaan minut uudestaan. Hän ei koskaan vastaa.
- Käyn deiteillä erittäin potentiaalisen miehen kanssa, ja sovimme alustavasti uudesta tapaamisesta. Parin päivän kuluttua hän ilmoittaa, että hänen äitinsä on kuollut ja tästä johtuen hän ei ole tällä hetkellä kiinnostunut tapailemaan ketään. En kuule hänestä tämän jälkeen mitään.
- Tapaan baarissa kiinnostavan oloisen miehen, joka pyörii ympärilläni kuin ampiainen mansikkamehulasissa. Yhtäkkiä miehen käytös muuttuu, hän ei enää katso minua silmiin, vetää takin päälleen ja häipyy jatkoille toiseen paikkaan pyytämättä minua mukaansa. WTF?