sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Markkina-arvon parantaminen, osa I: seinäruususta varteenotettavaksi sulhasehdokkaaksi

Tätä kirjoitusta on odotettu ilmeisesti 24:ssa jännäkakka housuissa. Kuten lupasin, sarjani at-miehistä jatkuu. ”Toivottavasti se ei kirjoita niitä samoja vanhoja juttuja pukeutumisesta ja henkilökohtaisesta hygienista”. Henkilökohtainen hygienia on itsestäänselvyys, joten siitä tuskin tarvitsee mainita erikseen. Pukeutuminen ja ulkoinen habitus on kuitenkin ensimmäinen askel, jonka at-miehen tulee laittaa kuntoon, jos hän aikoo löytää itselleen elämänsä naisen. Niinpä tämä kirjoitus käsittelee pukeutumista ja tyyliä – seuraavassa ja sarjan viimeisessä kirjoituksessa annan konkreettisia vinkkejä naisten lähestymiseen.

Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin ja suosittelen kaikkia markkina-arvonsa parantamisesta kiinnostuneita lukemaan vanhan tekstini läpi. Olen myös antanut ohjeita nettideittailuun sekä treffeillä käyttäytymiseen.

Heti alkuunsa suosittelen, että käytte lukaisemassa läpi ex-nörtin, nykyisen pelimiehen kirjoittaman tekstin, jossa hän kuva kuvalta näyttää, miten muuttui seinäruususta varteenotettavaksi sulhasehdokkaaksi. Blogista löytyy ennen ja jälkeen -kuvat myös Neil Straussista, joka on kirjoittanut kirjan Pelimies. Melkoinen muutos, vai mitä?

Jenkeissä pyörii The Pick-up Artist -niminen sarja, jossa pelimies ja ex-nörtti, ”Mystery”, tuunaa nörttimiehiä iskukuntoon. Leikki lähtee liikenteeseen siitä, että miesten tyyli päivitetään tähän päivään. Tässä hieman kuvasatoa sarjasta (en ole valinnut ennen-kuviin tahallani hölmöjä ilmeitä – jouduin nimittäin nappaamaan ne kuvakaappauksina tietokoneeni ruudulta samalla, kun sarja pyöri siinä).



Mitä luulette, kummat pääsevät deiteille todennäköisemmin, oikean- vai vasemmanpuoleiset herrat? (”Mystery” eli sarjan opettaja ja pelimies löytyy toiseksi alimmalta riviltä.)

Jos minä lähtisin baariin samassa lookissa, joka oli muodissa 90-luvulla – permanentattu tukka (unohtamatta otsapermistä!), Levi's 501 -farkut, yli-iso t-paita, pikkureppu ja hiuksissa donitsi, kuinkahan moni mies tulisi tekemään lähempää tuttavuutta illan aikana? Baari-illan jälkeen menisin kotiin, avaisin tietokoneen ja pyörisin netissä kertomassa kaikille, miten paljon vihaan miehiä, koska en kelpaa heille. Kuulostaako loogiselta?

Julia Roberts 90-luvulla ja tällä vuosituhannella. Times change, people change. Ainoa asia joka ei muutu, on at-mies.

At-mies sanoo:

”Mutku en mä osaa pukeutua.” Ei sinun tarvitsekaan osata. Markkinatalous on siitä kiva, että jos auto hajoaa, sitä ei tarvitse korjata itse, jos putket vuotavat, niitä ei tarvitse paikata itse ja jos sairastut, sinun ei tarvitse hoitaa itse itseäsi. Vaatekapoista saa ammattimaista pukeutumisneuvontaa usein ilmaiseksi. Myös stylistin palkkaaminen muutamaksi tunniksi onnistuu – samalla katsotaan kuntoon myös frisyyri. Ja suosittelen lämpimästi noudattamaan stylistin neuvoja, vaikka uusi tyyli tuntuisi alkuun vieraalta. Uutta tyyliä voi aluksi haarukoida esim. tyyliblogeista ja miesten lifestyle-lehdistä ja vaikkapa näyttää pukeutumisneuvojalle kuvasta, minkälainen tyyli kiinnostaa.

”Mut enhän mä näytä samalta kun ne tyyliblogien ja muotilehtien miesmallit, vaikka niitten releet puettais mun päälle.” Et näytäkään. En minäkään näytä naistenlehden kannessa poseeraavalta ammattimallilta, kun vedän ylleni mallin päällä roikkuneen kesämekon. Näytän joka tapauksessa paremmalta kuin jos lähtisin ulos niissä 501:ssä ja yli-isossa t-paidassa permanentin kera. That's the point.

”Mut kun mun tyyli on jo kunnossa ja naiset ei silti anna.” Ei ole. Valitettavasti me ihmiset olemme sokeita omille epäkohdillemme, ja jos saat aina rukkaset, tyylisi ei todennäköisesti kolahda naisiin.

”Kuka sä oot muita neuvomaan, kun oot ite sinkku?” En kukaan. Olen kuitenkin ollut kahdessa pitkässä parisuhteessa ja miehet lähestyvät minua niin reaalielämässä kuin netissäkin eli olen ilmeisesti joskus tehnyt jotain oikein. Lisäksi olen nainen, joten pystyn antamaan jonkunlaista naisnäkökulmaa siihen, mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä, jos joskus haluaa pariutua tai saada p...ua. Jos neuvoni eivät kiinnosta, voin todeta vain, etten ole muistikuvani mukaan pakottanut ketään lukemaan tätä blogia.

Loppuun listaan vielä hyödyllisiä linkkejä:
GQ-lehden nettisivut 
The Style Blogger, miesten tyyliblogi
Miesten hiustyylejä vuosimallia 2012 

P.S. Blogini kommentointipolitiikka muuttuu, ja jatkossa en enää julkaise kärjistettyjä, ilkeämielisiä ja katkeria kommentteja. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että osa niistä kommenteista, joita olen aiemmin julkaissut, joutuu jatkossa roskakoriin tyylinsä vuoksi. Niille on oma paikkansa, mutta se ei ole täällä. Kanssani saa edelleenkin olla eri mieltä, mutta pidetään kommentointi asiallisena sekä hedelmällisenä ja yritetään olla kärjistämättä ja vihaamatta toisiamme, jookos? Samalla toivotan kaikille positiivisia ajatuksia – kesä tulee, otetaan siitä kaikki irti!

32 kommenttia:

  1. ATM:n määrä laskisi räjähdysmäisesti, jos ne oikeasti ymmärtäisivät ja haluaisivat tehdä asialle jotain. Mutta kun jokaisen täytyisi kelvata "omana itsenään".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri. Paradoksi tässä on se, että yksikään kaunis nainen ei kuvittele kelpaavansa omana itsenään vaan näkee jumalattoman vaivan ulkonäkönsä eteen (hiukset, meikki, kynnet, ihonhoito, fyysinen treenaaminen, että kroppa pysyy kuosissa jne. jne.).

      Poista
    2. Oletko itse ns "kaunis nainen" ja tehnyt kaiken mahdollisen markkina-arvon korottamiseksi, kenties olet.. En ymmärrä miksi jakelet ohjeita alemmantason miesten tuunaukseen. Eikö olisi parempi keskittyä omiin ominaisuuksiisi(?), jotta ylemmän tason miehen saaminen helpottuisi. Eli, parannat omaa pakkaustasi, jotta se käy kaupaksi kovempaan hintaan. Ja samalla säästäisit myös aikaa, kellon tikittäessä. Miksi ohjeistaa alempitasoisia.

      Itse epäilen, että naisen on helppo saada mies jos naisella oma pakkaus kunnossa.

      Poista
    3. Siteeraan tässä Sika mieheksi bloggaajan ao. kommenttia: "At-miehet voivat tehdä itselleen jotain ja uskoisin monen kohdalla sen olevan heidän terveydelleen ja hyvinvoinnillekin tärkeää. Koska yksinäisyys tappaa hitaasti mutta varmasti."

      Minulla on ihan vilpitön halu auttaa ihmisiä, joiden parisuhdetilanne näyttää toivottomalta. Ehkä tämä on naiivia ja ehkä nämä ihmiset eivät neuvojani kaipaa, mutta saan kai kuitenkin kirjoittaa blogissani niistä aiheista, jotka minua kiinnostavat?

      En tiedä miten tiiviisti olet seurannut tätä blogia, mutta ainakin vakilukijani liene tietävät, että olen tyytyväinen tämänhetkiseen elämääni ja minulla ei ole minkäänlaista pakottavaa tarvetta löytää parisuhdetta. Kyllä, parisuhteessa on kiva olla ja hyvä parisuhde on varmasti pidemmän päälle antoisampaa kuin sinkkuus, mutta olen ainakin tällä hetkellä onnellinen elämäntilanteessani. Olen useasti sanonut tämän ja toistan tämän nyt vielä kerran: parisuhde ei ole minulle mikään itseisarvo.

      Mitä tulee ajankäyttööni, bloggaaminen on minulle harrastus siinä missä muutkin harrastamani asiat. Pitäisikö minun käyttää kaikki liikenevä vapaa-aikani sopivan kumppanin löytämiseen eli joko istua kauneushoidoissa markkina-arvoani parantamassa, ryhtyä harrastamaan jotain, mistä en ole kiinnostunut, mutta jossa voisin tavata miehiä tai viettää kaikki illat kahviloissa/baareissa, joissa voisin tavata uusia ihmisiä? Eikö tämä ole jo vähän epätoivoista? En suosittele tämän tason omistautumista naista etsiville at-miehillekään vaan kehotan kaikkia edelleen harrastamaan niitä asioita, jotka itseä kiinnostavat. (Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jos haluaa ehdottomasti löytää parisuhteen, kannattaa viettää 24/7 kotisohvalla.)

      Mitä tulee biologiseen kelloon, en aio perustaa elämääni sen varaan vaan elää tässä hetkessä. En aio ottaa ensimmäistä vastaantulevaa miestä, joka ei millään tavalla sykähdytä, tehdä hänen kanssaan lapsia ja sitten erota muutaman vuoden päästä, kun suhde ei toimi eikä alunperinkään ollut kovin kestävällä pohjalla.

      Ulkonäöstä: kauneus on katsojan silmissä, joten en lähde ruotimaan ulkonäköäni. Sanotaan nyt niin, että seinäruusuna minun ei ole koskaan tarvinnut olla.

      Poista
    4. Ahaa, eli olet periaatteessa lähinnä auttamassa Henry Laasasta hänen miesmissiossaan.

      Poista
  2. Toivottavasti se, että kirjoitit ensimmäisenä nimenomaan tästä ulkonäköpuolesta ei tarkoita, että pitäisit sitä tärkeimpänä asiana mitä huonosti naisten kanssa menestyvä mies voi ongelmiensa korjaamiseksi tehdä. Kun ongelma kuitenkin on äärimmäisen harvoin missään muualla kuin pään sisällä. Tai ainakin minun ongelmani ovat olleet oman pään sisäisiä enemmän kuin mitään muuta.

    Siitä ei toki pääse mihinkään että ulkonäkö vaikuttaa aivan hemmetisti siihen miten muiden ihmisten huomio kiinnittyy. Ja silti, jotenkin minusta tuntuu että en haluaisi lähteä mukaan peliin, jossa ihmisen arvo punnitaan muutamassa hetkessä päällä olevien vaatteiden ja hiustyylin mukaan. En haluaisi antaa periksi pinnallisuudelle.

    Toisaalta en ole katkera enkä syytä omasta tilanteestani naisia, vaan ymmärrän kyllä valintojeni seuraukset. En vain halua käyttää aikaa tai rahaa ulkonäköni tuunaamiseen tai vaatekaapin sisällön uusimiseen. Se että naiset (tai jotkut miehet) tekevät niin, ei ole minulle riittävä peruste lähteä samaan leikkiin mukaan. Juhlat ja muut vastaavat ovat asia erikseen, mutta arkipukeutumisessa ja hiustyylissä minulle ykkösasia on ehdottomasti helppous.

    Tällä hetkellä tyylini ja ulkonäköni on noista kuvista lähimpänä ehkä ekan rivin "ennen" kuvaa. Ja henkilökohtainen mielipiteeni on, että ko. kaveri näyttää paremmalta "ennen" kuin "jälkeen" -kuvassa. Ehkä naiset ovat sitten keskimäärin eri mieltä, mene ja tiedä :) Muutenkin ennen-kuvat tuossa ovat mielestäni aivan tavallisen ja ok näköisiä miehiä, yksikään ei minun silmääni ole niin ruma tai tyylitön että mahdollinen huono menestys naismarkkinoilla olisi siitä kiinni. Tai no, ehkä tuo pitkätukka tosiaan oli hiustenleikkuun tarpeessa, mutta siinä se :)

    Sivuhuomiona, jotenkin mulle on tullut muuten näitä blogitekstejäsi ja muutaman muun pk-seudun ihmissuhde/deittibloggaajan juttuja lukiessa kuva, että homma on vielä rajusti raadollisempaa siellä etelässä. Täällä landella voi näyttää maalaiselta ja tavikselta ja olla silti erottumatta kovin pahasti joukosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkätukan tukkahan on oikein passeli!
      Muuten kyllä komppaan Jokivarista täysin.
      En itse ainakaan kiinnitä parinvalinnassa ulkonäköön juurikaan huomiota vaan, jos kiinnostun jostakusta, hänessä vain on jotain, mitä ei pysty edes sanoiksi pukemaan.

      Tärkeintä mielestäni on, että ihminen on sinut itsensä ja maailman kanssa. Se on tosi kaunista ja seksikästä.

      Panojutut ovat sitten asia erikseen. Eli jos pelimieheksi halajaa, ulkoiseen habitukseen kannattaa kyllä panostaa. Mutta maltti on valttia tässäkin.

      Isla

      Poista
    2. Kyllä minä itse asiassa pidän tätä ulkonäköasiaa tärkeimpänä tekijänä, jonka at-mies voi itselleen tehdä - viittaan tässä myös Sika Mieheksi -bloggaajan ao. kommenttiin. Tiedän toki, että ulkonäkö ei ole ainoa syy siihen, miksi at-mies on yksin. Sen vuoksi kirjotukselleni tulee jatko-osa, jossa käsittelen naisten lähestymistä reaalimaailmassa. Kaikki siinä annetut vinkit ovat kuitenkin yhtä tyhjän kanssa, jos ulkoista habitusta ei ensin tuunata kuntoon.

      Ymmärrän sinänsä tuo näkökantasi siitä, ettet haluaisi lähteä tähän pintaliitomeininkiin mukaan. Se on kuitenkin mielestäni hieman naiivia, sillä yhteiskunta on ulkonäkökeskeinen ja on aina ollut. Raavaimmat uroot ovat aina pääseet parittelemaan ensin ja valitsemaan puolisonsa. Tämä on puhtaasti biologiaa. Nainen valitsee kumppanikseen henkilön, jolla on suvunjatkamisen kannalta parhaat geenit. Nykypäivänä tämä tarkoittaa tiettyä statusta, josta mies voi viestiä mm. ulkoisella olemuksellaan. Tuskin kukaan nainen tietoisesti ajattelee, että "tolla on hyvät geenit", mutta biologia ohjaa edelleen ihmisten käyttäytymistä, halusimme tai emme. Tämä nyt vain on minun näkemykseni asiaan.

      Mitä noihin ennen-kuviin tulee, puhun vain omasta puolestani, mutta lähtökohtaisesti naiset eivät halua lähteä treffeille miesten kanssa, jotka muistuttavat ennen-sarakkeen heppuja (tuon kaikista alimman tyypin habitus ei tosin ole pahimmasta päästä ennen-sarakkeessakaan). Sitä en sitten osaa sanoa, miten paljon pk-seudun meininki eroaa maaseudusta. Se on varmasti hyvin mahdollista, että täällä on selvästi ulkonäkökeskeisempää, mutta uskoisin maaseudulla asuvien naistenkin jossakin määrin arvostavan miestä, joka seuraa aikaansa edes jollakin tasolla (pukeutumisen suhteen siis).

      Kommenttisi on muuten loistava esimerkki siitä, miten kanssani voi olla eri mieltä ja kuitenkin keskustella aiheesta asiallisesti ja rakentavasti - kiitos siitä :-)

      Poista
    3. Isla - pohdin hetken, että jättäisin kommenttisi julkaisematta, koska se antaa at-miehille hyvän syyn olla tekemättä itselleen mitään ;-D ("No niin, sieltä se totuus tuli naisen suusta - ei meidän tarvitse muuttua" - ja itsesäälissä kieriskely jatkuu edelleen.)

      Itse olen vakaasti samaa mieltä tästä aiheesta kuin Sika mieheksi, ja kun olen toitottanut tätä samaa mantraa jo aiemmin, nämä "mut kun mä haluun kelvata omana itsenäni" -kommentit ovat turhauttavia :P

      Poista
    4. Tiedän kyllä että ajatteluni tässä asiassa on hieman naivia, mutta toisaalta naiviuden vastakohta on sitten kyynisyys - josta taas on vain kivenheitto negatiivisuuteen ja katkeruuteen :)

      En tiedä mikä tarkalleen ottaen oli kohderyhmäsi tässä kirjoituksessa, vai oliko sellaista, mutta jos tämä ohjeistus on tarkoitettu nimenomaan niille katkerille ja naisvihamielisille miehille, niin mielestäni edelleen on väärä lähestymistapa aloittaa ulkonäköseikoista ja pelimiesvinkeistä. Jos katkerasta ja naisiin vihamielisesti suhtautuvasta jantterista tuunataan ja koulutetaan pelimies, niin ei se naisviha sieltä mihinkään katoa. Tämä lähestymistapa vain siirtää ongelman eri paikkaan, mutta ei korjaa oikeastaan mitään. Yleisesti se, että ulkoisella habituksellaan voi vaikuttaa kiinnostuksen määrään, on itsestäänselvyys, mutta itse olisin taipuvainen ohjaamaan näitä miehiä silti ensimmäisenä mieluummin psykoterapeutin kuin stylistin puheille.

      Aivan ensimmäisenä asiana katkeruuden ja saamattomuuden kanssa tuskailevan miehen pitäisi todella tajuta ja sisäistää se asia, että kukaan ei ole hänelle tässä maailmassa mitään velkaa. Kenelläkään ei ole mitään mystistä oikeutta parisuhteeseen, saatika kauniiseen puolisoon tai hyvään elämään. Ainoa selkeä yhden ihmisen velvoite toista kohtaan on aikuisen velvollisuus omia lapsiaan kohtaan, ja sekin päättyy lapsen aikuistuessa.

      Jos taas ajatusmaailma on kunnossa ja ongelma on pelkästään ulkonäöllinen ja tuota tasoa kuin yllä olevissa kuvissa, niin voihan sitä vaatetusta ja hiustyyliä viilata, mutta kyseessä on enemmänkin hyvä lisä kuin välttämättömyys.

      Omalla kohdallani voin vielä sanoa sen verran, että koska en itse jaksa panostaa ulkonäkööni, niin en odota sitä myöskään naiselta. Minulle kelpaa tavallinen, pyöreä, arkisesti pukeutuva nainen, jos ajatusmaailmat ja toiveet tulevaisuudesta kohtaavat.

      Lisäksi kun katson ympärilleni, niin suurimmalta osalta ihmisistä ulkonäköön katsomatta tuo pariutuminen tuntuisi onnistuvan aivan hyvin. Ainakin päällisin puolin hyvissä parisuhteissa elää ihmisiä lihavasta laihaan, pitkästä lyhyeen ja tyyliltään laidasta laitaan. Ainut yhdistävä tekijä tuntuisi olevan se, että näillä ihmisillä on itseluottamus kunnossa ja jokin oma juttu, joka tekee ihmisestä juuri sen oman ainutlaatuisen yksilönsä.

      Sisäisen maailman ollessa kunnossa en jaksa uskoa, että tyyli ja ulkonäkö olisivat mitään muuta kuin pieniä osia kokonaisuudesta. Jos siis haussa on tosiaan ihminen eikä jotain tiettyä konseptia. Jos mies ehdottomasti haluaa valokuvamallin vartalolla varustetun nuoren kaunottaren, niin on varmasti syytä olla itsekin ulkoisesti timmi ja tiptop, mutta jos tavis kelpaa, niin kai sitä voi odottaa, että itsekin kelpaa taviksena. Vai onko tämä edelleen sitä naiviutta? :)

      Sen verran voisin ottaa kuitenkin onkeeni, että seuraavalla kerralla parturissa käydessäni kysyn olisiko tuota kuontaloani jotenkin tuunattavissa modernimmaksi, luonnollisesti kuitenkin huollon helppous säilyttäen :)

      Poista
    5. Olen täysin samaa mieltä kanssasi tuosta katkeruudesta. Sen vuoksi kirjotukseni kulkevat tärkeysjärjestyksessä - ensin vihasta ja katkeruudesta irtipäästäminen, sen jälkeen ulkoinen habitus kuntoon ja vasta sen jälkeen pohditaan, miten naisia voi lähestyä. Jos katkeran miehen frisyyri tuunataan tälle vuosituhannelle ja hänelle vaihdetaan erivärinen t-paita, se tuskin edesauttaa hänen menestymistään naismaailmassa. Harva haluaa olla tekemisissä katkeran ihmisen kanssa, joka siihen päälle vielä suhtautuu vihamielisesti vastakkaiseen sukupuoleen.

      Ongelmahan tässä on se, että osa näistä katkerista at-miehistä ei taida edes itse ymmärtää olevansa katkeria. Niin ollen minkäänlainen avun hakeminen ei tule kyseeseen. En muutenkaan tiedä, mikä antaisi katkeralle riittävän sysäyksen hakea apua.

      Noin muuten tämä kirjoitus ulkoisesta habituksesta oli tarkoitettu ihan kaikille, jotka haluavat parantaa markkina-arvoaan. Sika mieheksi on ihan oikeassa siinä, että samat neuvot pätevät myös naisiin.

      Ulkoisesta olemuksesta on pakko mainita vielä sen verran, että hyvin pukeutuminen on todella helppoa sen jälkeen, kun saa vaatekaappinsa ensin kuntoon. Niin ollen en oikein ymmärrä, miksi joku tietentahtoen haluaa pukeutua huonosti. Onko taustalla pelko siitä, että identiteetti muuttuu, jos minusta yhtäkkiä tulee tyylikäs ihminen enkä enää piiloudu maastoon samalla tavalla kuin ennen?

      Tyylikkäät vaatteet ja hiukset vaikuttavat positiivisesti itsetuntoon (mikä edelleen edesauttaa menestymistä parisuhdemarkkinoilla) ja niillä saattaa olla merkitystä myös työnhaussa (toki alasta riippuen). Tyylikäs pukeutuminen ei myöskään tarkoita - varsinkaan miesten kohdalla - sitä, että vaatteiden tulisi olla epämukavat ja epäkäytännölliset päällä. Toki jos on koko elämänsä pukeutunut verkkareihin, lenkkareihin ja Hankkijan lippikseen, farkut saattavat tässä tapauksessa tuntua epämiellyttävältä jalassa.

      "Sen verran voisin ottaa kuitenkin onkeeni, että seuraavalla kerralla parturissa käydessäni kysyn olisiko tuota kuontaloani jotenkin tuunattavissa modernimmaksi..." - mahtavaa, go for it!! Kirjoitukseni ei siis mennyt täysin hukkaan :-) Olen samaa mieltä kanssasi helppoudessa, en nimittäin itsekään halua sellaisia hiuksia, joita pitää joka arkiaamu muotoilla muotoiluraudalla ja kolmen eri muotoilutuotteen kanssa. Voin kyllä käyttää rautoja ja kihartimia sitten, kun lähden baariin, mutta arkena tyylin on oltava sellainen, että sen saa helposti kuosiinsa.

      Uskoisin, että monet modernit miesten hiusmallit ovat sellaisia, että vaikka niiden kanssa joutuisi käyttämään hiusvahaa tms., ne saa aamulla malliinsa suht nopeasti. Ammattitaitoinen kampaaja osaa kyllä auttaa tässä asiassa :-)

      Ja kun valitset sitä kampaajaa ja jos siellä maaseudulla sattuu olemaan vaihtoehtoisia palveluntarjoajia, älä koputtele Irman, 53 v. ovea vaan valitse nuori ja dynaaminen kampaaja, joka seuraa aikaansa, käy säännöllisesti kouluttautumassa jne. Irma saattaa olla halvempi, mutta "Janetelta" saat todennäköisesti modernimman ja toimivamman lookin ;-) (Tämä meni ehkä ikärasismin puolelle, mutta on valitettavan usein totta.)

      Poista
    6. "Toivottavasti se, että kirjoitit ensimmäisenä nimenomaan tästä ulkonäköpuolesta ei tarkoita, että pitäisit sitä tärkeimpänä asiana mitä huonosti naisten kanssa menestyvä mies voi ongelmiensa korjaamiseksi tehdä."

      Hiustyylin, vaatteiden ja silmälasien vaihtaminen tyylikkäimpiin on varmaan helpointa mitä voi tehdä ja kun ottaa urakaksi, ne saa kuntoon käyttämällä yhden päivän kaupungilla. Kuntosali ja muu kuntoharjoittelu alkaa kantamaan selvää hedelmää noin vuoden aikajänteellä aloituksesta.

      Jos haluaa hankkia paremman koulutuksen, niin ammattikoulusta AMK-tasolle vie heti neljä vuotta, yliopistokoulutus vieläkin enemmän puhumattakaan kunnollisesti uraputkesta. Jos on mt-ongelmia, niin päätä taas ei välttämättä saa kuntoon koskaan.

      Jos tas perusasiat ovat kunnossa (työ, pää ja niin edelleen, ei sairauksia), niin todellakin noista kannattaa lähteä liikkeelle. Kaiken lisäksi tyylin muutoksen jälkeen oma itsevarmuus nousee, koska _tietää_ että nyt on upgreidattu. Kyllä tämä toimii. Itselleni avoeron jälkeen sinkkuilin vuoden melko hiljaisella menestyksellä, mutta tyylinmuutoksen jälkeen seuraavan kolmen kk aikana tarttui haaviin parhaat ehdokkaat, josta toisen kanssa tuli perustettua perhe. Varmasti tyylimuutos auttoi sekä tekemällä minusta tyylikkaäämmän että antamalla henkistä itsevarmuutta (olen melko arka naisten suhteen).

      Poista
    7. Tätä minä olen juurikin yrittänyt tolkuttaa, sillä tyylin päivittäminen on helpoimpia juttuja, mitä omalle markkina-arvolleen voi tehdä verrattuna esim. noihin mainitsemiisi kouluttautumiseen, uraputkeen ja lihasten kehittämiseen. Ja sinähän olet elävä esimerkki siitä, että tyylin upgreidaus kannattaa. Mutta kun ei mene jakeluun, niin ei mene :-)

      Poista
  3. Huoh... yritä tässä nyt sitten lomailla parisuhdesotkuista, kun herkullisia aiheita riittää pilvinpimein.

    Omaa markkina-arvoa voi parantaa. Kyse on puhtaasti vain motivaatiosta ja halusta. Ensimmäisenä kannattaa heittää romukoppaan väite "jokaisen on kelvattava sellaisena kuin on". Niinkin raadollista kuin se on, tuollaiseen ei ole varaa kuin niillä, jotka ovat jo luonnostaan sosiaalisia, komeita ja hyvätapaisia. Heidän on helppo sanoa, että minun on kelvattava sellaisena kuin olen, koska heillä on valinnanvaraa. Jos ei halua tai kykene kohtaamaan todellisuutta tässä asiassa, on turha ihmetellä miksi ei kelpaa. Jälleen kovin kylmää ja kovaa, mutta niin se vain on.

    At-miehet voivat tehdä itselleen jotain ja uskoisin monen kohdalla sen olevan heidän terveydelleen ja hyvinvoinnillekin tärkeää. Koska yksinäisyys tappaa hitaasti mutta varmasti. Eikä tehdä tästä kynnyskysymystä koskien pelkästään miehiä, vaan sama koskee myös naisia. Jos on yksin ja haluaisi asian laidan olevan toisin, syyt ja seuraukset löytyvät vain itsestä. Tällä lauseella ei tarkoitus leimata yhtäkään kommentoijaa tai blogiemäntää, vaan se oli silkka faktinen toteamus.

    Pukeutumistyyliä ja tyylitajua ei kaikilla ole luonnostaan ja itsekin olen joutunut opettelemaan sen. Kyllä, opettelemaan. Itse olen oman tyylini oppinut imemällä vaikutteita ja seuraamalla muotia. Ja jokainen löytää oman tyylinsä, joka sopii, eli suoranaisella apinoinnilla harva pääsee eteenpäin. Itse esimerkiksi olen aivan liian harteikas ja reitevä, jotta menisin yhteenkään blogiemännän tarjoamien linkkien muotimuottiin näyttämättä naurettavalta.

    Mutta mutta... ei ole todellakaan niin yksioikoista, että at-miehet yhtäkkiä muuttuisivat betoiksi ja alfoiksi, jos kaikki kollektiivisesti päättäisivät alkaa huolehtia hygieniastaan, pukeutumisestaan ja tavoistaan. Ulkoiset asiat pariutumisessa eivät koskaan riitä, eivätkä koskaan saavuta ylärimaa. Jos tapahtuisi nopea tai hidas kollektiivinen muutos, rima vain nousisi ylöspäin. Pian tarvittaisiin vielä kalliimmat vaatteet ja hajuvedet, löysemmät puntit, isompi hauis, isommat silikonit, blondatumpi tukka ruskeilla raidoilla ja vieläkin tiukempi takamus.

    Sama ala-astetermein. Aikoinaan NHL-lippikset olivat kova sana. Ne harvat, joilla oli sellaiset olivat ihailtuja ja jaksoivat leveillä lippiksillään. Ei mennyt kauaa kun melkein kaikilla oli asianmukaiset jääkiekkolippikset raidoilla ja vihreillä lipanpohjilla. Ja kuinkas ollakaan, jääkiekkolippikset eivät kiinnostaneet enää yhtään ketään vaan se vihreä ja kallis pilottitakki, joka harvalla sattui olemaan, alkoi olla ykkösjuttu.

    Jokivaris: Helsinki-sinkkublogeja tuntuu löytyvän paljon. Tosin tämä blogi on siitä jokseenkin parempi, ettei se keskity pelkkään hömppään ja pintaliitoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, sainpas lomasi keskeytettyä ;-) Kuten tuossa yllä kirjoitin anonyymille kommentoijalle, ainakaan kauniit naiset eivät kuvittele, että heillä on varaa kelvata omana itsenään. Kyllä kauniit ihmisetkin tekevät töitä markkina-arvonsa eteen sen lisäksi, että he ovat sattuneet saamaan hyvät geenit.

      Kiitokset positiivisesta palautteesta blogini suhteen :-)

      Poista
  4. Toivottavasti seuraava osa keskittyy sosiaalisten taitojen parantamiseen ja ujouden voittamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin olisi tarkoitus. Kuten tuossa yllä totesin Jokivarikselle, seuraavan postauksen neuvot ovat yhtä tyhjän kanssa, jos ulkoista habitusta ei ensin tuunata kuntoon.

      Poista
  5. Sanotaan nyt vielä yksi juttu...

    Itse olen sitä mieltä, että at-miehet haukkuvat väärää puuta, koska eivät välttämättä itsekään oikein ymmärrä mikä on vialla. On turha syyllistää naisia siitä, etteivät kelpaa ja on tietyllä tavalla väärin syyllistää naisia at-miesten ahdingosta. Moni on at-mies, koska kukaan ei koskaan ole kertonut heille millä asioilla vastakkainen sukupuoli hurmataan. Heille on pikemminkin syötetty tätä "jokainen kelpaa sellaisena kuin on blaa blaa blaa". Itsekin voin sanoa, että been there, done that. Jos pelisäännöt olisivat selviä heti alusta asti, tällaisia kamalia todellisuuteen heräämisiä tapahtuisi paljon vähemmän. Ja nämä todellisuuteen heräämiset ovat juuri niitä asioita, jotka herättävät katkeruutta ja vihaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Jos on kolmekymppiseksi asti uskonut, että "kyllä sinullekin vielä tulee se oikea vastaan", niin varmasti turhauttaa kun ymmärtää, että asian eteen olisi itsekin pitänyt tehdä jotain eikä vain odottaa kotisohvalla.

      (Taas samaa mieltä!?)

      Poista
    2. Tuo Sika Mieheksi kommentti osuu maaliin, tuota pelisääntöjen selvennystä on varmaan eniten odotettu... nyt kun ma-teoreetikot paljastavat 'totuuden', se on kova pala at-miehelle. Tosin onhan tätä jo n. 10 vuotta kai nettikeskusteluissa väännetty.

      Odotan toiseen osaan vihjeitä miten voisi päästä katkeruudesta ja vihasta.

      Poista
    3. Anonyymi, minä epäilen, että melko suuri osa näistä katkerista ja vihamielisistä at-miehistä ei edes tunnista näitä piirteitä itsessään. Miten annat ohjeita ihmiselle, joka ei tiedä niitä tarvitsevansa?

      Katkeruudesta ja vihasta pääsee irti vain ammattiavulla tai omin voimin tunnistamalla ongelman ja pyrkimällä johdonmukaisesti positiivisempaan ajatteluun (sekä lainatakseni Jokivarista tuossa yllä: sisäistämällä, että kukaan ei ole katkeralle ihmiselle tässä maailmassa mitään velkaa eikä kenelläkään ei ole mitään mystistä oikeutta parisuhteeseen, saatika kauniiseen puolisoon tai hyvään elämään). Tämä prosessi voi viedä aikaa vuosia tai jopa enemmän.

      Poista
  6. Minkälainen mielikuva sinulle muuten tulee sanasta "pelimies"? Aika usein naiset tuntuvat pitävän sitä negatiivisena terminä tai jopa haukkumasanana. Myös itselleni siitä tulee varsin negatiiviset mielleyhtymät. Mutta ilmeisesti tässä yhteydessä sillä on ihan positiivinen kaiku?

    Syy noihin omiin negatiivisiin mielleyhtymiin on se, että "pelailusta" tulee mieleen kylmä laskelmointi ja teeskentely. Ja aikoinaan (mahdollisesti ns. AT-)miesten juttuja netistä luettuani törmäsin usein juuri sellaiseen mielipiteeseen, että miehet eivät halua muuttua, koska he eivät halua alkaa teeskennellä olevansa jotain, mitä eivät ole.

    Tosin se on mielestäni ihan tosiasia (riippumatta siitä, pitääkö siitä vai ei), että ihmissuhteet ovat hyvin usein jonkinlaista pelaamista. Eikä se tarkoita välttämättä mitään laskelmoivaa hyväksikäyttöä, vaikka itsellenikin siitä hiukan tällainen vaikutelma tulee.

    Minusta oleellisinta olisi, että ihmiset tekisivät niin kuin itsestä hyvältä tuntuu - mutta ajatellen pitemmän aikavälin tyytyväisyyttä eikä vain kuluvaa päivää. Jos joku pitää kovasti kotisohvalla istuskelusta, mutta katkeroituu siitä, kun ei kumppania löydy, ei paras toimintatapa ole istua lyhytnäköisesti päivä kerrallaan sohvalla vaan yrittää tehdä jotain, jolla saa sen pitemmän aikavälin tyydytyksen (eli tässä tapauksessa löytää sen kumppanin).

    Ja vaikka tuo ulkonäkökeskeisyyskin vähän kylmältä tuntuu, ensivaikutelma on ihmisiä tavatessa varsin tärkeä. Sitä voi edistää paljon näkemällä laittautumisessa hiukan vaivaa - vaikka se ei yksinään riitäkään "maaliin" asti. (Jokunen ATM todennäköisesti pitäisi minua kyllä jäävinä puhumaan tästä, koska arkiaamuisin olen laittautunut aina pitempään kuin yksikään tyttöystäväni, kun olen suhteissa ollut.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin pelimiehessä on negatiivinen kaiku, ja siksi lienee parempi selventää, miksi olen termiä käyttänyt. Katsoin hiljattain kaksi tuotantokautta tekstissä mainitsemaani The Pickup Artist -sarjaa, jossa etsitään "The Master Pick-up Artistia". Mielessäni olen kääntänyt tuon pelimieheksi, sarjassa kun ei ole suomenkielistä tekstitystä.

      Sarjassa painotetaan koko ajan, että "it's not just about picking up women, it's about changing your life". Vaikka miehistä koulitaan ns. pelimiehiä, sarjan nörttimiehet vaikuttivat pääsääntöisesti siltä, että muutoksen koettuaan heidän ei ole tarkoitus alkaa kaataa sataa naista vuodessa vaan löytää itselleen tyttöystävä.

      Ja jos nyt oletusarvoisesti joku nörtti ottaa itseään niskasta kiinni ja hänestä tulee menestyksekäs naismaailmassa, minkä seurauksena hän ryhtyy kaatamaan naisia sarjatuotantona (=pelimies), näen tämänkin parempana vaihtoehtona kuin sen, että nämä ihmiset katkeroituvat kotisohvalla ja toisinaan päätyvät sen seurauksena äärimmäisiin ratkaisuihin. Syrjäytyneet, sukupuolesta riippumatta, eivät ole yhteiskunnalle hyväksi.

      Poista
    2. Tätä ihmisten at m/n ongelmaa ei pysty hoitamaan stailauksella. Kyse on henkisistä ominaisuuksista. Ns. syrjäytyminen tulee olemaan kasvava trendi. Ja yksinkertaisesti kaikille naisille ei riitä ytm kamaa (ja kaikki naiset eivät ole ytn tasoa). Ja täten osan naisista on jäätä ilman miestä kun atm ei kelpaa;)

      Luonnossa naaraat (myös ihmislajin) asettuvat mielellään haaremeihin yt urosten ympärille. Jolloin suurin osa at uroksista jää täysin ilman naaraita. Ns syrjäytyminen on siis luonnonmukaista.

      Tosin, suomen kaltaisessa "hyvinvointivaltiossa" at miesten syrjäytyminen voi aiheuttaa hyvinvointivaltion tulopohjan romahduksen. Ja samalla romuttaa monia itsestäänselviä asia yhteiskunnasta.

      Poista
    3. Eivät ihmisten henkiset ongelmat tosiaan mitenkään suoraan häviä sillä, että päälle vaihdetaan tyylikkäämmät releet ja naama kammataan siistimmäksi ja/tai menevämmäksi. Mutta aika usein tuollaiset toimenpiteet parantavat ihmisen itsetuntoa tai ainakin tuovat hetkellisen olon siitä, että asiat ovat paremmin, mikä voi ruokkia halua muuttaa muitakin asioita. Ja jos itsetunto ja oma tyytyväisyys elämään paranevat, se näkyy yleensä myös ulospäin, mikä lienee yleisesti vetävämpää kuin patoutuneen vihan ja katkeruuden aura.

      Ei mikään yksittäinen asia ole oikotie onneen, mutta jos asiaintilaan ei ole tyytyväinen, kannattaa asioita muuttaa. Ja ulkoiset muutokset voivat olla niitä helpoimpia ja yksinkertaisimpia ensiaskeleita.

      Eihän kenenkään toki tarvitse ottaa itseään niskasta kiinni, mutta katkeruuden kasvaessa entisestään voi joskus vilkaista peiliin ja miettiä, kuinka hyviä tuloksia sillä loputtomalla netissä mouhoamisella on saavuttanut. Se, että yrittää parantaa asioita, ei vielä takaa "voittoa" ihmissuhderintamalla(kaan), mutta varmin tapa hävitä on olla yrittämättä.

      Poista
    4. DorianK, en voisi olla enempää samaa mieltä. Muutos lähtee itsestä ja mielestäni on turha valittaa, jos ei ole valmis muuttamaan elämäänsä millään tavalla. Jokainen saa harrastaa netissä mouhottamista aivan vapaasti, mutta kuolinvuoteella saattaa tuntua siltä, että käteen on jäänyt tyhjä arpa ja tällöin ei voi katsella juurikaan muualle kuin peiliin.

      Poista
    5. Yön yli nukuttuani tuli mieleen, että — väärinkäsitysten välttämiseksi — pitänee vielä täsmentää tuota kommenttiani.

      Tiedän, että yksin oleminen ja katkeroituminen ei välttämättä tarkoita, että olisi (ollut) laiska ja saamaton. On ihan mahdollista, että kovasta yrittämisestä ja vaivannäöstä huolimatta tulee jatkuvasta takkiin. Onhan se ihan ymmärrettävää, että silloin alkaa katkeruus hiipiä hipiään. (Toisaalta sitä, että on teini-iässä kymmenen vuotta sitten pyytänyt tyttöä kerran ulos, en vielä laskisi kovaksi yrittämiseksi...)

      Jossain vaiheessa mitta tullee täyteen, mutta siihen asti neuvoisin vaan yrittämään uudestaan, ehkä hiukan eri tyylillä kuin aiemmin. Jos antaa periksi katkeruudelle, antaa todennäköisesti periksi myös onnistumisen suhteen. Se negatiivinen ajattelu syö omaakin energiaa valtavasti ja näkyy myös päälle päin, eikä se ainakaan auta tavoitteen saavuttamisessa.

      Jos sitä paitsi toteaa, että on katkera ja aggressiivinen naisten takia eikä itse voi sille mitään, silloinhan samalla myöntää, että on täysin naisten toimien armoilla eikä luopuu kaikesta vallasta itsensä suhteen. Minusta tuollainen ajattelu ei kuulosta kovin houkuttelevalta (ja voisin kuvitella, että kovassa naisvihassa elävälle kaiken vallan luovuttaminen naisille on vielä pahempi ajatus).

      Poista
  7. Tämä oli hyvä kirjoitus, mut yhden jutun haluaisin tuoda esiin näin naisen näkökulmasta. Olen ihan okei-näköinen nuori naisihminen, ja pidän ulkonäöstäni kyllä useimmiten huolta - mutta siitä huolimatta esim. noiden esimerkkikuviesi "jälkeen" miehet ovat mielestäni enemmänkin pelottavia - juuri tietyn laittautuneisuuden takia. Ihan vaan siis välihuomautus, kyllä meitä naisiakin on, jotka pitävät enemmänkin pikkuisen "dorkan" näköisistä miehistä. Vähemmistössä taidetaan kyllä olla.
    (Naisviha tai "pelimies"asenne kyllä aiheuttaa torjunnan, on tyyppi kuinka söötti vIN)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka on kiinnostavaa ja ajatuksia herättävää lukea omasta ajatusmaailmastaan täysin poikkeavia kannanottoja, on mukavaa myös huomata, että samankaltaisiakin löytyy.

      Naurakaa vain, mutta minusta jokaisen tulisi kelvata sellaisena kuin kelpaa itselleen. Heh, olen juurikin se kaunis nainen, joka ei tee jumalattomasti töitä kelvatakseen.
      Myös ulkoisesti hyvänäköisestä ihmisestä tulee erittäin vastenmielinen, jos hän ei rakasta itseään, omaa sisintään.
      Vastaavasti olen tavannut erittäin sytyttäviä miehiä ja naisia, jotka eivät ole ulkoiselta olemukseltaan sitä, mitä muotilehdissä näemme. Vammaisia, lihavia, lyhytkasvuisia..
      Kauneus on katsojan silmissä, tai sydämessä.

      Jos on elämäänsä jostain syystä tyytymätön (vihainen, katkera, ahdistunut, lannistunut, surullinen, toivoton, etc.), tottakai kannattaa heti, kun siihen on voimia ja motivaatiota tehdä syväluotaavaa itsetutkiskelua ja pyrkiä muutokseen. Eihän kukaan halua olla onneton.

      Mutta muutos kannattaa tehdä vain omaa onnellisuuttaan ajatellen. Ei siksi, että saisi varallisuutta, parisuhteen tai muuta ulkoista hyvää.
      On kestämätöntä muuttaa itseään jonkin ulkoisen tavoitteen vuoksi. Sillä elämä on arvaamaton. Menetykset kuuluvat elämään, niiltä ei voi välttyä.

      Jos muutoksen tavoite on saada onnellinen parisuhde, voiko siinä suhteessa olla kuitenkaan täysin oma itsensä pelkäämättä, ettei toinen kuitenkaan hyväksy sinua sellaisena kuin olet.
      Ja mitä sitten, jos suhde loppuu. Katkeroituuko ihminen siksi, ettei kelvannutkaan vaikka kuinka oli yrittänyt parhaansa olla juuri sellainen puoliso kuin toivoa saattaa.

      Täytyy myöntää, etten ollut puoli vuotta sitten edes kuullut markkina-arvoteoriasta ja olin melko tyrmistynyt tutustuttuani käsitteeseen.
      Ihmisen markkina-arvo tuo mieleeni orjuuden,alistamisen ja ihmisoikeusrikkomukset.
      Rakkaus ja markkina-arvo eivät vain mielestäni sovi yhteen.

      Isla

      Poista
    2. Jotenkin tuntuu että tämän blogin naiset eivät tiedä mitä on olla YTN.

      Poista
  8. Anteeksi lyhyt ja vähäsisältöinen kommenttini:

    Hel(l)sinkin juttu asettuu kovasti hyvin perspektiiviin, kun klikkaa keskimmäistä lopun linkeistä ja näkee puvuntakkiin ja pinkkeihin farkkusortseihin sonnustautuneen tyyliniekan :D

    VastaaPoista
  9. Hmm..kääntäkääpä asia eli ulkonäönmuokkaus mielessänne toisinpäin. Eli lisätkää noiden miesten kuvien paikalle naiset. Lukekaa se ajatus mielessänne nämä kommentit mitä ko. postaaja on saanut. Eikö olekkin aika jännää. Minusta ainakin on sillä jos kyseessä olisi naisten tyyli tms. vinkit asiaan suhtauduttaisiin ihan toisella tavalla kuin näihin miesten tyylivinkkeihin. Mut kyllä itse ainakin naisena mieluummin pussaisin komeempaa miestä kuin sitä petolinnunpyllyä.

    VastaaPoista