sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Markkina-arvon parantaminen, osa III: miten naisia isketään

Tässä kirjoituksessa antamani vinkit pohjautuvat suurelta osin jenkkisarjaan The Pick-up Artist, josta mainitsin jo pukeutumiseen liittyvässä postauksessa. Miksi? Siksi, että mielestäni sarjassa annetut vinkit ovat varsin toimivia. Näitä ohjeita ei kannata kuitenkaan lähteä toteuttamaan siinä vanhassa nörttilookissa eli mitään tuloksia ei todennäköisesti ole odotettavissa, jos ulkoista olemusta ei ensin laiteta kuntoon. Sarjakin lähtee liikenteeseen siitä, että nörtit tuunataan uuteen uskoon, ja vasta sen jälkeen ryhdytään miettimään, miten niitä naisia kannattaa lähestyä.

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja koska yksittäisessä blogikirjoituksessa on mahdotonta antaa kattavia vinkkejä siihen, miten naisia kannattaa lähestyä, kehotankin kaikkia aiheesta kiinnostuneita katsomaan sarjasta vähintääkin ensimmäisen tuotantokauden. Sarjan saa ladattua netistä tai ostettua nettikaupoista. Annan kuitenkin seuraavaksi katsauksen siihen, mitä sarja opastaa naisten iskemisestä. Ao. vinkit on tarkoitettu baariin, mutta niitä voi toki soveltaa myös muualla.

1. Hymyile ja ole ryhdikäs. Hymy tekee kenestä tahansa viehättävämmän näköisen, ja hyvä ryhti antaa ihmisestä itsevarmemman ja paremman vaikutelman kuin hartiat lysyssä kulkeva tyyppi, joka näyttää sitruunaa haukanneelta. 

2. Yritä antaa itsestäsi itsevarma vaikutelma. Baarissa tämä tarkoittaa sitä, että liikut ihmisjoukossa määrätietoisesti (muista se hymy!) etkä hortoile ja katsele ympärillesi eksyneen ja neuvottoman näköisenä. Kun tulet sisään baariin tai sen tiettyyn huoneeseen, sinun tulisi bongata sopivan näköinen nainen / naisporukka pian ja lähestyä heitä melko nopeasti sen sijaan, että jäät kyhjöttämään yksin seinän viereen pitkäksi aikaa.

    Jos olet liikkeellä kaverin kanssa, uppoutukaa keskusteluun tai ainakin yrittäkää näyttää siltä sen sijaan, että seisotte seinän vieressä hiljaa ja tuijotatte väkijoukkoa. Voitte sivusilmällä haarukoida sopivan näköisiä kohteita, mutta älkää jääkö tuijottamaan ketään.

    3. Lähesty naisia siten, että kävelet heidän ohitseen ja melkein ohitat heidät, mutta jäätkin sitten puhumaan heille osittain olkasi yli näyttäen siltä, että olet hetkenä minä hyvänsä jatkamassa matkaa ja vaihdat heidän kanssaan vain pari sanaa. Älä nojaudu naisia kohti.
    Tämä on vähemmän tunkeileva tapa kuin kävellä suoraan jonkun nenän eteen, pysähtyä muutaman sentin päähän tämän kasvoista ja sitten tokaista ilmoille tökerö aloitusrepliikki. Kuten kaikki tiedämme, meillä on fyysinen raja, jonka sisälle emme halua ventovieraita ihmisiä, ja suomalaisilla tämä on vielä suurempi kuin monissa muissa kulttuureissa. Tämä lähestymistapa ei myöskään anna sinusta yli-innokasta ja epätoivoista vaikutelmaa, mikä karkottaa naiset.  

    4. Pidä kehonkielesi rauhallisena. Älä viuhdo käsilläsi ja vääntelehdi levottomana vaan pidä kätesi esimerkiksi olutpullosi ympärillä ja yritä näyttää rauhalliselta.

    5. Mieti aloitusrepliikkisi valmiiksi. Erotut joukosta, jos keksit jotain uutta eli jotain muuta kuin ”käytsä usein täällä”. Joku voi ehkä lynkata minut tästä kommentista, mutta harjoitusmielessä voit myös valehdella tai siis keksiä tarinan, joka ei välttämättä ole totta.

    Sarjassa käytettiin aloitusrepliikkinä esimerkiksi tämänsuuntaista lainia: ”Hei, saanko kysyä teidän mielipidettä yhdestä jutusta? Mitä mieltä te olette tatuoinneista? Mun sisko on 16-vuotias ja haluais ottaa tatskan, mutta mä olen sitä mieltä, että se on liian nuori ja sen pitäis vielä odottaa. Sitä paitsi se haluais laittaa siihen tatskaan poikaystävänsä nimen ja musta on se on ihan järjetöntä”. Tai: ”Hei, saanko häiritä teitä hetken, tarvitsisin naisen mielipiteen yhteen juttuun. Mun kaveri sai tyttöystävänsä kiinni siitä, että se suuteli toista miestä. Tyttöystävä perusteli sitä sillä, että suuteleminen ei ole pettämistä. Mitä mieltä te olette?”

    6. Voit korostaa hieman välinpitämätöntä asennettasi (toisin sanoen vähentää yli-innokasta vaikutelmaa) sillä, että jutustelun lomassa toteat, että joudut kohta palaamaan kavereidesi seuraan (tai jos olet liikkeellä kaverisi kanssa, voitte puhua monikossa eli joudutte kohta siirtymään takaisin muun seurueen luokse). Tämä tekee teistä vähemmän tyrkkyjä ja siten myös vähemmän pelottavia ja tunkeilevia.

    7. Tulkitse naisten kehonkieltä. Kirjoitin tästä jo aiemmassa kirjoituksessani ja toistan saman uudestaan, sillä tätä painotetaan myös sarjassa. Jos nainen kääntää päätään poispäin sinusta ja katselee jonnekin aivan muualle kuten selkäsi taakse, lattiaan, seinille tai kattoon, hän ei ole kiinnostunut sinusta. Jos hän ristii kätensä rinnalleen eikä juuri hymyile tai hymy vaikuttaa väkinäiseltä, siirry seuraavaan kohteeseen. Jos hän kääntää sinulle selkänsä, älä koputtele häntä olkapäähän ja yritä jatkaa juttua. Jos hän ja hänen ystävänsä ilmoittavat, että ”me mennään nyt vesssaan/tanssilattialle/alakertaan”, älä seuraa perässä ellei sinua pyydetä. Myös nuivat, yksitavuiset vastaukset ovat merkki kiinnostuksen puutteesta.

    Kiinnostuksesta puolestaan kielii se, että nainen katsoo sinua silmiin ja hymyilee, nojautuu hieman eteenpäin, koskettaa sinua puhuessaan, hiplaa hiuksiaan tai sanoo sinusta jotain positiivista, tyyliin ”sinulla on kauniit silmät”.

    8. Jos lähestyt seuruetta, jossa on useampi kuin yksi nainen, sinun tulee pitää kaikkien mielenkiinto yllä ja jutella kaikille. Jos kiinnität huomiosi vain yhteen naiseen ja puhut pelkästään tälle, muiden mielenkiinto herpaantuu ja he repivät kohteesi kohta pois luotasi ja ilmoittavat lähtevänsä yhdessä tanssimaan/baaritiskille ja tässä vaiheessa peli on menetetty.

    9. Jos saat pakit, siirry baarissa toiseen tilaan tai vähintäänkin johonkin näköetäisyyden ulottumattomiin ja yritä siellä uudestaan. Ne naiset, jotka seisoivat vieressä ja näkivät, kun sinut torjuttiin, eivät todennäköisesti ole kiinnostuneita sinusta, sillä pakkien saaminen laskee markkina-arvoasi näiden naisten silmissä. Toisekseen näytät epätoivoiselta, jos kierrät kohteesta toiseen etkä näytä kelpaavan kenellekään.

    10. Älä tarjoa naisille juomia. Baareissa pyörii lukuisia naisia, jotka ovat kyllä valmiita vastaanottamaan sinulta ilmaisen drinkin, mutta eivät siitä huolimatta välttämättä ole kiinnostuneita sinusta vaan nostavat kytkintä heti, kun juoma on juotu loppuun tai jopa jo ennen sitä. Sinun tulee pitää naisen mielenkiinto yllä muulla tavalla.

    11. Jos naiset osoittavat kiinnostusta sinua kohtaan, yritä siirtää heidät paikasta A paikkaan B. Eli jos olette esimerkiksi baaritiskillä, kysy naisilta haluaisivatko nämä lähteä istumaan ja lepuuttamaan jalkoja hetkeksi. Jos he suostuvat, voit vaikka taluttaa heidät tyhjään pöytään käsikynkkää. Suostuminen viittaa siihen, että he ovat kiinnostuneita sinusta, joten tässä vaiheessa voit jo ottaa hieman kosketusta heihin. (Tämä ei tarkoita takapuolesta puristelua tai muita epämiellyttäviä lähestymisyrityksiä.)

    12. Jos menette istumaan yhdessä, kiinnitä sielläkin huomiota kehonkieleesi. Nojaudu rennosti taaksepäin, se antaa sinusta itsevarman vaikutelman. (Hymyile!)

    13. Aloitusrepliikkien tapaan sinun kannattaa miettiä valmiiksi myös, mistä aiot keskustella ja miten pidät keskustelua yllä, jos pääset niin pitkälle. Tee itsestäsi mielenkiintoinen, kerro tarinoita. Tähänkin kohtaan totean, että harjoitusmielessä voit kertoa juttuja, jotka eivät välttämättä ole totta, jos elämässäsi ei aidosti oikeasti tapahdu mitään mielenkiintoista ja kertomisen arvoista (esimerkiksi joutavat ja pitkähköt lätinät työstäsi eivät kiinnosta ketään, ellet ole salainen agentti tms.).
    Korostan kuitenkin, että kun olet harjoitellut riittävästi ja naisten iskeminen alkaa sujua, valehtelu kannattaa lopettaa, etenkin jos etsit pidemiaikaista seuraa, sillä valehtelusta jää kiinni ennemmin tai myöhemmin.
    Todennäköisesti sinullekin on joskus tapahtunut jotain outoa/mielenkiintoista, josta saat hyvän tarinan aikaiseksi. Sen ei ole tarvinnut tapahtua viime viikolla vaan vaikka vuosia sitten.

    Esimerkkejä: ”Oletko koskaan käynyt Pariisissa? Olin siellä pari vuotta sitten ja ajauduimme taidenäyttelystä jonkun epämääräisen taiteilijan järjestämiin bileisiin...”

    ”Luitko lehdestä siitä Itä-Helsingin pankkiryöstöstä? Satuin kävelemään siitä ohi juuri, kun ne tyypit tuli pankista ulos ja lähti juoksemaan kulman taakse....”

    14. Jos jutustelunne edistyy hyvin ja nainen vaikuttaa kiinnostuneelta, voit kysyä, haluaisiko hän vaikka lähteä kahville/syömään/taidenäyttelyyn/leffaan seuraavalla viikolla ja sen jälkeen voitte vaihtaa numeroita, jos nainen on halukas tapaamaan sinut uudestaan.

Kaikki sarjassa annetut vinkit eivät välttämättä sovi Suomeen, enkä esimerkiksi kehota ketään hankkimaan lävistyksiä, korvakoruja tai maalaamaan kynsiään mustiksi kuten sarjan miehet tekevät (tarkoituksena on herättää naisten huomio jollain yksittäisellä, hieman erikoisella yksityiskohdalla). Sarjaa kannattaa siis katsoa kriittisellä silmällä, mutta yhtä kaikki pidän sen vinkkejä toimivina ja suosittelen sarjan katsomista lämpimästi.

P.S. Saan suurimmaksi osaksi kiittää erästä lukijaani siitä, että ylipäätänsä tulin tutustuneeksi koko sarjaan. Thx :-)
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , , ,

23 kommenttia:

  1. Vaeltaja29. huhtikuuta 2012 klo 18.45

    No nyt on sitten sekin nähty, että nainen vahvistaa klassisten pelimiestemppujen olevan niitä parhaita keinoja, vaikka useat kanssasisaresi kiivaasti pyrkivät kiistämään asian olevan näin. Siitä pinnat sinulle, vaikka olisinkin odottanut kirjoitukseen mukaan jotain omaperäisempääkin, eikä vain pelimiehiltä suoraan kopioituja niksejä.

    Itse asiaan liittyy varmaan omalla kohdallani juurikin se ongelma, että melkeinpä halveksin tuollaisia ihmisiä, jotka puhtaasta hyötynäkökulmasta pukeutuvat kuin riikinkukot ja keksivät kaikenlaisia "temppuja" ja suoranaisia valheita puhtaasti hyötymistarkoituksessa. Vähän tulee mieleen apina, joka tekee temppuja saadakseen sen banaanin (ja pelimies saadakseen sitä piparia).

    Toki tuossa on hyviäkin juttuja (siististi voi aina pukeutua olematta riikinkukko ja hymyily sekä kohtelias käytös kuuluu asiaan), mutta monessa kohtaa tuli lähinnä mieleen sellainen myyntityön tekeminen, jossa myyjä yrittää antaa tuotteesta (itsensä) todellisuutta paremman kuvan asiakkaalle (nainen). Tähän sarjaan menevät erityisesti kaikki "mielenkiintoisten juttujen" (valheiden) keksimiset ja muu temppuilu, jolla teeskennellään itsevarmaa otetta ja mielenkiintoista persoonaa. Olen työni puolesta joutunut olemaan ns. pukumiesmyyjien kanssa tekemisissä ja sitä touhua katsottuani ei tee mieli olla missään tekemisissä tällaisten henkilöiden kanssa vapaa-ajalla.

    Oikeassahan toki olet, että näillä keinoilla homma varmaan hoituu, jos vain luonteensa puolesta pystyy siihen (ja vielä katsomaan itseään peilistä sen jälkeen :) ). Yleistäen kaikessa myyntityössähän on tärkeää saada asiakas tuntemaan, että hän on tekemässä hyvät kaupat ja olevansa hyvä ja tärkeä (jopa erityinen) asiakas. Olikohan se Elisa, jolla oli taannoin se mainos, missä maatilan isäntä vähätteli omaisuuttaan ja saavutuksiaan ("No, tää nyt on tällanen rimpula"). Kukapa sitä tosiaan mitään ostaisi autokauppiaalta, joka toteaisi: "No eihän tää kaksinen rassi oo. Bensaakin vie pahuksesti ja korjaamo tulee tutuksi. Ostapa pois kuleksimasta!". Silti se auto ei siitä oikeasti kummemmaksi muutu, vaikka sitä kuinka kehuttaisiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinkkuelämää Hel(l)sinki29. huhtikuuta 2012 klo 19.31

      Kuten tuossa yllä totesin, en kehota ketään valehtelemaan muutoin kuin harjoitusmielessä. Jos nyt otetaan esimerkiksi nämä at-miehet, joista monet eivät 30-40-vuotiaana ole olleet kertaakaan parisuhteessa tai edes harrastaneet seksiä naisten kanssa, eikö ole parempi, että he näillä ohjeilla saavat edes jotain kontaktia naisiin ja pääsevät harjoittelemaan sosiaalisia taitoja ja naisten kanssa seurustelua kuin että he jatkavat nurkassa seisomista?

      Olen sen verran kyyninen ihminen, että pidän ihmissuhteita ja pariutumista aina jonkunasteisena pelinä. Kun mies ja nainen flirttailevat, mukana on aina pelaamista ja myyntityötä kummankin osapuolen taholta. Naisten osalta tämä "myyntityö" on esim. sitä, että suitaan hiuksia ja yritetään näyttää mahdollisimman hyvältä, punataan huulia ja vedetään niitä tötterölle, seistään tai istutaan asennossa, jossa rinnat näyttävät hyvältä, heilutetaan takapuolta tanssilattialla jne. Ja ihan yhtä lailla naisetkin haluavat olla mielenkiintoisia ja hauskoja miesten silmissä.

      Mitä ns. pelimies-ohjeisiin tulee, omasta mielestäni ohjeistuksessa ei ollut muuta pelimiehiin viittavaa kuin ehkä tuo tarinankerronta. Kaikki muu liittyi siihen, minkälaisen kuvan mies itsestään antaa mm. kehonkielensä kautta. Valitettava totuus on, että hartiat lysyssä nörttilookissaan nurkassa seisova tyyppi ei juuri herätä naisten mielenkiintoa. Toisaalta miehen ei myöskään tarvitse (ja olisi suotavaa, ettei olisi) olla pelimies saadakseen naiselta puhelinnumeron. Muutoinhan tämä tarkoittaisi sitä, että kaikki parisuhteessa olevat miehet ovat pelimiehiä.

      Kyllä, ohjeissa on varmasti mukana laskelmointia, pelaamista ja myyntityötä, mutta uskon, että mies pystyy saavuttamaan tavoitteensa niiden avulla ilman, että hänen kuitenkaan tarvitsee olla ns. pelimies, joka ei kykene pysyviin ihmissuhteisiin. Jos menet lauantai-iltana baariin ja tarkkailet vastakkaisten sukupuolten välistä käyttäytymistä, oletko sitä mieltä, että ihmiset, sukupuolesta riippumatta, eivät pelaa/myy millään tasolla? Minun näkemykseni mukaan kaikki tekevät niin vähintään jossakin mittakaavassa. Ja jos/kun ihmiset tekevät näin, se ei mielestäni automaattisesti tee heistä helppoheikkejä/pölynimurikauppiaita.

      Poista
  2. Vaeltaja29. huhtikuuta 2012 klo 22.27

    On kuule aika vaarallinen neuvo sosiaalisesti ujolle tai muuten rajoittuneelle, että rupeapa valehtelemaan, niin saat kontakteja muihin ihmisiin. Valehtelu on taitolaji, joka vaatii juurikin hyviä sosiaalisia taitoja ja tiettyä luonnetta, ellei sitten satu olemaan psykopaatti, jolle se käy luonnostaan heti kättelyssä. Jo vanha sanontakin kertoo, että valheella on lyhyet jäljet, ja ei ole mikään yksinkertainen juttu olla uskottava valehtelija tilanteissa, jotka ovat muutenkin vaikeita tällaiselle henkilölle. Muutenkin ajatus tulevien sosiaalisten taitojen perustamisesta valehtelulle on mielestäni todella arveluttava. Siitä tulee helposti (vastenmielinen) osa persoonaa sitten jatkossakin.

    Rivien välistä tuossa on myös luettavissa sellainen "pesunkestävän at-miehen elämän täytyy olla aika säälittävää, eikä sellaista kukaan jaksa kuunnella, eli keksi nyt hyvä mies jotain mielenkiintoisia valheita, että sun kanssa jaksaa kukaan jutella". :) Tietenkään en tällä tarkoita, että pitäisi heti rehellisesti kertoa, miten ei ole kellekään tähän ikään mennessä kelvannut sun muuta "myyntityötä haittaavaa", mutta se on ihan eri asia kuin imagon rakentaminen valheelle.

    Minua hieman kummastuttaa, että lainaat nämä ohjeet melkeinpä suoraan ns. pelimiesoppaasta ja sitten väität mulle, että ei näissä ohjeissa mielestäsi ole mitään erityisen pelimiesmäistä. Kertoisitko minulle, mitä se pelimiesmäisyys sitten mielestäsi on? Itse näkisin menestyvän pelimiehen olevan vain harjaantuneempi ja lahjakkaampi versio näistä ja mukana on tiettyä hienosäätöä, kuten kykyä aistia mitkä jutut (valheet) ja temput (kehonkieli) kenenkäkin naisen kanssa ns. toimivat. Se on nimittäin juuri se tarina, mihin monilla homma uskoakseni tökkää, eikä pelkkä pelimiestemppujen tietäminen tee kenestäkään pelimiestä (vaan lähinnä pellen). Parisuhteessa olevat pelimiehet ovat koko pelimiehen määritelmän vastaisia eli se ei mitään selitä, vaikkakin monet pelimiehet varmaan iän myötä asettuvat sitten aloilleen jonkun kanssa. En myöskään väittänyt parisuhteen hankkimisen vaativan mittavia pelimiestaitoja, vaan kommentoin lähinnä näiden sinun neuvojesi osittaista pelimiesmäisyyttä.

    Kuten todettua, myyntityöstä olemme jokseenkin samaa mieltä, ja minusta on varsin positiivista, että olet rehellinen tämän suhteen. Monihan ei tätäkään myönnä, vaan puhutaan kaiken maailman horoskoopeista, kemiasta, kohtalosta, syvemmistä yhteyksistä ja tähtien asennoista. :) Itse asiassa taisin jo edellisessä kommentissani viedä tuon sinun mainitsemasi myyntityön huomattavasti laajempaan kontekstiin, ja väitänkin, että ns. sosiaalista pelaamista tapahtuu kaikissa mahdollisissa tilanteissa ainakin jossain määrin.

    Muistan eräänkin myyntihenkilön, joka osasi sosiaalisen small talkin luonnostaan. Hän osasi (pelimiesmäisesti) säätää juttujaan tilanteeseen ja kohdeyleisöön sopivaksi. Istuin lounaalla, kun hän ensin alkoi juttelemaan n. 50-vuotiaille naishenkilöille, miten hän viettää paljon aikaa lastensa kanssa kiireistään huolimatta ja on kaikin tavoin hyvä perheenisä jne. (saattoi olla ihan tottakin). Oikein huvitti seurata, miten ilmeet muuttuivat aurinkoisiksi ja kaverin pisteet nousivat. Seuraavaksi pöytään tuli vanhempi mies tympääntynyt ilme kasvoillaan, ja hetken päästä tämä myyntimies alkoi jutella hänelle Golfista ja muista pomojen harrastuksista, ja voi veljet miten tämä vanhempi mies innostuikaan. Tuon jälkeen ei haitannut ollenkaan niin paljoa, vaikka kaveri vähän mokailli myymänsä tuotteen yksityiskohtien tms. kanssa esityksessään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinkkuelämää Hel(l)sinki29. huhtikuuta 2012 klo 23.34

      Mielestäni vaarallisin ohje, jonka at-miehelle voi antaa on "ole vaan oma itsesi, kyllä se oikea sitten joskus eteen tulee". Tätä mantraa hyvää tarkoittavat sukulaiset ja tuttavat ovat hokeneet, ja mihin se on johtanut? Siihen, että nämä miehet ovat n. 30-vuotiaana havahtuneet, että itse asiassa taitaakin olla niin, että he eivät kelpaa omana itsenään ja asialle pitäisi vissiin tehdä jotain. (At-miehet eivät ole ainoita, jotka eivät kelpaa omana itsenään vaan sama koskee kaikkia - minäkään en kelpaa omana itsenäni ja siten korotan omaa markkina-arvoani mm. meikkaamalla ja kiinnittämällä huomiotani pukeutumiseeni.) He ovat katkeroituneita ja vihaavat naisia sekä viettävät kaiken liikenevän vapaa-aikansa netissä kouhottamassa ja purkamassa vihaansa. Siihen nähden antamani ohjeet ovat omasta mielestäni kohtuullisen vaarattomia. Jos pelimies-ohjeilla saa naista, niin se on mielestäni pienempi paha kuin ihmisten syrjäytyminen.

      Minä en kehota ketään ryhtymään patologiseksi valehtelijaksi ja valehtelemaan esim. ammattiaan, tulotasoaan jne. Annoin esimerkkinä kaksi aloituslainia ("siskon tatska" ja "kaverin tyttöystävä petti"), joiden uskon toimivan paremmin kuin "käytsä usein täällä". Ja kuten totesin, näitäkään ei kannata käyttää siinä tilanteessa, kun on ihan oikeasti liikkeellä tositarkoituksella eikä harjoitusmielessä. Tai vähintäänkin seuraavilla treffeillä kannattaa kertoa totuus, tyyliin "ei mulla oikeasti ole siskoa, joka haluaisi tatskaa, mutta halusin keksiä jonkun erottuvan aloitusrepliikin, koska vaikutit niin kiinnostavalta ja halusin saada sut treffeille kanssani".

      Määrittelin pelimiehen jo edellisen kirjoituksen kommenteissa, tässä vielä uusinta: Pelimies on oman määritelmäni mukaan mies, joka ei kykene pitkäaikaisiin parisuhteisiin vaan kaataa naisia kuin viljaa. Hänellä on todennäköisesti jotain tunnepuolen ongelmia, koska hän saa hyvän parisuhteen sijasta tyydytystä siitä, että saa sänkyynsä mahdollisimman monta naista. Se, että joku käyttää pelimiesten iskutaktiikoita päästääkseen parisuhteeseen ei vielä tee kenestäkään pelimiestä eikä siten ole mielestäni negatiivista.

      "Rivien välistä tuossa on myös luettavissa sellainen "pesunkestävän at-miehen elämän täytyy olla aika säälittävää, eikä sellaista kukaan jaksa kuunnella, eli keksi nyt hyvä mies jotain mielenkiintoisia valheita, että sun kanssa jaksaa kukaan jutella". ---> Luethan ystävällisesti uudestaan kirjoitukseni kohdan 13, "Todennäköisesti sinullekin on joskus tapahtunut...". Huomioithan myös, että vinkki ei ole alun perin minun kynästäni lähtöisin vaan ex-nörtin, joka on keksinyt tavan saada naisia ja jakaa vinkkejään at-miehille.

      "pelkkä pelimiestemppujen tietäminen tee kenestäkään pelimiestä (vaan lähinnä pellen)." ---> Kuten me molemmat totesimme, kaikki ihmiset tekevät jonkun sortin "myyntityötä" ja pelaavat. Emmekö me kaikki sitten ole tämän sinun määritelmäsi mukaan pellejä? Ja jos olemme, onko se huono asia, jos niin pärjää elämässä, pääsee tavoitteeseensa ja on onnellinen?

      Poista
    2. Tapsa30. huhtikuuta 2012 klo 9.25

      Hmm... Mielestäni olette molemmat oikeassa. Suoranainen valehtelu ei ole hyvästä, mutta dogmaattinen totuudessa pysyminenkään ei toimi. Jutustelussa tarinoita saa värittää mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Vai luuletteko, että standup-koomikko on itse kokenut ne kaikki sattumukset, joista hän kertoo minä-muodossa? Jos vaikka keskustelunaihe on lapset, mutta itsellä ei ole eikä ole lähipiirissäkään, niin ei välttämättä tarvitse tähdentää, että kertoo yläaste-aikaisen koulukaverin vanhemman isosiskon lapsista. Voi hyvin puhua "siskon" lapsista, vaikka olisikin ainoa lapsi. Jos suhde sitten syvenee, niin asiaan kannattaa palata ja vaikka antaa ihmisille nimet ja kertoa oikeat suhteet.

      Nuo pelimiestemput eivät ole mielestäni sen kummempia kuin naisten meikkaaminen, kaarituetut ja/tai topatut rintaliivit, kampaukset, houkutteleva pukeutuminen ja tanssilattialla keikkuminen. Näitä ohjeita on naistenlehdet täynnä SinäMinästä Iirikseen. Ne ohjeet pakottavat naisia hyvin tiukkaan muottiin millainen pitäisi olla. Toisaalta lehdet luovat uusia tarpeita, mutta ne myös kirjaavat sitä, mikä miellyttää miehiä. Miehillä olisi paljon enemmän liikkumavaraa, sillä eri naisia miellyttää hyvin erilaiset miehet. Siitä huolimatta on hyvä olla tietoinen sosiaalisen elämän pelisäännöistä ja siitä tässä postaussarjassa on kyse.

      Tuo Vaeltajan kommentin lopun esimerkki myyntimiehestä, joka valitsee keskustelunaiheet keskustelukumppanin mukaan, on hyvä esimerkki sosiaalisesta pelisilmästä. Juuri sitä blogimasterin ohjelista yrittää kehittää. Ei kannata kertoa uudelle kumppanille IP-reitityksen hienouksista, BGPv4:stä ja etäisyysvektoreista, jos vastapuoli on juhlimassa TaiK:iin pääsyään eikä ole kiinnostunut tietokoneista Facebookia syvemmältä. Silloin pitää yrittää pinnistää aivoistaan mitä tahansa taiteisiin liittyvää, vaikka sitten olisi osunut silmään lehdestä jonkun näyttelyn avajaisjutun kuvituskuva. Mikä sen näyttelyn aihe oli? Onkohan se keskustelukumppanille tuttu? Mitä mieltä hän siitä on? Tämä siis, vaikka taide ei oikeasti voisi vähempää kiinnostaa. Jos keskustelukumppani kiinnostaa, niin taidekin voi muuttua yllättävän tärkeäksi osaksi elämää ;o)

      Poista
    3. Vaeltaja2. toukokuuta 2012 klo 15.35

      Taisin jo aiemmin mainitakin, että ei toki ole syytä tuoda esiin negatiivisia asioita, ja positiivisia voi ja kannattaa korostaa. Parin tuopillisen jälkeen varmaan useimmat näin tekevätkin. Se on kuitenkin ihan eri asia kuin valehtelu, jossa juttuja aletaan tietoisesti vääristelemään ja keksimään tyhjästä. Stand up on määritelmällisesti juurikin hauskojen juttujen KEKSIMISTÄ, ja jokainen tietää, ettei niissä välttämättä ole mitään totuuspohjaa (vaikkakin juuri todelliset jutut ovat usein omakohtaisempia ja hauskempia). Lisäksi on edelleen korostettava, että Stand up -koomikot ovat usein sosiaalisesti todella lahjakkaita moottoriturpia, ja jopa heillä on pelko persiissä, että jutut ns. hyytyvät yleisön edessä (ja moni kaivelee sitä lunttiakin taskusta). Sosiaalisesti rajoittunut nörtti on kaukana tästä, joten supliikki juttujen keksiminen valheista on riskaabelia hommaa.

      Samainen nörtti myöskin tietää (ellei itse tajua, niin oppii kyllä varmasti tajuamaan äkkiä), ettei niillä IT-jutuilla naisseuraa löydy ja siksi hän jääkin siihen seinän viereen miettimään, että mistä sitä oikein osaisi tuolle puhua. Jos sinulle on helppoa keksiä taidejuttuja, niin onnittelut. Näille ihmisille se ei nimittäin sitä ole. Lisäksi ainakin itselleni olisi vaikeaa feikata, jos ne jutut ei juurikaan oikeasti kiinnosta, joten aika väkinäistä jutun vääntämistä taitaisi olla. :)

      Valitsin tuon myyntimies-esimerkin juurikin siksi, koska se oli minustakin loistava esimerkki tämän postauksen tarkoittamasta pelaamisesta sosiaalisissa tilanteissa muutenkin kuin baarissa naista pokatessa. Todellisuudessahan tilanne oli (ainakin minun näkökulmastani) sellainen, että sitä olisi mieluummin ollut jossain muualla. Hymyilyttää kun mietinkin, mikä olisikaan ollut reaktio, jos edellisen kommenttini myyntimies olisikin sanonut kuuluvasti: "Eiköhän tässä ole selvää, että kaikilla olisi parempaakin tekemistä, joten vedetäänpäs ne safkat naamariin ja mennään hoitamaan hommat loppuun, niin päästään joskus poiskin täältä!". No, totuudenpuhuja ei yösijaa löydä, kuten sanonta menee. :)

      Poista
  3. 31v mies29. huhtikuuta 2012 klo 23.37

    Kuinkahan monta kertaa keskimääräinen suomalainen nainen on sanonut jotain flirttailevaa miehelle suhteen alkumetreillä, eikä käyttäytynyt puolitylysti? Veikkaan että 0 kertaa, ainakin jos puhutaan niistä kerroista, kun iskevä/ deittailtava mies on ollut suomalainen eikä mikään suklaamuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapsa30. huhtikuuta 2012 klo 9.40

      Jostain syystä sinua kohtaan on käyttyäydytty tylysti. En voi varmuudella sanoa, mutta pitäisikö sinun tarkistaa omaa olemustasi, asennettasi tai juttujasi. Minä olen keski-ikäinen suomalainen mies, 186cm ja 94kg, perusjässikkä, vaalea iho palaa auringossa eikä rusketu, maantienväriset hiukset, hailakat silmät, silmälasit, töissä IT-alalla. En ole alusvaatemalli, ammattiurheilija enkä rikas. Silti saan suomalaisilta naisilta positiivista huomiota, flirttejä ja joskus jopa avoimia lähestymisiä.

      Meissä on siis jokin ero. Minä tunnistan itseni useimmista ylläolevan postauksen kohdista. Entä sinä?

      Poista
    2. 31v mies30. huhtikuuta 2012 klo 14.13

      Ero: olet keskimääräistä isokokoisempi, ja oletettavasti hyväpalkkaisissa töissä IT-alalla. Nämä kaksi riittävät jo selkeästi erottamaan sinut tavallisesta suomalaisesta jässikästä. Eivät ne naiset flirttaile sinulle. Ne flirttailevat isokokoiselle miehelle, jolla epäilevät olevan riittävän iso palkka omakotitalon ostoon, lesojen pariskuntaillallisten pitoon, ja satunnaisiin ostosreissulentelyihin Lontoon muotiputiikkeihin.

      Poista
    3. Tapsa1. toukokuuta 2012 klo 18.01

      En pidä itseäni erityisen isokokoisena. Missä tahansa yleisötilaisuudessa minun eteeni ilmestyy joka kerta ainakin 10cm pidempi mies :o/ IT-alalla olevat silmälasipäiset nörtit eivät yleensä herätä naisissa positiivisia reaktioita :oD Rahaa on sen verran, että se riittää elämiseen, mutta ei kyllä näy päälle. Useamman kerran olen saanut kuulla ihmettelyä asuvalinnoistani: ei todellakaan päivän muotia eikä mitään kalliita merkkejä. Sen sijaan valitsen vaatteeni oman makuni mukaan, ne ovat puhtaita, silitettyjä, ehjiä ja ehkä tärkeintä: persoonallisia. En käytä kalliita kelloja, merkkiaurinkolaseja, omenapuhelimia enkä heiluttele Jaguarin avaimia. Kyllä se naisten kiinnostus herää tässä tapauksessa jostain muusta. Olen yleensä selvin päin, seison suorassa, katson silmiin, hymyilen, kyselen vastapuolen asioita ja kuuntelen vastauksen, parhaassa tapauksessa voin jatkaa siitä ja saan aikaiseksi keskustelua. Noita ohjeita on tässä juttusarjassa jo ollutkin.

      Ruumiinkoko ei ole vain myönteinen seikka. Sen takia olen jossain vaiheessa intuitiivisesti oppinut välttämään uhkaavaa esiintymistä. En ollut aiemmin ajatellut asiaa siltä kannalta, mutta ehkä sen takia kohta 3 tuntui minusta luonnolliselta (ja osittain myös 4). Jos minä marssin suoraan jonkun vieraan naisen eteen ja kysyn "käytsätäälläusein" niin useimmat yrittäisivät pakoon.

      Poista
  4. Vaeltaja30. huhtikuuta 2012 klo 2.10

    Sanottakoon nyt vielä, että ymmärrän kyllä tarkoituksesi olevan pohjimmiltaan hyvä, kunhan olen tietyistä jutuista eri mieltä, ja hyvää keskusteluahan tästä on syntynytkin.

    Ei tuota "ole oma itsesi" -neuvoa niinkään sukulaiset hoe kuin monet naiset, jotka eivät halua myöntää, että "pelimiesjutut" olisivat se toimiva keino. :) En kuitenkaan ole ollenkaan vakuuttunut, että valehtelu on silti mikään ratkaisu. Enhän minä sanonut, että valehtelu ei sinällään saattaisi "kannattaa", vaan että se on vaikeaa tehdä uskottavasti, jos on sosiaalisesti rajoittunut ja vielä piinaavassa tilanteessa. Jos se onnistuukin helposti, ei mitään ongelmaa nähdäkseni ole koskaan ollutkaan. Tyyppihän on silloin sulavakielinen juttumies, kuten kait tavataan sanoa. Lisäksi siinä valehtelussa tosiaan on se ongelma, että se ei ole monellekaan se lopullinen ratkaisu, jos oikeasti on "tylsä" tyyppi. Valheiden myöntäminen jälkikäteen tuskin on monellekaan noin helppoa kuin kuvailet tuossa. Pointti on, että valehtelu on sosiaalisesti tuossa tilanteessa usein paljon haastavampaa kuin koettaa olla totuudenmukainen (Jos tyyppi ei ole käynyt kuin kännireissulla Tukholmassa, on aika supliikkia alkaa selittämään Pariisin taiteilijabileistä uskottavasti).

    Henkilökohtaisella tasolla edelliseen on tosin lisättävä, että itse tosiaan pidän tarkoituksellista valehtelua tai sellaista puhtaasti päämäärähakuista mielistelyä varsin vastenmielisenä, joten en sellaisia alkaisi missään nimessä itse aktiivisesti harrastamaan. Silti en kiellä, etteikö niillä asian hallitseva tyyppi hyötyä saa, koska olen sen itsekin monessa tilanteessa konkreettisesti havainnut.

    Tuon pelimiesmääritelmäsi pohjalta voisi kai tiivistää: Käyttäydy kuin pelimies, mutta älä kuitenkaan ole oikeasti pelimies. Pelaaminen on siis ok, kunhan tarkoitus on "hyvä". Kieltämättä mielenkiintoinen ajatus naiselta ääneen sanottuna. Kaipa tuokin voi joillakin toimia. Ymmärrän kuitenkin, miten näet asian.

    Pelimiestemppujen tietäminen sisäistämättä niitä ja toimimatta sosiaalisesti fiksusti tekee todellakin helposti kaverista pellen muiden silmissä. Jos tollaisia ohjeita lähtee vain mekaanisesti suorittamaan, saattaa lopputulos olla varsin kömpelö ja myötähäpeää aiheuttava. Luin joskus erästä blogia, jossa kaveri otti noi kaikki jutut kirjaimellisen mekaanisesti ja kehnostihan siinä kävi. Tämä on täysin eri asia kuin asian edes kohtalaisesti hallitsevan miehen pitäminen pellenä eli ymmärsit kirjoitukseni väärin (joskin taisin sanoa asian hieman epäselvästi myös).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapsa30. huhtikuuta 2012 klo 9.31

      Sen naistenlehtien ohjeen naisille voisi kai tiivistää: meikkaa, pukeudu ja tanssi kuin huipputason prostituoitu, mutta älä kuitenkaan oikeasti myy itseäsi.

      Poista
  5. DorianK30. huhtikuuta 2012 klo 18.44

    Taas kysymys ihan uteliaisuudesta...

    Kun olet tuota sarjaa seurannut ja selvästi nyt tunnet aika hyvinkin siinä annetut ohjeet, kuinka paljon naisena kiinnität huomiota noihin "temppuihin", jos mies lähestyy sinua ja niitä soveltaa? Eli kumpaan suuntaan seuraavista (karrikoiduista esimerkeistä) ajattelusi tuollaisessa tilanteessa enemmän kallistuu?

    a) Kas, siinäpä mukavasti — ja kerrankin inhimillisesti — käyttäytyvä mies (joka joko kiinnostaa tai ei).

    b) Jahas, tässä mies käyttää selvästi "ole kävelevinäsi ohi, mutta pysähdy kuin puolivahingossa kohdalle tokaisemaan jotain lähes satunnaista" -kikkaa.

    Itselläni on tästä joitain ajatuksia, mutta hauduttelen niitä nyt ehkä vielä hiukan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. DorianK1. toukokuuta 2012 klo 16.57

      Nuo mainostamani ajatukset muotoutuivat hautomossa tällaisiksi.

      Jos nainen viestii kehonkielellään olevansa jollain tavalla kiinnostunut (tai edes keskittynyt kuuntelemaan tms.), minulle ei ole juurikaan merkitystä, onko viesti täysin alitajuinen vai tarkkaan harkittu. Tarkoitukseton viestintä on toki ehkä jossain mielessä "autenttisempaa", mutta toisaalta jos nainen tarkkaan harkiten ja tieten tahtoen haluaa lähettää minulle positiivista viestiä, sehän on yhtä hienoa — ellei jopa imartelevampaa.

      Oikeastaan ainoa poikkeus tähän on liian alleviivattu ja aggressiivinen elekieli, joka toki sekin saattaa hivellä itsetuntoa (minkäs teet, olen aika perso imartelulle), mutta toisaalta on liian tyrkyttävänä myös luotaantyöntävää. Se ei välttämättä myöskään jätä hirveästi tilaa ystävälliselle kieltäytymiselle.

      Se on sitten eri juttu, kuinka hyvin osaan lukea ihmisten kehonkieltä — saati erottaa, onko kyseessä tahaton vai laskelmoitu ele. Mutta muistan kyllä muutaman vuoden takaa eräät ensitreffit, joilla huomasin naisen alkavan leikkiä hiuksillaan, ja sillä hetkellä teki mieli hyppiä hihkuen ilmaan. :) (Ja silloin oli todellakin herttaisen yhdentekevää, oliko ele spontaani vai tarkoituksellinen viesti.)

      Poista
    2. Tapsa1. toukokuuta 2012 klo 18.13

      Minä en osaa vastata naisten puolesta, mutta minä toimin niin luonnostani, syitä kerroin tuossa yllä 31v miehelle. Voin heittää kommentin tai kysymyksen vieressä tai takana olevalle ilman sen suurempaa ajatusta. En minä ole ennakkoon tuijottanut tätä naista puolta tuntia ja ehtinyt suunnittelemaan häitä tai lasten nimiä. Voin heittää lauseen ikään kuin (koukuttoman) vieheen veteen ja katsoa onko kiinnostusta. Yleensä saan jonkinlaisen vastauksen, edes katseen tai hymyn. Vastauksesta voin päätellä kiinnostaako minua jatkaa tai kannattaako yrittää jatkaa. Yleensä se jää hyvin lyhyeksi, mutta hyväntahtoiseksi kohtaamiseksi. Joskus sitten molempien kiinnostus herää ja tarina jatkuu.

      Poista
    3. Sinkkuelämää Hel(l)sinki1. toukokuuta 2012 klo 18.43

      Jos joku käyttäytyisi suoraan "ohjekirjan" mukaan, niin kyllähän se omaan silmääni pistäisi. Täytyy sanoa, että nyt kun olen vellonut tässä aiheessa jonkun aikaa ja katsonut sarjaa pari tuotantokautta putkeen, kiinnitän mm. baarissa enemmän huomiota ihmisten käytökseen, kehonkieleen jne.

      En kuitenkaan usko, että suurin osa naisista huomaisi miesten noudattavan sarjan oppeja varsinkaan Suomessa, jossa sarjaa ei ole näytetty tv:ssä. Tällä blogilla ei ole niin paljon lukijoita, että naiset keksisivät ohjekirjan mukaan etenevien miesten noudattavan täällä esiteltyjä pelimiesoppeja ;-)

      Poista
  6. Anonyymi1. toukokuuta 2012 klo 22.37

    Onko tämän blogin pitäjä tosissaan? Pariutuminen on oikeasti helppoa, jos haluaa pariutua;) Varsinkin naiselle se on helppoa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. DorianK2. toukokuuta 2012 klo 13.36

      Teen nyt oletuksen, että anonyymi kommentoija ON tosissaan. :)

      Pariutumisen helppous lienee aika tapauskohtaista. Joillekin se varmaan on helppoa ja toisilta se ei onnistu, vaikka yrittäisi hampaat irvessä (tosin hampaat irvessä yrittäminen saattaa kyllä ollakin osasyy epäonnistumiseen). Mikäli se jollekin on omakohtaisesti naurettavan helppoa, ei hänen kannata vielä vetää siitä kovin yleisiä johtopäätöksiä. Tuo lienee vähän sama juttu kuin Björn Wahlroos ihmettelisi, miten jollain voi mitenkään muka olla vaikeuksia maksaa puhelinlaskua, kun se häneltä onnistuu niin kovin helposti...

      Jos tapaamieni ihmisten ja esim. netin deittisivustojen käyttäjien perusteella pitäisi johtopäätöksiä vetää, voisin väittää, että pariutuminen voi olla jokseenkin helppoa, mutta (molemmin puolin) onnellinen pariutuminen on jo huomattavasti hankalampaa.

      Poista
  7. Anonyymi18. heinäkuuta 2012 klo 23.19

    Hei vaan,

    (edelleen myöhässä kommentoiden)

    Näkisin omalta kantiltani hyödyllisempänä, jos voisit kertoa, miten sua on lähestytty, millaiset lähestymiset oli onnistuneita, mitkä ei.

    Musta noi vinkit ei välttämättä toimi Suomessa. Epäilen ainakin tuota olan yli ja kysymyksiä siskon tatskoista. Siis ventovierailta kysyä tällaista. Liian läpinäkyvää, kornia. Mikä olisi peitetarina: Olenpa tässä menossa baaritiskille olutta tilaamaan - ai mutta, se siskon tatska-juttu jäi kysymättä, tämähän olikin tärkeä, mutta kaverit on tuolla, kysynpä tältä lähimmältä naisporukalta - uskottavaa? Onko vastaavaa tapahtunut sulle?

    Ehkä kuitenkin tervehtiminen parempi?

    Todellakin naiset on aina vähintään pareittain liikkeellä - vessaankin menevät yhdessä?!?!Ei ole miehelle seuran saaminen tehty helpoksi.

    Outoa on musta se, kun olen baarissa käynyt, niin erittäin harvoin olen nähnyt miehen lähestyvän tuntematonta naista, varsinkaan naisryhmää - poikkeuksena aivan änkyräkännissä olevat miehet. Kerran näin kahden asiallisen oloisen miehen lähestyvän naisparia - miehet ehtivät muutaman sanan sanoa kun naiset nyrpistivät nenäänsä ja vaihtoivat pöytää. Tuollainen on lannistavaa, varsinkin kun miehet olivat pitempiä, lihaksikkaampia kuin minä - ja heille kävi noin, miten mulle?

    Olisi siis paljon helpompaa tehdä itse aloite, jos näkisi edes joskus, miten muut sen tekee, pelkkä teorian pänttääminen blogeista ei ainakaan mulle riitä.

    Kun noissa paikoissa kaikki näyttää tuntevan toisensa entuudestaan. Enkä asu missään varsinaisessa junttilassakaan - Tampereella. Ehkä se on Helsingissä eri meininki.

    Ja sitten yksinäisellä miehelle kuin minä ei ole kaveria/kaveripiiriä, jonka kanssa menisi baariin. Yksin niissä tulee helposti aika orpo olo, ja naisilta kuullut, et yksinään baariin tulevaa miestä pidetään vähän hyypiönä/hylkiönä jo lähtökohtaisesti.

    Toiseksi on se, että sellaiset rauhalliset seurusteluravintolat olisi oivia ympäristöjä keskustelulle, mutta niissä porukat tulevat vain viettämään aikaa keskenään (naiset miehiensä kanssa...), ja ilmapiiri on sellainen, että tuntemattomien tutustumiselle ei anneta mahdollisuutta. Sitten taas ne paikat, joissa on OK tutustua tuntemattomiin (löytyy sinkkuja), on niitä remupaikkoja, joissa se musiikki pauhaa niin kovaa, että joutuu huutamaan, ja kun mullakaan ei ole mikään vahva ja kantava ääni...

    Yksi naisten iskennässä joskus onnistuneelta mieheltä saamani vinkki, jonka itse näkisin toteuttamiskelpoisena: Mene juttelemaan naiselle/naisille, sanot, että sun on lähdettävä (joku tekosyy, kun juttu loppu tai ääni on huutamisesta käheä), mutta olisi kiva tutustua paremmin, ja pyydät puhelinnumeroa. Sitten voit soittaa naiselle ja pyytää sitä treffeille johonkin rauhallisempaan paikkaan. Samana iltana voi pistäytyä useammassakin baarissa ja samalla tekniikalla hankkia lisää puhelinnumeroita.

    Varsinkin, jos on yksin liikkeellä, kannattaa vaihdella baareja.

    Itse etsinkin seuraa vain netistä nykyään. Baarit ei ole ujoja ja introverttejä varten, joilla on hiljainen ääni. Keskustelu on vaan: Mitä, Mitä, Mitä sanoit, Mitä, Mitä...

    Netissä taas on se ongelma, että lyhyitä miehiä (minä: 170cm) sorretaan julmasti.

    No tää on tätä ATM:n arkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinkkuelämää Hel(l)sinki21. heinäkuuta 2012 klo 9.38

      Eikö tervehtiminen ole yhtä "läpinäkyvää" kuin se siskon tatska tmv. -stoori? Nainen varmasti ymmärtää, että molemmissa tapauksissa mies on jossakin määrin kiinnostunut hänestä, koska mies lähestyy naista ja avaa suunsa. Tatska- tms. jutussa on se ero pelkkään tervehtimiseen verrattuna, että siinä saadaan jonkunlainen keskustelu aikaiseksi, ja toisaalta mies saattaa erottua positiivisesti joukosta verrattuna "käytsä usein täällä" -tyyppeihin.

      Aloituslainilla ei ole sinänsä merkitystä, jos mies on on yleisesti ottaen kiinnostavan oloinen.

      Sanoit kommentissa, että pelkkä teorian pänttääminen blogeista ei riitä. Se on varmasti totta, ja siksi kehotin juttusarjassa kaikkia aiheesta kiinnostuneita katsomaan The Pick-up Artist -sarjan, jossa kamerat seuraavat miesten harjoittelua baareissa, kahviloissa ja kadulla. Sarja on tilattavissa ulkomaisissa nettikaupoissa (mm. Amazon).

      Sinuna en lannistuisi siitä, että sinua lihaksikkaammat ja paremman näköiset miehet saavat pakit silmiesi edessä. Kaikki miehet saavat pakkeja, myös ne alfat. Siitä ei kannata masentua. Esim. siinä näkemässäsi tapauksessa naiset saattoivat olla varattuja ja olivat viettämässä tyttöjen iltaa ilman puolisoitaan. Heitä tuskin kiinnostaa vieraiden miesten seura. Sekin on hyvin yksilöllistä, minkälaisesta miehestä kukin nainen kiinnostuu. Jos nämä naiset olivat vapaita ja nyrpistelivät nenäänsä seuraansa tulleille miehille, he eivät syystä tai toisesta olleet kiinnostuneita juuri näistä miehistä riippumatta siitä, minkälainen vartalotyyppi tai kasvot tai pituus miehillä oli.

      Pakit ovat varmasti lannistava kokemus, mutta vain harjoittelemalla pääsee tuloksiin. Ja eikö toisaalta ole positiivista nähdä, että ne alfatkin saavat joskus pakkeja? Minäkin olen muuten saanut pakkeja, jos olen tehnyt aloitteita baarissa tai netissä. Ei se kivalta tunnu, mutta en minä sitä jaksa pitkään märehtiä tai anna sen latistaa itsetuntoani.

      Poista
  8. Anonyymi22. heinäkuuta 2012 klo 18.02

    Tervehtiminen on aidompaa, rehellisempää.

    Joo, et varmaan anna latistaa itsetuntoasi, mutta et ymmärrä. Kun sinä menet baariin, saat taatusti huomiota osaksesi, olet ollut suhteessa, tiedät, että kelpaat. Mikäs siinä on ylläpitää hyvää itsetuntoa.

    Kuvitteleppa tilanne. Yhtenä iltana päätät: -lähdenpäs tästä baariin itsekseni iskemään miehiä. Mutta sitten baarissa joka ainoa mies kohtelee sua kun ilmaa, yrität vähän flirttailla, mutta miehet kääntää nopeasti katseensa, istut baarijakkaralle miehen viereen, mutta mies ei edes kiinnitä suhun mitään huomiota, jatkaa vaan juttelua kaverinsa kanssa.

    Kerro rehellisesti, kuinka monta aloitetta saat aikaiseksi illan aikana?

    Ehkä jopa onnistutkin, koska sinulla on historia, olet ollut suhteessa, muistat aikaisempia kertoja, jolloin miehet on ollut susta kiinnostuneita, mutta entä jos historiasi onkin täynnänsä pakkeja, jotka on saatu ekoilla treffeilla nettimiesten kanssa epämääräisin selityksin. Yksi saattanut ohimennen kehaista sua fiksuksi, mutta ei siltikään halua olla sun kanssa missään tekemisissä, edes ystävänä.

    Kuinka monta aloitetta onnistuu?

    Itsetunto perustuu siihen, että saa ulkopuolelta jotain positiivisia kokemuksia. Et voi vain päättää, että nyt mulla on hyvä itsetunto, kun todellisuus on mitä on - paitsi pettämällä itseäsi.

    Tuo PUA-skene pitkälti perustuu itsensä pettämiseen, muut toimii vertaistukena. Ristiriita on siinä, että ollaan puhuvinaan hyvästä itsetunnosta, mutta samalla sanotaan, että et kelpaa omana itsenäsi -> ei kasvata terveeseen itsetuntoon, johtaa siihen, että tätä tehtyä itsetuntoa ja -varmuutta täytyy pönkittää kaatamalla naisia yhä enemmän, samalla halveksunta naisia kohtaan kasvaa.

    Ymmärtääkseni joka normimies on baareissa naisille pelkkää ilmaa (toisaalta se lohduttaa, ettei muutkaan saa naisilta sen enempää huomiota.) Tilanne on siis aivan erilainen kuin naisilla.

    Osittain on myös väärä näkemys, että uskaltamattomuus aloitteiden tekoon johtuisi pakkien pelosta. Ajatus, että rynnistäisin naisten pöytiin ja keskeyttäisin heidän jutustelunsa, kysymään tärkeää kysymystä siskon tatskoista tai kaverini tyttöystävän pettämisistä, tuntuu vain typerältä ja moukkamaiselta. Mut on kasvatettu käyttäytymään tietyllä tavalla, kohteliaasti, toisia huomioon ottaen, en pysty äkkiä sysäämään sitä syrjään ja käyttäytymään kuin maailman napa.

    Mutta onko baarissa mahdollista tutustua naisiin herrasmiesmäisesti? Ehkä on, mutta sellaisia tilaisuuksia syntyy todellisuudessa hyvin harvoin -> minun täytyisi alkaa viettään baareissa joka viikonloppu, jolloin n. vuodessa olisin voinut parhaimmassa tapauksessa saada jotain kontaktia naisiin, ehkä treffit. Ihan OK, jos muutenkin viihtyisin baarissa, mutta kun en. Ilta illan jälkeen ajaa itseään paikkaan, jossa ei ollenkaan haluaisi olla, hukkaamaan aikaa, vaikka parempaa tekemistäkin olisi - se syö miestä. Olen kokeillut.

    Mutta mikä minä olen sanomaan. Saattaahan tuo joillekin onnistuakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinkkuelämää Hel(l)sinki23. heinäkuuta 2012 klo 9.09

      Niin, olet varmasti oikeassa siinä, että minulle on naisena huomattavasti helpompaa mennä baarissa tekemään aloitteita ja sitten myös olla lannistumatta mahdollisista pakeista. Toki ne pakit vaikuttavat minun taustallani itsetuntoon eri tavalla kuin at-miehellä, jolla ei ole mitään suhdehistoriaa ja takana pelkkiä epäonnistumisia.

      Ei ole helppoa ei. Toivotan sinulle kuitenkin kovasti tsemppiä parisuhderintamalla :-) Itse uskon vakaasti siihen, että kaikille on jossakin joku, joka tulee vastaan ajan kanssa. Kliseistä? Ehkä, mutta toivottavasti myös totta :-)

      Poista
    2. Anonyymi2. elokuuta 2012 klo 10.18

      Joo kyllä saat sen herrasmiesmäisyyden unohtaa jos haluat saada tuloksia aikaan... pakko kaivaa se pelimies itsestäsi esiin, jos haluat päästä johonkin suhteeseen, silti voi kohtelias olla, mutta itsevarmuutta pitää löytyä.

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)