Joku saattaa ehkä muistaa taannoisen copy-peistatun kirjoitukseni otsikolla ”V...n tuoksukynttilät!”, jossa nimimerkki ”Antero” paljastaa, miten kamalaa elämä naisihmisen kanssa on.
”Joka p****leen kulmaan ilmestyy jukkapalmu punaisessa sydänruukussa ja satoja, ehkä jopa tuhansia hyödyttömiä koriste-esineitä. "oli ihan pakko ostaa tuo posliinikissa, kun se sopii niin kivasti noiden verhojen väriin".”
Minäpä päätin naisena avautua posliinikissojen ja tuoksukynttilöiden sijasta Lundian hyllyistä. Siis niistä v..n karmeista, mäntypuun värisistä avokirjahyllyistä, jollainen tuntuu löytyvän jokaisesta poikamiesboksista.
Tapahtunut tähän mennessä:
Mies vitsailee toistuvasti puolitosissaan (?), että voisi raahata toiseen, puolityhjänä olevaan makuuhuoneeseeni ruman turhakkeen (lue: Lundian mäntypuisen hyllykön) sekä lisäksi lähes 15 vuotta vanhan putkitv:n, joka painaa enemmän kuin japanilainen henkilöauto ja vie tilaa suunnilleen saman verran kuin 80-luvun arkkupakastin. Minä siihen, että nehän ei tänne tule – pehmennykseksi totesin, että toinen verkkokellareistani on täysin tyhjä, joten hyllykkö sekä tv mahtuvat loistavasti kellarikomeroon. Poissa silmistä, poissa mielestä!
Kun aiheesta käytiin ruokapöytäkeskustelua, ystäväni totesi, että telkkarinhan voi oikeastaan jättää myös kellarin käytävälle, koska ”eihän sitä siitä kukaan ota”. Ja että päälle voi vielä laittaa lapun ”toimii” (ja tv pysyy lapusta huolimatta edelleen koskemattomana taloyhtiön julkisissa tiloissa). Mies näytti tässä vaiheessa sitruunan nielleeltä, minä yritin pitää pullanpalat suussani samalla, kun nauroin ääneen.
Mies kyseli Kristalta, että mikä niissä Lundian hyllyköissäkin on vikana.
- ”Siis onks se sun hylly semmonen mäntypuinen hirvitys? Juu, mun eksälläkin oli sellanen eikä sitä kyllä voi säilyttää julkisissa tiloissa, ainakaan omassa kodissa”, Krista totesi.
Keskustelua edeltävällä viikolla olin ollut esittäytymiskäynnillä miehen ystäväpariskunnan kotona. Mies aloitti saman valituksen siitä, miten en huoli kotiini Lundian hyllykköä, putkitelkkaria, työpöytää ja pöytätietokonetta. (Pöytätietokoneen osalta tarkennettakoon miespuolisille lukijoille, että mies ei harrasta tietokonepelejä eikä muutenkaan tee työkseen mitään it-asioihin liittyvää.)
- ”Siis mulle on käynyt ihan samalla tavalla!”, pariskunnan mies parkaisi. ”Me voidaan mennä tonne taloyhtiön kellariin sen jälkeen, kun saadaan nää kahvit juotua, niin mä esittelen mun asunnon teille”, mies jatkoi. (Tyttöystävä oli asuntoon muutettuaan raahannut kellarikomeroon Lundian hyllyt - ne mäntypuiset, pöytätietokoneen ja työpöydän.)
- ”Mitä ihmettä sä teet pöytätietokoneella ja työpöydällä, kun mulla on läppäri ja iso olkkarin pöytä, jota voi käyttää työpöytänä?”, kyselin omalta mieheltäni.
- ”Kuulitsä, kuulitsä”, kiljui toisen pariskunnan kauniimpi osapuoli. ”Tota mä olen yrittänyt koko ajan tolkuttaa sullekin.”
- ”Noita ei pitäis päästää keskustelemaan keskenään näistä sisustusasioista”, miehet totesivat yhtä aikaa.
 |
| Silmiä särkee... (Kuva: losmuchachosdelbarrio.com) |
Hyvä Lundia,
Toivon, että yhtiönne alkaa kantaa yhteiskuntavastuutaan ja lopettaa välittömästi mäntypuisten ja muidenkin rumien hyllyköiden valmistamisen. Pelkkiin poikamiesbokseihin ja muihin asumiskelvottomiin tiloihin soveltuvien hyllyjen poistuminen markkinoilta parantaisi merkittävästi parisuhteiden ja ihmisten elämänlaatua sekä edistäisi maailmanrauhaa. Tutkimusten mukaan parisuhteessa elävät ihmiset ovat yksineläjiä onnellisempia, joten toivon, että tekin omalta osaltanne haluatte jatkossa olla edistämässä ihmisten hyvinvointia ja onnellisuutta sen sijaan, että ehkäisette niiden syntymistä ja edesautatte turhien parisuhderiitojen ja konfliktien todennäköisyyttä.
Tuotannon lopettamisen lisäksi esitän, että jokainen poikamies voi palauttaa mäntypuiset hyllyköt myymäläänne, josta vastineeksi luovutetaan lahjakortti sisustusmyymälään, jossa myydään kirjahyllyjä, joita voi hyödyntää ihmisasumuksissa. Myymälöihinne palautetut hyllyköt voitte käyttää yhteiskunnalliseen hyvään pilkkomalla ne ja lahjoittamalla puuosat esimerkiksi Romanian köyhimmille kansalaisille, joilla on pulaa polttopuista.
Parhain terveisin
(Ex)Sinkkuelämää Hel(l)sinki
Mielenkiintoista. Lundiaa tai ei, silloin kun itse olin avoliitossa, juuri kirjahyllystä saatiin tapella kaikkein eniten. Minulla kun sattuu olemaan kohtuullinen määrä kirjoja, mutta kauniimpi puolisko ei tahtonut kirjoja minnekään näkyville, eikä mitään "rumaa" kirjahyllyä minnekään, vaan kirjat olisi pitänyt laittaa pahvilaatikkoon ja piiloon. Mielenkiintoista kyllä, se oli muuten ainoa sisustusriita, jonka minä voitin.
VastaaPoistaJa koska sain pitää kirjahyllyni, ilomielin alistuinkin sitten muissa sisustuselementeissä :D
Naiset eivät halua kirjahyllyjä asuntoihinsa sen vuoksi, että ne tuppaavat näyttämään samalta kuin tuossa postauksen kuvassa: epämääräiseltä ja epäsiistiltä läjältä tavaraa - oli kyseessä sitten Lundia tai ei.
PoistaMyös poikaystävälläni on kirjoja työnsä vuoksi enemmän kuin keskivertoihmisellä, joten ymmärrän kyllä, että niitä ei voi pakata pahvilaatikkoon ja kantaa kellariin. Lundian tilalla toimisi kuitenkin paremmin esim. lasiovellinen kaappi, jossa kirjakasa ei näytä yhtä epäsiistiltä kuin noissa avohyllyissä :-)
Makuasioita. Mulla on ollut Lundian "hirvitykset" jotain 25 vuotta eikä yhtään satu silmään. Toisaalta, olen huono heittämään pois muutakan toimivaa.
VastaaPoistaNäinhän se on. En tosin tiedä ystäväpiiristäni yhtäkään naista, joka suostuisi säilyttämään Lundiaa muualla kuin verkkokellarissa. Arvostan toisaalta tuotakin, että toimivaa ja käyttökelpoista ei heitetä menemään. Pari kaveriani jo ideoikin, että ne mäntypuiset hyllyt voisi maalata kivemman värisiksi, jotta niitä ei tarvitsisi heittää kokonaan pois ja hankkia uutta tilalle. Pistetään harkintaan ;-)
PoistaMinä en myöskään halauisi huusholliini noita hirvityksiä. Mutta kuten sanottu, makuasia. Lundioissa on kuitenkin se valttina, että ne pesee ikean paskat pahvihyllyt materiaaliltaan mennen tullen. Joten jos pääasia on kestävyys ja se, että sitä tavaraa todella mahtuu hyllyyn, siinä tapauksessa Lundia on varmasti hyvä. Mutta minä sanon niille kuitenkin ei kiitos, koska valitsen hyllyni ensisijaisesti ulkonäön perusteella.
VastaaPoistaHeh, katselin jo Ikean hyllyjä sillä silmällä, että josko saisin taivuteltua miehen tekemään uusia hankintoja asuntoon ja jättämään Lundiat varastokäyttöön :-) Lundia on eittämättä kestävämpi ratkaisu, mutta kyllä niitä katsellessa rupeaa silmiä väistämättä särkemään..
PoistaIkean hyllyn hankkiminen olisi kyllä huomattava edistys lundiaan nähden.
PoistaDanten Helvetti:
6. Piiri: kerettiläiset. Harhaoppiset ja Ikean suunnittelijat makaavat tulisissa haudoissa. Harhaoppisuus kuuluu väkivallan synteihin, sillä se on lähes kuin väkivaltaa Jumalaa kohtaan.
9. piiri eli Kokytos: petturit
3. kehä eli Ptolemea: vieraansa pettäneet, Lundian henkilökunta ja omistajat; makaavat jäässä selällään, ja itkiessään kyyneleet jäätyvät silmäkuoppiin estäen heitä näkemästä mitään.
Tämän lisäksi Hyvästä Kirjasta (ei Raamattu) löytyy aihetta käsitteleviä frakmentteja: http://aijaa.com/08sGdA
Lundia on ihan hyvä varastohylly, mihin tarkoitukseen se on alunperin tehtykin. Aikoinaan oli radikaalia tuoda se olohuoneeseen, vähän kuin tehdä pöydänjalat pinotuista tiilistä ja pöytälevy vanhasta ovesta. Sitten Lundia päätti rahastaa muodilla ja lakatut hyllyt ilmestyivät.. Loppu onkin historiaa, imo huonon maun historiaa.
VastaaPoistaMinullakin on kirjoja. Etsin aikoinani kirjahyllyä ja ihmettelin 8 mm lastulevystä tehtyjä hyllyjä. Kysyin myyjältä asiaa ja hän kielsi ehdottomasti laittamasta kirjoja kirjahyllyyn. Kirjahyllyt oli tarkoitettu matkamuistoille, koriste-esineille ja valokuvakehyksille - ei se kirjoja kestäisi! No, löysin minä hyllyni sitten lopulta, umpipuisen (pyökkiä, ei mäntyä), suljettu takaa ja sivuilta ja lasiovet. Kirjat keräävät pölyä eikä avo-Lundian puhtaana pitäminen ole mitään herkkua.
Ole kuitenkin tyytyväinen, ettet ihastunut tähän heppuun.
:D Juu, ei nuo ilmapallotkaan niin kovin tyylikkäitä sisustuselementtejä ole :-)
PoistaAh, en tuntenutkaan Lundian historiaa tarkemmin. Varastohyllyiltä ne näyttävätkin, joten kun ne tyttöystävän "hienovaraisella" ohjauksella siirtyvät verkkokellariin, ne ovat siis niille kuuluvassa paikassa :-)
Men are aestetically challenged. Lundian hyllyjä voi periaatteessa käyttää sisustuksessa, käytännössä ei. Possu on kyllä siinä oikeassa, että kannattaa ehkä antaa miehen pitää joku rakas hirvityksensä, niin suostuu sitten olemaan puuttumatta muuhun sisustukseen. Täytyy kyllä myöntää, että tuo putki-tv ja pöytäkone menee jo minulta miehenäkin vähän yli hilseen. Hei haloo, minä pelaajanörttinä pärjään vallan mainiosti tällä läppärilläni. Putkitelkkuakaan en ole omistanut varmaan enää seitsemään vuoteen. Naiset on omituisia, mutta kyllä osaa olla miehetkin.
VastaaPoistaKirjahyllyt on siitä ongelmallisia sisustuselementtejä, että ne tuppaa olemaan isoja ja kolhoja. Tuo yllä mainittu lasittaminen tai tuunaaminen auttaa asiaa. Kirjastosetänä mullakin on noita kirjoja vähän liikaa - ja lisää pitäs saada. En kuitenkaan ala hankkimaan isompaa kirjahyllyä, koska se tekee sisustuksesta aivan liian raskaan. Ratkaisuna olen laittanut hyllyyn vain tärkeimmät teokset, ja loput laatikoissa kellariin tai vintille. Onneksi on runsaasti tuota säilytystilaa; sinne voi sitten laittaa hypoteettisen naisystävän kaikki hirvitykset piiloon. Niin ja, pokkareiden suosiminen on myös yksi keino saada enemmän kirjoja rajalliseen hyllytilaan.
Tuo sisustaminen voi olla vähän kiistakysymys, mutta onneksi ne miehet yleensä lopulta taipuvat naistensa päätöksiin näissä asioissa. Hmm, pitäisi tästä varmaan käydä laittamassa kranssi ulko-oveen roikkumaan. Naapurissani asuu kolmikymppinen naisihminen, mutta kun katsoo oviamme, niin voisi luulla ihan päinvastaista - hmm, pitäisiköhän jo vähitellen minunkin vaan tulla ulos kaapista...
Juu, mies on hyvinkin höveli sisustusasioiden suhteen, joten saan vapaasti päättää asunnon muusta sisustuksesta, kunhan teen jonkun myönnytyksen miehen omien tavaroiden suhteen. Tuohon koko kolmikkoon (Lundia, putki-tv, työpöytä pöytätietokoneen kera) en kyllä taida ihan taipua..
PoistaEksäni oli muuten myös kiinnostunut sisustamisesta, joten sisustusratkaisuista väännettiin kättä huomattavasti enemmän hänen kanssaan. Toisaalta se tarkoitti myös sitä, että hänkään ei huolinut rumia kalusteita asuntoonsa, joten Lundian hyllyjen ilmestymistä olohuoneeseen ei tarvinnut pelätä :-)
Niin, oikeastaan on varmaan parempi, että mies on vähän höveli sisustamisen suhteen; ei tule niin paljoa konflikteja asiasta. Hmm, mistäköhän löytyisi hövelisti sisustavia naisia?
PoistaYritin äsken sovittaa mentaalisti pieneen luukkuuni Lundian hyllyä, putkitöllöä ja pöytäkonetta. Huomattavasti helpompaa on kuvitella ne varastoon, roskakatokseen tai sorttiasemelle Siis, jotain tuosta kolmikosta kyllä pitäisi neuvotella pois. Jos ei hyvällä, niin sitten: "Kaverin EX-miehelläkin (painotus tosiaan sanan alkuun) oli tollainen Lundian hylly" Isommassa asunnossa olisi aina se mahdollisuus, että voisi laittaa miehen töllöt, lundiat, tietsikat ja pienoisrautatiet ihan omaan huoneeseensa - mieluiten kellariin tai ulkovajaan.
No ohhoh! Kirjahylly on sisustuselementti nimenomaan sen kautta, mitä sen sisällä on. Jos hylly täynnä kirjoja näyttää epämääräiseltä kasalta rojua, kannattaa suhteen molempien osapuolien todellakin meittiä, kannattaisiko sittenkin etsiä itselle sopivampi elämänkumppani.
VastaaPoistaJa eikö kodin ole tarkoitus myös _tuntua_ kodilta, ei vain näyttää (toisen mielestä) kivalta. Musta oli surullista lukea, kun miehet vitsailivat, että niiden koti on kellarikomerossa. Pliis vähän enemmän kunnioitusta toista ihmistä, toisen tavaroita ja historiaa kohtaan!
Juu, anonyymit kommentoijat tuntevat muiden ihmisten parisuhdetilanteen aina parhaiten - ei siis muuta kuin uutta kumppania etsimään! Nettideittailukin oli sen verran mukavaa, että odotan intopiukeana, että pääsen taas harrastamaan sitä urakalla. Mitä tuohon "kotini on kellarissa" -kommenttiin tulee, siitä on turha pahoittaa mieltään. Ko. mies lausui sen hymyssä suin ja vitsillä ja vaikutti olevan varsin tyytyväinen parisuhteeseensa.
PoistaKuten ylläkin jo mainittiin, Lundian hyllyjä (tai mitä tahansa avohyllyjä) on ylipäätään vaikeaa pitää puhtaana puhumattakaan siitä, että varastohyllyt eivät mielestäni kuulu asunnon sisustukseen. Isossa työpöydässä, pöytätietokoneessa, putkitv:ssä ja Lundian hyllyissä tuppaa olemaan sekin ongelma, että ne eivät kaikki kokonsa puolesta yksinkertaisesti mahdu asuntooni. Minun on vaikeaa ymmärtää, mihin läppäreiden ja tablettien aikakaudella tarvitaan pöytätietokonetta (jos ei harrasteta esim. tietokonepelejä) ja putkitv:tä, kun tilalle on mahdollista hankkia tuotteet, jotka eivät vie yhtä paljon tilaa.
Kysymyshän ei tässä ole siitä, että kirjahylly sisältöineen pitäisi saada pois, vaan siitä, että kirjahylly olisi jotenkin sisustukseen sopiva. Vaikea minunkin olisi kotiani nähdä ilman kirjahyllyä, mutta ei tänne millainen tahansa sovi - varsinkaan kovin iso tai lundia...Putki-tv:n ja pöytäkoneen osalta olisi kyllä aika vähitellen raahautua tälle vuosituhannella; tuskin niihin sentään mitään luovuttamatonta tunnesidettä on. Jos ihmistä ei sisustaminen kauheasti kiinnosta, niin kait siinä voi joustaa silloin toisen mieliksi, varsinkin kun on kyse aika merkityksettömistä tavaroista. Onneksi suhteet ei yleensä kuitenkaan ihan perustu sisustusmaun varaan...
Poista"Kysymyshän ei tässä ole siitä, että kirjahylly sisältöineen pitäisi saada pois, vaan siitä, että kirjahylly olisi jotenkin sisustukseen sopiva." Näin juuri. Ja esim. putki-tv ei tosiaan ole varmaankaan kenellekään niin rakas esine, etteikö siitä voisi luopua jo epäkäytännöllisyydenkin vuoksi. Herää myös kysymys, tarvitaanko taloudessa kahta televisiota, kun varustukseen kuuluu taulu-tv:n lisäksi tallentava boksi, jota on mahdollista hyödyntää, jos molempien lempiohjelmat sattuvat tulemaan eri kanavilta samaan aikaan.
PoistaJos hankkisi läppärin, niin siihen saisi tv:n samalla. Useimmat ohjelmat voi nykyään katsoa netistä silloin kun itselle sopii. Toinen vaihtoehto on hankkia viritinpalikka siihen läppäriin, niin voi katsoa ja tallentaa ohjelmia koneelle. Ratkeaa tv-ongelma ja tietokoneongelma yhdellä kertaa. Itsellä on tapana makoilla sängyllä ja katsoa tv:tä ja leffoja koneelta, vaikka tuossa olisi tuo lcd-töllökin.
PoistaHmm, harkinnan arvoinen vaihtoehto. Voisin itse ainakin kuvitella katsovani ohjelmia välillä läppäriltä, vaikkei se yhtä mukava käyttökokemus olekaan kuin telkkarin ruutu. Suuri osa ohjelmistahan on katsottavissa myös verkosta, mutta ainakin kaupalliset kanavat lisäävät väliin niin paljon mainontaa, ettei nettitv:n katsominen houkuttele..
PoistaEn juuri koskaan katso ohjelmia tuosta töllöstä, vaan tästä läppäriltä. Lähinnä töllötin on leffojen katseluun, tosin nekin nykyään katson usein koneelta, kun tässä on blu-ray-soitin. Puolen metrin katseluetäisyydeltä näytön 15 tuumaa on ihan riittävä. Jos haluaa isomman, niin voi aina ostaa läppärin 17 tuuman töllöttimellä. Koneesta voi tosiaan tehdä tv:n hankkimalla se viritin. En tosin ole testannut niitä kun ei ole tarvetta, mutta varmasti niistä löytyy ihan toimivia laitteita. Sängyllä köllöttely ja tv:n katselua on sitä paitsi oikein mukava käyttökokemus. Nytkin naputtelen sängyllä loikoillen, läppis on jakkaralla tässä vieressä.
PoistaNiin vanhoja läppäreitä ei kai enää ole markkinoilla, etteikö taulutelkkareihin saisi HDMI-/VGA-liitännällä konetta yhdistettyä *wink wink*
PoistaItse kun on sen verta askeettinen eläjä (koti on siellä minkä kodiksi tekee yms. jne.) joka on kalusteissa enemmän tai vähemmän kavereiden armopalojen varassa, on koettanut maksimoida elektroniset välineet kompaktisti yhteensopiviksi. Jos läppäri ei latauksessa ollessaan yletä sängylle niin älypuhelin on tarpeeksi pätevä vekotin netin selailuun. Muun muassa.
Mitä tulee sisustuselementteihin, niin yhteensopivuus on mun mielestä silloin(kin) tärkeintä. En mä edes tiennyt noista Lundioista eikä mun kavereillakaan tunnu sellaisia olevan. Ehkä mä vaan tunnen liian vähän ihmisiä joilla olisi pienen kirjaston verran kirjoja/leffoja/levyjä.
Samaa settiä kun nykyinen (Ikean...?) kapea viisitasoinen kirjahylly, voisin ottaa jatkoksi. Toistaiseksi mun tärkeimmät (n. 350 CD:tä, n. 20 kirjaa) mahtuu tohon yhteenkin, mutta tulevaisuutta ja omia keräilytarpeita varten tietää jo etukäteen tarvitsevansa uutta.
Linkki liittyy: http://flic.kr/p/bvw3XV (uudelleenjärjestely vuosimallia 2012)
Jahas, täällä on aktivoiduttu.
VastaaPoistaMinullapa on yhdessä huoneessa Ikean Ivor-hyllyköt, sellaiset nk. halpis-Lundiat. Muuta 60 cm syvää hyllykköä tai kirjahyllyä ei tästä maasta oikein löydy, hämmästyttävää kyllä edes rahasta. Mikä ratkaisu naisella sitten olisi sijoittaa kaikki isot Hammarplastin muovilaatikot ja vanhat tietokoneet? Päällekkäin pinoaminen vai? Olohuoneessa minulla on kyllä Boknäs-variantit.
Vanhaa telkkaria ei ole, mutta on aivan aito VT-52, sekä legendaaristakin legendaarisempi Teletype Model 33, (melkein) toimiva!
En kyllä ymmärrä miten kukaan voisi pärjätä ilman kirjahyllyjä. Jos nyt ei kirjoja ole niin mihis muualle kaikki DVD:t, arkistomapit ja muistoesineet laittaisi, kaikesta muusta puhumattakaan.
Meinasin tuossa jo sanoa, että sitä pöytätietokonetta tarvitaan a) pelaamiseen, b) tehotarpeisiin, mutta jos näitä ei ole niin sitten on kyllä vaikea ymmärtää. 90%:lle ihmisistä riittäisi miniläppäri enemmän kuin hyvin. Mahtuu manpurceenkin paremmin.
Nainen ostaisi korkeakiiltoisia valkoisia ovellisia hyllyjä/kaappeja. Ja kaikki se elämän tärkein roina sinne sisään vaan. Pölytöntä, siistiä, steriiliä ja ennnenkaikkea niin kaunista :)
Poista*huokaa*
Poissa silmistä, poissa mielestä. Miehet on aika usein suhteellisen kädettömiä sisustamaan. Yksineläessä monesti käytännöllisyys on etusijalla; seurustellessa taasen nainen saa huseerata tällä saralla. Homot ja metroseksuaalit ovat tietenkin asia erikseen. Minulla molemmat vanhemmat osaavat sisustaa, joten pieni kiinnostus esineisiin ja sisustukseen on tullut sitä kautta. Sisustus on niitä harvoja asioita, joissa saatan vanhuksiani vinkkejä kuunnella.
PoistaMaisa: ahaa, naiset siis ovat syynä siihen että mistään huonekaluliikkeestä ei löydy muuta kuin kamalia valkoisia huonekaluja? Kamalan mauttomia ihmisiä.
PoistaMä olen perheellinen nainen, ja meillä on monta mäntypuista Lundiaa. Ne on hankittu 90-lla ja 2000-luvun alussa, ja koska mä en sisusta enkä varsinkaan juokse kaiken maailman sisustustrendien perässä, hyllyt ovat ja pysyvät. 20 vuotta, ja ne ovat taas muodissa;) Lundia ei ole varsinaisesti halpismerkki, joten mä en oikein tajua, miksi niitä dissataan, mutta sama se mulle, en ole muuttamassa kenenkään kanssa yhteen.
VastaaPoistaMeidän hyllyissä on kirjoja, ja niitä varten ne on hankittu.
Minulla ei ole mitään kirjoja vastaan - niitä löytyy omastakin hyllystäni, mutta avomalliset hyllyt ovat mielestäni epäsiistin näköisiä, ja kuten Tapsa yllä mainitsi, niitä on hankalaa pitää puhtaana.
PoistaTuossa on tuo siisteysnäkökohta, mutta myös se, että Lundian hyllyillä on vaikea sisustaa. Siis, ne on hankala saada istumaan useimpiin sisustuksiin. Ei vaan näytä hyvältä. Mieluummin suosittelisin pistämään ne rahat johonkin lasioviseen kaappiin. Sellaiset ovat aina tyylikkäät ja kestävät isoäidiltä tyttären tyttärelle - vähintään. Sisustaminen on tietysti vähän makuasia, ja kuten tunnettua makujahan on tasan kaksi: hyvä ja huono. ;-)
PoistaNo joo, kyllä mullekin kelpaisi lasitettu Boknäs, vai mikä se nyt on, mutta olen aivan liian a)laiska b)köyhä, että ryhtyisin sitä hankkimaan. Imuroin kirjat ja pyyhin pölyt jouluksi jos jaksan.
VastaaPoistaBoknäs on ihan kiva ja kallis. Toisaalta, kun kerralla ostaa sellaisen, niin ei tarvitse ihan heti uutta hankkia. Itselle riittäisi ihan vaan yksi pari metriä korkea hylly; tosin ajattelin, että nikkaroin - tai siis faija nikkaroisi - itselleni lasiovet tuohon hyllyyni - köyhän miehen boknäs. Kirjahyllyyn kannattaisi ehkä laittaa vain sellaiset teokset, jotka ovat itselle tärkeitä ja joihin palaa uudelleen. Muuten voi käyttää sitten vaikkapa kirjastoa, niin pysyn minäkin kirjastosetä kuivan leivänkäntyn syrjässä kiinni. :)
PoistaNjoo, itsekään en kyllä sen kummemmin sisustamisesta ymmärrä, vaan kyllä se menee enempi käytännön mukaan, mitä tavaraa kämpästä löytyy. Nyt kun muutin pääkaupunkiseudulle, käytin kuitenkin systeriä makutuomarina sisustamisessa (hyvä tilaisuus kun suurin osa vanhasta roippeesta jäi toiseen kaupunkiin, ja uusi kämppä on selvästi tilavampikin). Olen sitten vain hymyillen nyökytellyt, kun muut on kyläillessä katselleet, että sullapas kiva kämppä nykyään on. Okei, onhan tää just rempattukin ihan uusiksi, joten kait silläkin on asiaan osuutensa. :)
VastaaPoistaNoihin tässä tekstissä mainittuihin turhakkaisiin liittyen mulla on kuitenkin edelleen, ei Lundian kirjahylly, mutta sellainen lastulevyhylly, jonka uusimista kyllä harkitsin, mutta jostain piti tinkiä. Telkkaria mulla ei edes ollut vanhassa kämpässä, mutta nyt sellaisen hankin ison olohuoneen täytteeksi (ihan uuden toki enkä mitään putkitöllöä kirpparilta), vaikka hyvin vähän tulee sitä katsottua edes (saapahan jotain vastinetta Ylen pakkomaksuille ensi vuodesta alkaen).
Pöytäkone sen sijaan on mielestäni ihan välttämätön ja ihan uusi sellainen tuli uuteen kämppäänkin hankittua. Toki mulla on läppärikin ja se on moneen perustarpeeseen kätevä (meilit, surffaus, leffat jne.), mutta kyllä esim. koodin kirjoittamiseen pitää olla iso näyttö (voisi olla kaksikin rinnakkain!) ja perinteinen näppäimistö sekä hiiri. Ne saa toki läppäriinkin, mutta silloin ollaan jo lähellä pöytäkonetta ATK-pöytineen sun muineen.
Pöytäkoneessa itsessään on kuitenkin kaksi merkittävää etua verrattuna läppäriin: tehokkuus ja kustomoitavuus. Kokoan kaikki pöytäkoneeni itse yksittäisistä komponenteista, jotka hankin Internetistä eri liikkeistä, jolloin on mahdollista koota juuri sellainen kone kuin itse haluaa (ja vielä pakettikonetta halvemmalla). Tehokkuudessa tällainen kone pesee tehokkaimmankin (ja sikakalliin) läppärin 6-0 varsinkin, kun kustomoidun koneen voi ylikellottaa ja virittää erikoisosilla huomattavasti pakettikokoonpanoa tehokkaammaksi.
Mihin sitä tehoa sitten tarvitaan? No, pelaaminenhan se pääasiassa on, kuten jo todettuakin (joskin esim. suuri määrä muistia ja nopea SSD-levy avittavat ihan normikäyttöäkin) ja siinäkin riippuu siitä, mitä pelaa. Vaikka Indigo väittikin, että läppärillä pärjää myös pelikäytössä, on kuitenkin paljon pelejä, jossa lisätehosta saa suuren hyödyn. Lisäksi iso näyttö, kunnon äänentoisto ja perinteinen hiiri/näppis on vannoutuneelle PC-pelaajalle ihan must. Niin, ja toki koneen teho on vähän kuin joillekin urheiluautot: vauhtia ei voi olla koskaan liikaa. :)
Ymmärrän kyllä, että pelaamiseen ja koodaamiseen pitää olla kunnon pelit ja vehkeet. Mutta kuten todettu, mies ei harrasta kumpaakaan, vaan käyttää tietokonetta lähinnä surffailuun ja dokumenttien (Word, PowerPoint) käsittelyyn. Siihen luulisi riittävän perustoimivan läppärinkin.
PoistaKoodaaminen ja pelaaminen voivat toki olla sellaisia asioita, jotka vaativat pöytäkoneen. Pelaamisessa se riippuu lähinnä siitä onko tarvetta vääntää grafiikkanupit kaakkoon - aika monella pelaajalla varmaan on. Itse aloitin nörtteilyn 14-vuotiaana pöytäkoneella. Edut pöytäkoneessa ovat muunneltavuus, alhaisempi hinta ja paremmat tehot verrattuna keskivertoläppäriin, mutta itselle on haittana koko ja huono liikuteltavuus; nykyään käytänkin pelaamiseen läppäriä. Kun ostaa tarpeeksi tehokkaan peliläppärin, niin sillä pärjää jonkun aikaa. Itsellä on tällainen keskivertokone; neljä ydintä prosessorissa ja kaksi näytönohjainta. Joissain uusimmissa peleissä joutuu vähän säätämään reunanpehmennystä yms pois, mutta muuten pelittää vielä ihan kivasti. Pelien silmäkarkki on tietenkin kivaa, mutta sisustuksen silmäkarkit menee mulla edelle. Toisaalta, HC-pelinörtilllä ei välttämättä tule näitä sisustuskiistoja naisen kanssa, koska niitä naisia ei ole, problem solved. :)
PoistaTuota herra Kolmosta vaikuttaa kiinnostavan eletroniikka yms miehiset härpäkkeet aika vähän, joten pöytäkoneesta ja muista antiikkisista laitteista luulisi olevan aika helppo luopua. Surffailuun ja tekstinnaputteluun riittää kyllä ihan kannettava, antiikkinenkin sellainen.
Kah vai on SLI/Crossfire tullut jo läppäreihinkin. Pelaahan jollain n. parin tonnin tehokannettavalla jo mukavasti, mutta kuten mainittua läppärin näyttö ja näppis/padi eivät ole pelaamiseen mun mielestä kaksisia, jolloin se pelipöytä, näyttö jne. tarvitaan siinä kuitenkin.
PoistaReilun tonnin budjetilla (ilman uutta näyttöä jne.) saa kasattua kuitenkin sellaisen koneen, joka kellotettuna pesee kalleimmatkin läppärit (Intelin uusi prosu lähes 5Ghz per core, 16GB tehokasta muistia, 2x ylikellotettu näyttis, SSD-levy). No, se nörttäilystä, kun tämä ei taida olla oikea foorumi sen syvällisempään keskusteluun näistä. :)
Itse pidän ATK-nurkkausta niin luonnollisena elementtinä kodissani kuin jotkut muut telkkaria eli en osaa ajatella sen olevan ylitsepääsemättömän häiritsevä silmään. Keskusyksikön ja johdot saa piilotettua varsin hyvin ja hyvin koottu kone on varsin hiljainenkin kapistus.
Jos ei pelaa tai tee jatkuvasti intensiivisempää ammattityötä koneellaan, on läppäri toki selkeä valinta (sillä mä tätäkin tässä naputtelen). Moni pärjännee jopa jollain tabletilla sen käytön mitä pääosin tarvitsee.
Siis juu, kyllä pöytäkone aina hinnassa ja tehossa läppärin pieksee. Muunneltavuuskin on huomattavasti parempi, kannettavassa sitä ei juurikaan ole. Kun tarkemmin ajattelee, niin nykyään saa pöytäkoneita pienellä kotelolla, ja näyttötkin on aika kaposia, vaikka seinälle pistää kiinni. Hiiriä ja näppiksiäkin saa pelikäyttöön myös langattomina.
PoistaItse oon pelaillut viimeiset kahdeksan vuotta konsoleilla, nyt sitten myin ne kaikki pois ja ostin tilalle tän läppärin. Periaatteessa olisi ehkä kannattanut ostaa siisti pieni pöytäkone, mutta satuin loppuunmyynnistä saamaan tän masiinan 350 eurolla eli puoleen hintaan. Aika paha olisi ollut jättää ostamatta, tosin näyttö olisi voinut olla 17- tuumainen; näppis on ihan siedettävä pelaamiseen, uusi hiiri toki piti hankkia. Noh, ehkä sitten ostan sen pöytäkoneen, kun alkaa tää läppäri pahasti piiputtamaan uusien pelien kanssa. Tuohon työpöydälle se menesi aika siististi, kun laittaa näytön seinään kiinni ja kotelon pöydän alle piiloon.
Suurinosa pelaamattomista ihmisistä pärjäisi kyllä vaikka millä tabletilla tai kannettavalla nuhapumpulla. Tietokonehifistely on pääasiassa tarkoitettu pelaajile. Muistan itsekin, kun vuosituhannen alussa vielä pelailin pc:llä, niin aina tiesi kaiken mahdollisen näytönohjaimista ja prosessoreista yms. Nyt kahdeksan konsolivuoden jälkeen on kyllä aika pihalla kaikesta tuollaisesta, mitä nyt on sivusilmällä katsellut, kun prosessoreihin on tullut lisää ytimiä.
Yllättävästi on keskustelu kääntynyt tietotekniikkaan ja pelaamiseen tällaisessa ihmissuhdeblogissa. Toki nykyään on jo jonkin verran pelaavia naisiakin, mutta pääasiassa harrastus on miesvoittoista. Sievistä nörttinaisista olisi kysyntää; nyt pitää vaan tyytyä näihin käsittämättömiin tapauksiin (lue: koulutettuihin kaupunkilaisnaisiin). Noh, onneksi pelimaailmassa naishahmot ovat aina sieviä ja isorintaisia. Välillä vaan pitää palata tähän harmaaseen marraskuuhun ja käsittämättömine tapauksineen...