keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Parisuhde

Vielä keväällä en olisi uskonut, että kännykkävöiden, ohareiden, huonojen käytöstapojen, pusakoiden ja muiden ei-suotavien ominaisuuksien ja tapausten joukosta löytyisi vielä joskus helmi. Sieltä se vain kuitenkin löytyi, netin syövereistä. Parisuhde nimittäin.

Sovimme jo jonkin aikaa sitten ”kolmosen” kanssa, että seurustelemme virallisesti. Asumme edelleen eri osoitteissa, mutta olemme viettäneet aikaa yhdessä varsin tiiviisti – ehkä liiankin kanssa, sillä parisuhde pysyy mielestäni tuoreempana, jos suhteen alkuaikoina malttaa viettää päiviä ja öitä erossa.

Sinkkuaikani kesti yhteensä neljä vuotta. Se piti sisällään kaksi vuotta erosta toipumista ja kaksi vuotta laatuaikaa, johon mahtui hyviä ja huonoja hetkiä – pääosin kuitenkin hyviä. Tuoreimpana mielessäni on lauantai-ilta viime keväältä, kun suunnittelimme ystävän kanssa kesälomamatkaa luonani ja päätimme yhtäkkiä ja yllättäen lähteä Cinderella-simulaattoriin eli Hotelli Vantaaseen tanssimaan ja juhlimaan. ”Me ollaan sinkkuja ja me voidaan tehdä ihan mitä me halutaan”, hihkuimme ja vedimme ykköset niskaan, vaikka illan alkuperäiseen suunnitelmaan kuului lähinnä suunnittelupalaveri hyvän ruuan ja juoman merkeissä. Simulaattorin jonossa törmäsimme parikymppisiin kundeihin, jotka näyttivät Hunks-tanssiryhmästä maan kamaralle pudonneilta. Loppuilta kuluikin silmänruokaa kuluttaessa ja hauskasta seurasta nauttiessa ;-)

Elämäni on edelleen hyvää, mutta erilaisella tavalla. Vierelläni on ihminen, joka vaikuttaa tähänastisen tuttavuuden perusteella olevan kaikkea sitä, mitä olen hakenut. Minua on blogin kommenteissa soimattu nirsoksi ja todettu, etten koskaan tule löytämään kriteereitäni vastaavaa ihmistä, koska ne ovat liian tiukat. Ja kas, loppujen lopuksi minun ei kuitenkaan tarvinnut tyytyä puolivillaiseen kompromissiin ja ensimmäiseen vastaantulevaan ihmiseen, vaan löysin miehen, joka paitsi saa sukat pyörimään jaloissani, myös täyttää nirsot laatuvaatimukseni kumppanille.

Suhde alkoi hieman karikkoisissa merkeissä, mutta on jatkunut tasaisena alkukankeuden jälkeen. Raportoin blogissa ensin, että mies vaikuttaa muuten täydelliseltä, mutta minulla ei ole mitään tunteita häntä kohtaan, vaikka viihdyn hänen seurassaan hyvin. Sen jälkeen mies lähetti epäilyttävän viestin, jonka perusteella minä ja ystäväni olimme valmiita laittamaan hänet sairaalloisen mustasukkainen –kategoriaan. Olin jo perumassa sovittua tapaamista, mutta mies puhui minut ympäri ja halusi selvittää asiat kasvokkain. Hyvä niin, sillä muussa tapauksessa pyörisin todennäköisesti edelleen etsimässä helmeä sikojen joukosta Suoli24:ssa otsasuoni tykyttäen.

Life's good!

13 kommenttia:

  1. Hmmm... taidanpas silti päästä sanomaan sen legendaarisen "mitäs minä sanoin". Nimittäin olen ollut sitä mieltä, että harvemmin ne pariutumiset tapahtuvat yhdellä kertarysäyksellä, vaan se vaatii vähän aikaa kiintymyksen kasvuun. Ja tämä taitaa todistaa sen.

    Ja älähän vertaa sikoja Suomi24:n materiaaliaan. Sika on jalo eläin. Apina taas ei ole.

    VastaaPoista
  2. Isot onnittelut! Upeaa että edes jollain joskus tärppää.

    Voisin sen verran röhistä kilpaa arvoisan Sian kanssa, että tyypillisessä deittailujargonissa tuo taitaa olla siellä "tyytymiseen" rajoilla, jos kerran tämä löydöksesi ei onnistunut suoraan ja kertalaakilla vetäisemään jalkoja alta. Ja kaverisikin pitivät jannua alkuun kahelina.

    Joskus sitä timanttia pitää tunnistaakseen katsoa hetken pidempään ja tarkemmin. Hienoa että sinulla riitti kärsivällisyyttä siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tapauksessa naisen ei tarvinnut tyytyä mihinkään puolivillaiseen kompromissimieheen, eli sai ilmeisesti mitä suurin piirtein hakikin. Olen joskus aikaisemminkin ihmetellyt täällä sitä, että saavatko kaikki nuoret naiset haluamansa? Varsinkin ne, joilla on niitä lasten joululahjalistojen mittaisia toivomies-listoja, käsittääkseni SH:lla ei sellaista nyt sentään ollut. Käyköhän näillä naisilla koskaan se "joulu"? - noh, ainakin pukkeja voi käydä kylässä säkit täynnä ylläreitä X-D.

      Pikaisella vilkaisulla Suomi24:seen vaikuttaisi siltä, ettei näitä unelmaprinssejä liikene ihan kaikille halukkaille neitosille; samalta vaikutti, kun vilkaisin toissa päivänä luentosalin miestarjontaa. Tällä kertaa näyttäisi muuten olevan keskimäärin vähän alle kaksi naista per yksi mies, eli aika paljon miehiä liikkeellä; keväällä suhde oli joku 3:1. Suhteellisen komeita miehiä oli ehkä kaksi tai kolme. Jotenkin tuntuu, että miehillä on keskimäärin vaatimattomammat kriteerit naisten suhteen. Tyyliin: "kunhan nainen ei ole ihan kamalan rasittava, tullaan jotenkin juttuun ja se näyttää suhteellisen siedettävältä omaan silmään." Naisen pituus, varallisuus ja nokkimisjärjestys sosiaalisissa piireissä? Eipä juurikaan kiinnosta miehiä, ainakaan minun tuttavapiirissä.

      Kaivelin tässä yksi päivä perheeni wanhoja valokuvia – taidan olla tulossa vanhaksi ja nostalgiseksi. Faijani on harrastanut valokuvausta useiden vuosikymmenten ajan, joten materiaalia oli riittämiin koluttavaksi (en ehtinyt käydä läpi kuin pienen osan). Huomioni kiinnittyi äitini nuoruudenkuviin. Mutsi oli aika kuuma pakkaus, kieltämättä – tosin en niin perusta äitini näköisistä naisista, sanokoot psykoanalyytikot mitä tahansa =). Mietin vaan, olisiko isälläni nykypäivänä ollut saumoja vastaavaan eukkoon? Ehkä ei. Isäni etuna oli tuolloin se, että äitini oli nuori, kokematon ja hän halusi pois lapsuuden kotinsa ahdistavasta ilmapiiristä. Lisäksi mutsi eli maaseudulla, jossa ei niin usein tavannut potentiaalisia aviomiehiä. Nyt nämä samaiset ihmiset sitten kyselevät 40 vuotta myöhemmin minun (olemattomista) naisasioistani…Maailma on kuitenkin muuttunut Eskoseni ja Eevaseni; elämme kaupungissa ja naiset ovat koulutettuja. Eipä taidettu myöskään silloin teidän nuoruudessanne käydä nettikeskusteluja markkina-arvoista, AT-miehistä yms. =D

      Poista
  3. Onnittelut!

    Minäkin olen samoilla linjoilla, että sen oikean tunnistaminen vie hetken aikaa. Nämä "jalat alta" vievät löydöt kun tuntuvat olevan narsisteja tai playereita. Jos jokin on liian hyvää ollakseen totta niin yleensä se ei olekaan.

    VastaaPoista
  4. Kiitos onnitteluista!

    @ Tapsa & Sika: Minäkään en usko rakkauteen ensi silmäyksellä, minkä vuoksi en heittänyt hanskoja tiskiin parin tapaamisen jälkeen. Minulla synkkasi tämän ihmisen kanssa heti ensitapaamisesta aivan eri tavalla kuin kenenkään muun deitin, vaikka varsinainen ihastuminen ei tapahtunutkaan kertalaakista.

    VastaaPoista
  5. Onneksi olkoon. Mä olen viettänyt oman nettideittini kanssa 14 vuotta yhdessä, eikä se, että me on tavattu netissä ole enää mikään juttu. Me ei tosin ilman nettiä oltaisi luultavasti ikinä tavattu/tutustuttu/rakastuttu, sen verran erilaisissa paikoissa me liikuttiin.

    Tosin elämämme ovat ennen tapaamista jännästi sivunneet toisiaan. Opiskelimme samassa kaupungissa, ja mies on muistavinaan minut (tai ei niinkään minua, vaan tilanteen) yhdestä ravintolasta. Lisäksi miehen äiti on ollut samassa työpaikassa, ja meillä oli miehen kanssa yksi yhteinen työkuviokin, johon ei tosin liittynyt tapaamista.

    VastaaPoista
  6. Ihania uutisia! Onnea! :)

    Isla

    VastaaPoista
  7. Meinaatko nyt lopettaa bloggaamisen kokonaan?? Yhyy. Juuri kun tänne eksyin ja mielelläni olisin lisää lukenut. Vaikka sitten parisuhteesta.

    -rixxu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitussuoni hieman ehtyi tuoreen parisuhteen myötä, mutta katsotaan, josko saisin sen taas elvytettyä ;-)

      Poista
  8. Tosi paljon onnea! :) Olen tosi iloinen siun puolesta! Toivottavasti jatkat vielä bloggailua, olisi hauska lukea miten parisuhde lähtee luistamaan noinkin pitkän sinkkunaoloajan jälkeen :D

    VastaaPoista