Markkina-arvon parantaminen, osa III: miten naisia isketään

Tässä kirjoituksessa antamani vinkit pohjautuvat suurelta osin jenkkisarjaan The Pick-up Artist, josta mainitsin jo pukeutumiseen liittyvässä postauksessa. Miksi? Siksi, että mielestäni sarjassa annetut vinkit ovat varsin toimivia. Näitä ohjeita ei kannata kuitenkaan lähteä toteuttamaan siinä vanhassa nörttilookissa eli mitään tuloksia ei todennäköisesti ole odotettavissa, jos ulkoista olemusta ei ensin laiteta kuntoon. Sarjakin lähtee liikenteeseen siitä, että nörtit tuunataan uuteen uskoon, ja vasta sen jälkeen ryhdytään miettimään, miten niitä naisia kannattaa lähestyä.

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja koska yksittäisessä blogikirjoituksessa on mahdotonta antaa kattavia vinkkejä siihen, miten naisia kannattaa lähestyä, kehotankin kaikkia aiheesta kiinnostuneita katsomaan sarjasta vähintääkin ensimmäisen tuotantokauden. Sarjan saa ladattua netistä tai ostettua nettikaupoista. Annan kuitenkin seuraavaksi katsauksen siihen, mitä sarja opastaa naisten iskemisestä. Ao. vinkit on tarkoitettu baariin, mutta niitä voi toki soveltaa myös muualla.

1. Hymyile ja ole ryhdikäs. Hymy tekee kenestä tahansa viehättävämmän näköisen, ja hyvä ryhti antaa ihmisestä itsevarmemman ja paremman vaikutelman kuin hartiat lysyssä kulkeva tyyppi, joka näyttää sitruunaa haukanneelta. 

2. Yritä antaa itsestäsi itsevarma vaikutelma. Baarissa tämä tarkoittaa sitä, että liikut ihmisjoukossa määrätietoisesti (muista se hymy!) etkä hortoile ja katsele ympärillesi eksyneen ja neuvottoman näköisenä. Kun tulet sisään baariin tai sen tiettyyn huoneeseen, sinun tulisi bongata sopivan näköinen nainen / naisporukka pian ja lähestyä heitä melko nopeasti sen sijaan, että jäät kyhjöttämään yksin seinän viereen pitkäksi aikaa.

Jos olet liikkeellä kaverin kanssa, uppoutukaa keskusteluun tai ainakin yrittäkää näyttää siltä sen sijaan, että seisotte seinän vieressä hiljaa ja tuijotatte väkijoukkoa. Voitte sivusilmällä haarukoida sopivan näköisiä kohteita, mutta älkää jääkö tuijottamaan ketään.


3. Lähesty naisia siten, että kävelet heidän ohitseen ja melkein ohitat heidät, mutta jäätkin sitten puhumaan heille osittain olkasi yli näyttäen siltä, että olet hetkenä minä hyvänsä jatkamassa matkaa ja vaihdat heidän kanssaan vain pari sanaa. Älä nojaudu naisia kohti.

Tämä on vähemmän tunkeileva tapa kuin kävellä suoraan jonkun nenän eteen, pysähtyä muutaman sentin päähän tämän kasvoista ja sitten tokaista ilmoille tökerö aloitusrepliikki. Kuten kaikki tiedämme, meillä on fyysinen raja, jonka sisälle emme halua ventovieraita ihmisiä, ja suomalaisilla tämä on vielä suurempi kuin monissa muissa kulttuureissa. Tämä lähestymistapa ei myöskään anna sinusta yli-innokasta ja epätoivoista vaikutelmaa, mikä karkottaa naiset.  


4. Pidä kehonkielesi rauhallisena. Älä viuhdo käsilläsi ja vääntelehdi levottomana vaan pidä kätesi esimerkiksi olutpullosi ympärillä ja yritä näyttää rauhalliselta.


5. Mieti aloitusrepliikkisi valmiiksi. Erotut joukosta, jos keksit jotain uutta eli jotain muuta kuin ”käytsä usein täällä”. Joku voi ehkä lynkata minut tästä kommentista, mutta harjoitusmielessä voit myös valehdella tai siis keksiä tarinan, joka ei välttämättä ole totta.


Sarjassa käytettiin aloitusrepliikkinä esimerkiksi tämänsuuntaista lainia: ”Hei, saanko kysyä teidän mielipidettä yhdestä jutusta? Mitä mieltä te olette tatuoinneista? Mun sisko on 16-vuotias ja haluais ottaa tatskan, mutta mä olen sitä mieltä, että se on liian nuori ja sen pitäis vielä odottaa. Sitä paitsi se haluais laittaa siihen tatskaan poikaystävänsä nimen ja musta on se on ihan järjetöntä”. Tai: ”Hei, saanko häiritä teitä hetken, tarvitsisin naisen mielipiteen yhteen juttuun. Mun kaveri sai tyttöystävänsä kiinni siitä, että se suuteli toista miestä. Tyttöystävä perusteli sitä sillä, että suuteleminen ei ole pettämistä. Mitä mieltä te olette?”


6. Voit korostaa hieman välinpitämätöntä asennettasi (toisin sanoen vähentää yli-innokasta vaikutelmaa) sillä, että jutustelun lomassa toteat, että joudut kohta palaamaan kavereidesi seuraan (tai jos olet liikkeellä kaverisi kanssa, voitte puhua monikossa eli joudutte kohta siirtymään takaisin muun seurueen luokse). Tämä tekee teistä vähemmän tyrkkyjä ja siten myös vähemmän pelottavia ja tunkeilevia.


7. Tulkitse naisten kehonkieltä. Kirjoitin tästä jo aiemmassa kirjoituksessani ja toistan saman uudestaan, sillä tätä painotetaan myös sarjassa. Jos nainen kääntää päätään poispäin sinusta ja katselee jonnekin aivan muualle kuten selkäsi taakse, lattiaan, seinille tai kattoon, hän ei ole kiinnostunut sinusta. Jos hän ristii kätensä rinnalleen eikä juuri hymyile tai hymy vaikuttaa väkinäiseltä, siirry seuraavaan kohteeseen. Jos hän kääntää sinulle selkänsä, älä koputtele häntä olkapäähän ja yritä jatkaa juttua. Jos hän ja hänen ystävänsä ilmoittavat, että ”me mennään nyt vesssaan/tanssilattialle/alakertaan”, älä seuraa perässä ellei sinua pyydetä. Myös nuivat, yksitavuiset vastaukset ovat merkki kiinnostuksen puutteesta.


Kiinnostuksesta puolestaan kielii se, että nainen katsoo sinua silmiin ja hymyilee, nojautuu hieman eteenpäin, koskettaa sinua puhuessaan, hiplaa hiuksiaan tai sanoo sinusta jotain positiivista, tyyliin ”sinulla on kauniit silmät”.


8. Jos lähestyt seuruetta, jossa on useampi kuin yksi nainen, sinun tulee pitää kaikkien mielenkiinto yllä ja jutella kaikille. Jos kiinnität huomiosi vain yhteen naiseen ja puhut pelkästään tälle, muiden mielenkiinto herpaantuu ja he repivät kohteesi kohta pois luotasi ja ilmoittavat lähtevänsä yhdessä tanssimaan/baaritiskille ja tässä vaiheessa peli on menetetty.


9. Jos saat pakit, siirry baarissa toiseen tilaan tai vähintäänkin johonkin näköetäisyyden ulottumattomiin ja yritä siellä uudestaan. Ne naiset, jotka seisoivat vieressä ja näkivät, kun sinut torjuttiin, eivät todennäköisesti ole kiinnostuneita sinusta, sillä pakkien saaminen laskee markkina-arvoasi näiden naisten silmissä. Toisekseen näytät epätoivoiselta, jos kierrät kohteesta toiseen etkä näytä kelpaavan kenellekään.


10. Älä tarjoa naisille juomia. Baareissa pyörii lukuisia naisia, jotka ovat kyllä valmiita vastaanottamaan sinulta ilmaisen drinkin, mutta eivät siitä huolimatta välttämättä ole kiinnostuneita sinusta vaan nostavat kytkintä heti, kun juoma on juotu loppuun tai jopa jo ennen sitä. Sinun tulee pitää naisen mielenkiinto yllä muulla tavalla.


11. Jos naiset osoittavat kiinnostusta sinua kohtaan, yritä siirtää heidät paikasta A paikkaan B. Eli jos olette esimerkiksi baaritiskillä, kysy naisilta haluaisivatko nämä lähteä istumaan ja lepuuttamaan jalkoja hetkeksi. Jos he suostuvat, voit vaikka taluttaa heidät tyhjään pöytään käsikynkkää. Suostuminen viittaa siihen, että he ovat kiinnostuneita sinusta, joten tässä vaiheessa voit jo ottaa hieman kosketusta heihin. (Tämä ei tarkoita takapuolesta puristelua tai muita epämiellyttäviä lähestymisyrityksiä.)


12. Jos menette istumaan yhdessä, kiinnitä sielläkin huomiota kehonkieleesi. Nojaudu rennosti taaksepäin, se antaa sinusta itsevarman vaikutelman. (Hymyile!)


13. Aloitusrepliikkien tapaan sinun kannattaa miettiä valmiiksi myös, mistä aiot keskustella ja miten pidät keskustelua yllä, jos pääset niin pitkälle. Tee itsestäsi mielenkiintoinen, kerro tarinoita. Tähänkin kohtaan totean, että harjoitusmielessä voit kertoa juttuja, jotka eivät välttämättä ole totta, jos elämässäsi ei aidosti oikeasti tapahdu mitään mielenkiintoista ja kertomisen arvoista (esimerkiksi joutavat ja pitkähköt lätinät työstäsi eivät kiinnosta ketään, ellet ole salainen agentti tms.).
Korostan kuitenkin, että kun olet harjoitellut riittävästi ja naisten iskeminen alkaa sujua, valehtelu kannattaa lopettaa, etenkin jos etsit pidemiaikaista seuraa, sillä valehtelusta jää kiinni ennemmin tai myöhemmin.
Todennäköisesti sinullekin on joskus tapahtunut jotain outoa/mielenkiintoista, josta saat hyvän tarinan aikaiseksi. Sen ei ole tarvinnut tapahtua viime viikolla vaan vaikka vuosia sitten.


Esimerkkejä: ”Oletko koskaan käynyt Pariisissa? Olin siellä pari vuotta sitten ja ajauduimme taidenäyttelystä jonkun epämääräisen taiteilijan järjestämiin bileisiin...”


”Luitko lehdestä siitä Itä-Helsingin pankkiryöstöstä? Satuin kävelemään siitä ohi juuri, kun ne tyypit tuli pankista ulos ja lähti juoksemaan kulman taakse....”


14. Jos jutustelunne edistyy hyvin ja nainen vaikuttaa kiinnostuneelta, voit kysyä, haluaisiko hän vaikka lähteä kahville/syömään/taidenäyttelyyn/leffaan seuraavalla viikolla ja sen jälkeen voitte vaihtaa numeroita, jos nainen on halukas tapaamaan sinut uudestaan.

Kaikki sarjassa annetut vinkit eivät välttämättä sovi Suomeen, enkä esimerkiksi kehota ketään hankkimaan lävistyksiä, korvakoruja tai maalaamaan kynsiään mustiksi kuten sarjan miehet tekevät (tarkoituksena on herättää naisten huomio jollain yksittäisellä, hieman erikoisella yksityiskohdalla). Sarjaa kannattaa siis katsoa kriittisellä silmällä, mutta yhtä kaikki pidän sen vinkkejä toimivina ja suosittelen sarjan katsomista lämpimästi.

P.S. Saan suurimmaksi osaksi kiittää erästä lukijaani siitä, että ylipäätänsä tulin tutustuneeksi koko sarjaan. Thx :-)

Markkina-arvon parantaminen, osa II: ujoudesta irtipääseminen

Pariutumisen estävästä ujoudesta irtipääsemiseen on nähdäkseni vain kaksi tietä: ammattiauttaja tai sitkeä harjoittelu. Jos ujoutesi on täysin ylitsepääsemätöntä luokkaa, suosittelen lämpimästi ensimmäistä vaihtoehtoa. Ammattiauttajan käyttämiseen voi olla korkea kynnys, mutta voit ajatella asiaa tältä kantilta: kukaan ei koskaan tule tietämään, että olet käyttänyt näitä palveluita, ellet itse kerro asiasta, ja toisaalta avun hakeminen lienee parempi vaihtoehto kuin se, että elämän ehtoopuolella joudut toteamaan, ettet koskaan saavuttanut toivomaasi parisuhdetta ja perhettä.

Eräässä lehdessä haastateltiin vanhuksia, joilta kysyttiin, mitä nämä katuvat eniten elämässään. Kukaan ei katunut asioita, joita he olivat tehneet vaan nimenomaan niitä, jotka olivat jääneet tekemättä. Eräskin rouva harmitteli, ettei ollut parikymppisenä kertonut ihastuksensa kohteelle tunteistaan. Asia harmitti vielä kahdeksankymppisenäkin.

Toinen keino päästä irti ujoudesta on harjoittelu. Annan naisten lähestymiseen ja esimerkiksi keskustelunavauksiin tarkempia vinkkejä seuraavassa kirjoituksessa, mutta tämä kirjoitus keskittyy ujouden selättämiseen. Edellinen kirjoitukseni ulkoisesta olemuksesta kannattaa ottaa vakavasti ja hoitaa kuntoon ennen kuin lähtee kehittämään sosiaalista minäänsä, sillä ulkoisen olemuksen kohentaminen parantaa itseluottamusta ja siten osaltaan auttaa ujouden selättämisessä. Myös vastaanotto vastakkaisen sukupuolen keskuudessa on suurella todennäköisyydellä parempi, kun vanha nörttilookki on tuunattu uuteen uskoon.

Mielestäni paras paikka lähestyä vastakkaista sukupuolta harjoitusmielessä on baari erityisesti Suomessa, jossa kadulla tai puistossa ventovieraille kanssaihmisille juttelevia pidetään mielenvikaisina tai häiriköinä tai molempina. En myöskään suosittele harjoitteluun nettideittailua, jos ujoutesi on sitä luokkaa, että tiedät jo valmiiksi, että keskustelu livetreffeillä tulee kangertelemaan todella pahasti.

Valitse paikka siten, ettet normaalisti käy siellä ja että paikassa ei käy tuntemiasi ihmisiä, joiden läsnäolo todennäköisesti lisää jännitystä entisestään. (Tämä saattaa olla mahdotonta pienemmillä paikkakunnilla, jolloin vaihtoehtona voisi toimia, että siirrät harjoitukset lähimmälle suuremmalle paikkakunnalle.)

Pintaliitobaarit (esim. Apollo Helsingissä), joissa käy lähinnä pelimiehiä ja pissisprinsessoita, ovat no-no. Asuinpaikastani johtuen en valitettavasti pysty antamaan vinkkejä muille paikkakunnille, mutta Helsingissä hyvä paikka aloittaa harjoitukset on esimerkiksi Kampin Teerenpeli. Se on viikonloppuiltaisin yleensä tupaten täynnä, mikä johtaa siihen, että baaritiskin edustalla on sumpussa ihmisiä, jotka jonottavat joko pöytää tai juomia.

Tämä taas tarjoaa loistavan tilaisuuden lähestyä vastakkaista sukupuolta ilman, että joudut tungeksimaan kenenkään pöytäseurueeseen tai häiritsemään tanssilattialla tai sen seinustalla notkuvia ihmisiä. ”Meillä oli tässä vähän juttu kesken, joten emme kaipaa seuraa” –tyyppinen vastaus on epätodennäköinen, kun heität ystävällismielisen keskustelunavauksen samalla, kun lähestymäsi henkilö jonottaa baaritiskille.

Suosittelen aloittamaan aluksi ilman suurempia paineita ja ilman, että rajaat kohderyhmääsi sen perusteella, että ”tuo on sen näköinen, että sen kanssa voisin aloittaa parisuhteen”. Tarkoituksena on harjoitella ja tehdä keskustelunavauksista sekä itse keskustelusta helpompaa tulevaisuutta ja tositilanteita ajatellen.

Tiedän, että ujolla on valtava kynnys ryhtyä keskustelemaan ventovieraille. Mutta mietipä, mikä on kamalinta, mitä voisi tapahtua, kun avaat suusi? Et tunne ihmistä, jolle juttelet etkä todennäköisesti tapaa häntä enää koskaan. Mitä sitten, jos hän pitää sinua omituisena friikkinä ja torjuu sinut? Jos kaikki menee täysin päin peetä, voit poistua paikalta ja yrittää paremmalla onnella seuraavana päivänä tai seuraavalla viikolla. Vastoinkäymisistä ei kannata lannistua, niitä tapahtuu kaikille – myös kokeneille pelimiehille!

Voit ottaa alkuun tavoitteeksi sen, että avaat suusi edes kerran illan aikana. Voit todeta vieressä seisovalle vastakkaisen sukupuolen edustajalle esimerkiksi, että ”täällä on tänään melko täyttä/kuumaa/tyhjää” ja jättää keskustelun siihen, jos jatkoa ei tunnu syntyvän luontevasti. Kun olet kerran ottanut askeleen eteenpäin ja ylittänyt yhden kynnyksen, eteneminen on jatkossa helpompaa.

Voit myös asettaa osatavoitteita ja lisätä panoksia pikkuhiljaa: kysy vaikka aluksi vastakkaisen sukupuolen edustajalta, missä päin wc-tilat sijaitsevat. Seuraavalla kerralla voit kokeilla edellisessä kappaleessa mainittua repliikkiä ja lähestyä vaikkapa kahta eri naista illan aikana, ja sitä seuraavalla voit yrittää käydä hieman pidemmän keskustelun ja lähestyä kolmea naista jne.

Joku voi ehkä tyrmätä seuraavan kommenttini täysin, mutta ujouteen löytyy myös kaksi lääkettä: alkoholi ja/tai beetasalpaajat. Jos harjoitukset toteutetaan baarissa, pari rohkaisuryyppyä pohjalle ei mielestäni ole huono idea. Suurin osa muistakin paikalla olevista juo alkoholia, joten miksi ujon tulisi olla täysin kuivin suin? Alkoholi lisää itsevarmuutta ja poistaa jännitystä. Kommenttini ei tarkoita kuitenkaan sitä, että vastakkaista sukupuolta lähestytään ympäripäissään oksennusta kauluspaidalla. Rohkaisuryyppy on eri asia kuin perskännit.

Beetasalpaajat eivät poista itse jännitystä, mutta ne lievittävät näkyviä jännitysoireita (mm. punastelu, tärinä ja hengästyminen, joka puolestaan usein johtaa siihen, että ääni tärisee puhuttaessa). Olo on huomattavasti mukavampi, kun tiedostat, ettet ole kirkkaanpunainen ja kätesi eivät vispaa niin, että jääkuutiot tippuvat lattialle tuopistasi. Beetasalpaajiin saa reseptin yleis- /työterveyslääkäriltä ja niitä käytetään jännitysoireiden poistamiseen tilanteen mukaan eli niitä ei tarvitse napsia joka päivä. Kuulostaako lääkkeiden käyttäminen nololta? Tiesitkö, että erittäin monet julkisuuden henkilöt, jotka esiintyvät työkseen kuten näyttelijät ja juontajat, käyttävät säännöllisesti beetasalpaajia esiintymisen yhteydessä?

Ohjeeni voivat tuntua ujolle täysin turhilta. ”Mut kun mä en vaan uskalla.” Valitettavasti fakta on se, että kukaan ei tule hakemaan sinua kotisohvalta ja opeta, miten sinusta tulee sosiaalisesti suvereeni supliikkimies. Ujouden poistamiseen ei ole olemassa taikasauvaa tai yksittäistä lääkettä, joka muuttaa elämäsi kertaheitolla. Muutos lähtee sinusta itsestäsi. Kumpi on pienempi paha: se, että joudut ylittämään epämukavuusalueesi ja saatat jonakin päivänä saavuttaa unelmasi vai se, että huomaat kuudenkympin ja kuoleman välissä istuvasi edelleen yksin sohvalla?

Kuulen mielelläni myös lukijoiden ajatuksia siitä, miten ujoudesta voi päästä yli. Löytyykö joltakulta omakohtaisia kokemuksia?

P.S. Ilmoitin edellisessä kirjoituksessa, että tämä olisi sarjan viimeinen osa. Tarinaa tuli kuitenkin sen verran, että joudun jakamaan kirjoituksen kahteen eri postaukseen. Seuraava osa on siis sarjan viimeinen – ehkä :-)

P.P.S. Jos joku olisi viisi vuotta sitten sanonut minulle, että tulen tulevaisuudessa lähestymään miehiä oma-aloitteisesti baarissa, olisin nauranut päin näköä, sillä ajatus tuntui ylivoimaiselta. Ja kuinkas sitten kävikään? Minä olen usein ystäväporukasta se, joka menee juttelemaan miehelle/miehille ja kysymään, voiko samaan pöytään istua. ”Mut mitä jos ne sanoo ei, kun sä meet puhumaan niille?”, ystäväni ovat kysyneet minulta. Tosiaankin, mitäs sitten? Maailma loppuu? Koen ennenaikaisen, häpeästä johtuvan kuoleman? En voi enää koskaan näyttää kasvojani Helsingin kaduilla?

Markkina-arvon parantaminen, osa I: seinäruususta varteenotettavaksi sulhasehdokkaaksi

Tätä kirjoitusta on odotettu ilmeisesti 24:ssa jännäkakka housuissa. Kuten lupasin, sarjani at-miehistä jatkuu. ”Toivottavasti se ei kirjoita niitä samoja vanhoja juttuja pukeutumisesta ja henkilökohtaisesta hygienista”. Henkilökohtainen hygienia on itsestäänselvyys, joten siitä tuskin tarvitsee mainita erikseen. Pukeutuminen ja ulkoinen habitus on kuitenkin ensimmäinen askel, jonka at-miehen tulee laittaa kuntoon, jos hän aikoo löytää itselleen elämänsä naisen. Niinpä tämä kirjoitus käsittelee pukeutumista ja tyyliä – seuraavassa ja sarjan viimeisessä kirjoituksessa annan konkreettisia vinkkejä naisten lähestymiseen.

Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin ja suosittelen kaikkia markkina-arvonsa parantamisesta kiinnostuneita lukemaan vanhan tekstini läpi. Olen myös antanut ohjeita nettideittailuun sekä treffeillä käyttäytymiseen.

Heti alkuunsa suosittelen, että käytte lukaisemassa läpi ex-nörtin, nykyisen pelimiehen kirjoittaman tekstin, jossa hän kuva kuvalta näyttää, miten muuttui seinäruususta varteenotettavaksi sulhasehdokkaaksi. Blogista löytyy ennen ja jälkeen -kuvat myös Neil Straussista, joka on kirjoittanut kirjan Pelimies. Melkoinen muutos, vai mitä?

Jenkeissä pyörii The Pick-up Artist -niminen sarja, jossa pelimies ja ex-nörtti, ”Mystery”, tuunaa nörttimiehiä iskukuntoon. Leikki lähtee liikenteeseen siitä, että miesten tyyli päivitetään tähän päivään. Tässä hieman kuvasatoa sarjasta (en ole valinnut ennen-kuviin tahallani hölmöjä ilmeitä – jouduin nimittäin nappaamaan ne kuvakaappauksina tietokoneeni ruudulta samalla, kun sarja pyöri siinä).

Mitä luulette, kummat pääsevät deiteille todennäköisemmin, oikean- vai vasemmanpuoleiset herrat? (”Mystery” eli sarjan opettaja ja pelimies löytyy toiseksi alimmalta riviltä.)

Jos minä lähtisin baariin samassa lookissa, joka oli muodissa 90-luvulla – permanentattu tukka (unohtamatta otsapermistä!), Levi's 501 -farkut, yli-iso t-paita, pikkureppu ja hiuksissa donitsi, kuinkahan moni mies tulisi tekemään lähempää tuttavuutta illan aikana? Baari-illan jälkeen menisin kotiin, avaisin tietokoneen ja pyörisin netissä kertomassa kaikille, miten paljon vihaan miehiä, koska en kelpaa heille. Kuulostaako loogiselta?

Julia Roberts 90-luvulla ja tällä vuosituhannella. Times change, people change. Ainoa asia joka ei muutu, on at-mies.

At-mies sanoo:

”Mutku en mä osaa pukeutua.” Ei sinun tarvitsekaan osata. Markkinatalous on siitä kiva, että jos auto hajoaa, sitä ei tarvitse korjata itse, jos putket vuotavat, niitä ei tarvitse paikata itse ja jos sairastut, sinun ei tarvitse hoitaa itse itseäsi. Vaatekapoista saa ammattimaista pukeutumisneuvontaa usein ilmaiseksi. Myös stylistin palkkaaminen muutamaksi tunniksi onnistuu – samalla katsotaan kuntoon myös frisyyri. Ja suosittelen lämpimästi noudattamaan stylistin neuvoja, vaikka uusi tyyli tuntuisi alkuun vieraalta. Uutta tyyliä voi aluksi haarukoida esim. tyyliblogeista ja miesten lifestyle-lehdistä ja vaikkapa näyttää pukeutumisneuvojalle kuvasta, minkälainen tyyli kiinnostaa.

”Mut enhän mä näytä samalta kun ne tyyliblogien ja muotilehtien miesmallit, vaikka niitten releet puettais mun päälle.” Et näytäkään. En minäkään näytä naistenlehden kannessa poseeraavalta ammattimallilta, kun vedän ylleni mallin päällä roikkuneen kesämekon. Näytän joka tapauksessa paremmalta kuin jos lähtisin ulos niissä 501:ssä ja yli-isossa t-paidassa permanentin kera. That's the point.

”Mut kun mun tyyli on jo kunnossa ja naiset ei silti anna.” Ei ole. Valitettavasti me ihmiset olemme sokeita omille epäkohdillemme, ja jos saat aina rukkaset, tyylisi ei todennäköisesti kolahda naisiin.

”Kuka sä oot muita neuvomaan, kun oot ite sinkku?” En kukaan. Olen kuitenkin ollut kahdessa pitkässä parisuhteessa ja miehet lähestyvät minua niin reaalielämässä kuin netissäkin eli olen ilmeisesti joskus tehnyt jotain oikein. Lisäksi olen nainen, joten pystyn antamaan jonkunlaista naisnäkökulmaa siihen, mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä, jos joskus haluaa pariutua tai saada p...ua. Jos neuvoni eivät kiinnosta, voin todeta vain, etten ole muistikuvani mukaan pakottanut ketään lukemaan tätä blogia.

Loppuun listaan vielä hyödyllisiä linkkejä:
GQ-lehden nettisivut 
The Style Blogger, miesten tyyliblogi
Miesten hiustyylejä vuosimallia 2012 

P.S. Blogini kommentointipolitiikka muuttuu, ja jatkossa en enää julkaise kärjistettyjä, ilkeämielisiä ja katkeria kommentteja. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että osa niistä kommenteista, joita olen aiemmin julkaissut, joutuu jatkossa roskakoriin tyylinsä vuoksi. Niille on oma paikkansa, mutta se ei ole täällä. Kanssani saa edelleenkin olla eri mieltä, mutta pidetään kommentointi asiallisena sekä hedelmällisenä ja yritetään olla kärjistämättä ja vihaamatta toisiamme, jookos? Samalla toivotan kaikille positiivisia ajatuksia – kesä tulee, otetaan siitä kaikki irti!

Bitterness is like cancer. It eats upon the host.

Jatkan siitä, mihin edellisessä kirjoituksessani jäin eli katkerista at-miehistä. Painotan heti alkuunsa, että kaikki at-miehet eivät ole katkeria, ja kirjoitukseni käsitteleekin niitä herroja, jotka muun muassa pyörivät netin keskustelupalstoilla ja blogeissa haukkumassa ja vihaamassa naisia.

Mitä tahansa nainen sanoo tai tekee, nainen on katkeran at-miehen mielestä lähtökohtaisesti paha. Maailma on mustavalkoinen: naiset vs. miehet. Tai oikeammin: naiset vastaan at-miehet. Naisrintamalla menestyvät miehet nimittäin ovat lähes yhtä pahoja kuin naiset.

Katkeran at-miehen mielestä naisten syytä on ainakin:

• Afrikan nälänhätä
• Intian kastijärjestelmä
• eroosio
• Afganistanin ja Irakin sota
• läntisen maailman ylivelkaantuminen ja eurokriisi
• Pohjois-Korean diktatuuri
• Itämeren saastuminen
• leipäjonot ja romanikerjäläiset

At-mies laittaa naisen syyksi myös sen, että hänen pyörästään puhkeaa kumi (vaikka yhtäkään naista ei näkyisi mailla eikä halmeilla), että hän saa potkut (vaikka työpaikalla ja johtoryhmässä olisi pelkästään miehiä) ja että hän nyrjäyttää nilkkansa sählytreeneissä (vaikka kyseessä olisi miesten muodostama joukkue).

Siinä missä at-mies on aina täysin syyntakeeton omalle kohdalleen osuneista epäonnen sirpaleista, naiselle tapahtuvat vastoinkäymiset sen sijaan ovat aina naisen omaa syytä ja lisäksi nainen ansaitsee ne. Jos nainen raiskataan, hänen pyöränsä varastetaan, häntä kiusataan työpaikalla, hänen isoisänsä kuolee tai hänellä on väkivaltainen puoliso tai mies, joka pettää häntä, hän saa vain ja ainoastaan katsoa peiliin. Viimeksi mainitut ihan erityisesti ovat naisen omaa syytä - mitäs meni ja otti jonkun muun kuin katkeran ja naisvihamielisen at-miehen, joka olisi pitänyt häntä kuin kukkaa kämmennellä ja pysynyt uskollisena hamaan hautaan saakka. At-mies tuntee lisäksi hienoista tyytyväisyyttä jokaisesta naiselle tapahtuneesta vastoinkäymisestä.

Edellisessä kirjoituksessani kerroin, että at-miesten mielestä ruma mies ansaitsee kauniin naisen. Sama ei ilmeisesti kuitenkaan päde toisin päin siteeraamieni kommenttien perusteella eli ruma nainen ei ansaitse komeaa miestä. Ruma nainen saa at-miehen puolesta olla yksin eikä tällä riitä naiselle minkäänlaista sympatiaa, vaikka at-mies itse tietää tarkalleen minkälaista on, kun ei kelpaa kenellekään. At-miehen tragedia on paljon suurempi kuin at-naisen tragedia. Ylipäätään se, että at-mies ei saa pi..ua, on suurempi tragedia kuin holokausti, talvisota ja ilmaston lämpeneminen yhteensä.

Sen sijaan, että at-mies tekisi tilanteelleen jotain, hän ei halua missään nimessä muuttua ja ottaa itseään niskasta kiinni, vaan rypee mieluummin itsesäälissä ja vihaa naisia kavereidensa kanssa, jotka luonnollisesti ovat myös at-miehiä. Kaikesta katkeruudesta ja vihasta huolimatta at-miesten kannattaisi muistaa pari asiaa: he eivät olisi olemassa ilman naista, ja katkeruudesta ja vihasta harvemmin seuraa mitään positiivista. Jos naiset ja miehet eivät löytäisi minkäänlaista yhteyttä vaan vihaisivat toisiaan verisesti, ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon. (Maapallon nykytilan huomioon ottaen tämä ei välttämättä ole huono vaihtoehto.)

Minulle on jäänyt epäselväksi, mitä katkerat ja naisvihamieliset at-miehet meiltä naisilta haluavat. Pitäisikö naisten antaa kaikille tapaamilleen miehille säälipano, että he eivät ole pahoja ihmisiä at-miesten silmissä? Ryhtyä seurustelemaan at-miehen kanssa, vaikkei voisi vähempää kiinnostaa? Olisiko at-mies onnellinen, jos joku olisi hänen kanssaan säälistä? Itse nimittäin haluan, että kumppanini rakastaa minua enkä halua olla kenenkään kanssa, joka seurustelee kanssani puhtaasti säälistä.

Katkeran at-miehen on vielä vaikeampaa löytää kumppania kuin at-miehen, joka edelleen suhtautuu elämään positiivisesti tai edes neutraalisti. Katkera ihminen paljastuu jo alkumetreillä eikä kukaan halua olla katkeran ihmisen kanssa tekemisissä sukupuolesta riippumatta. Erään tuntemani henkilön sanoin: katkera ihminen on vielä pahempi kuin negatiivinen, sillä katkeruus vie enemmän energiaa ja kuluttaa ihmistä sekä jäytää sielua. Negatiivinen ihminen pystyy säilyttämään tietyn analyyttisyyden, jonka katkera ihminen menettää.

Sarjani Katkerat at-miehet jatkuu edelleen: seuraavassa postauksessa kerron, mitä at-mies voi tehdä löytääkseen elämänsä naisen itsesäälissä kieriskelyn sijasta.

“Holding on to anger is like grasping a hot coal with the intent of throwing it at someone else; you are the one who gets burned.” - Buddha

Sammakolle prinsessa

Netin keskustelupalstoja lukiessa saa sen käsityksen, että ns. alemman tason miehen tulee saada kaunis nainen tai muutoin at-mies on mieluummin ilman naista. At-miehellä viitataan siis mieheen, jonka menestys naismaailmassa on kehnonlainen johtuen vaatimattomasta ulkonäöstä, kammottavista vaatteista ja puutteellisista sosiaalisista taidoista.
Blogini on taas saanut huomiota Suomi24:n keskustelupalstalla, kun nimimerkki pullea nainen linkitti luettavaksi vanhojen tansseista kertoneen tarinani todeten, että miehet saisivat hävetä. Sen sijaan, että tarinan tytölle olisi miesten keskuudesta löytynyt jotain sympatiaa, reaktiot olivat muun muassa seuraavanlaisia:

”Hatunnosto tarinan nörttipojille, että pysyivät lujana yhtenäisenä rintamana eivätkä ottaneet sitä rumaa tyttöä koska RUMALLA NAISELLA EI TEE MITÄÄN. Kyllä AT-mieheltäkin löytyy selkärankaa sanoa jyrkkä ei rumalle naiselle.

Rumasta naisesta kieltäytyminen on yhtä sankarillista ja selkärankaa osoittavaa kuin olla vankilassa tai keskitysleirissä käräyttämättä kaveriaan omien etujen toivossa. Siinä asiassa AT-miehet pysyvät lujana eikä pettureita juuri ole.

Toivottavasti toisessa lukiossa kauniit tytöt joutuivat tarjonnan niukkuuden takia ottamaan nämä AT-pojat pareikseen, niin pojat saivat mitä ansaitsevatkin eli kauniin naisen.”

”Just niin! Pitäähän naisen miellyttää silmää.”

”Miten niin julmasti? Eihän tuossa tarinassa jäänyt jäljelle muuta kuin susiruma tyttö. Tottakai pojat ovat mielummin ilman.”

”Rumalla naisella ei tee mitään.”

Oman näkemykseni mukaan kysyntä ja tarjonta eivät varsinaisesti kohtaa, jos rumalle miehelle kelpaa vain kaunis nainen. Kannattaisiko joidenkin at-miesten katsoa tässä kohtaa peiliin?

Myös seuraava lause sorahti korvaan: ”... pojat saivat mitä ansaitsevatkin eli kauniin naisen.” Millä perusteella ruma mies ”ansaitsee” kauniin naisen? Ylipäätään, millä perusteella kukaan meistä ansaitsee tietynlaisen kumppanin - rikkaan, hyvännäköisen, lihaksikkaan, isorintaisen, kuuluisan?

Mielestäni kukaan ihminen ei ansaitse muuta kuin kumppanin, joka kohtelee häntä hyvin ja jonka kanssa hän on onnellinen, ja tämänkin vain siinä tapauksessa, että tämä ihminen vastavuoroisesti kohtelee kumppaniaan hyvin ja rakastaa tätä myötä- ja vastoinkäymisissä. Se on sitten eri asia, minkälaiset kriteerit kullakin ihmisellä on tulevalle kumppanilleen, mutta ansaitsemisen kanssa niillä kriteereillä ei ole mitään tekemistä.

Minä olen 33-vuotiaana kuulemma käytetty kurppa. Yhteiskunnassa on jotakin pahasti vialla, jos kolmekymppinen nainen täyttää kyseisen määritelmän. Naisten elinajanodote Suomessa on yli 80 vuotta, mutta nainen on kurppa jo ennen kuin ehtii elämänsä puoliväliin? Ja koskeeko tämä nimenomaan naisia vai ovatko kolmekymppiset miehetkin kurppia, jotka eivät enää kelpaa kenellekään? At-miehille ei siis riitä, että nainen on kaunis vaan hänen pitää myös olla alle 30-vuotias. Toivotan onnea etsintöihin.

Korneinta tässä at-miesten ajattelumallissa on mielestäni se, että he kyllä mielellään ottaisivat kauniin kumppanin, mutta eivät itse ole valmiita näkemään minkäänlaista vaivaa oman ulkonäkönsä eteen vaan haluavat kelvata omana itsenään eli tyylitajuttomina juntteina, joista näkee puolen kilometrin päähän, että he ovat peräkammaripoikia, jotka eivät ole koskaan kelvanneet muille kuin korkeintaan maksullisille naisille jos heillekään.

Osa at-miehistä on lisäksi niin katkeria ja naisvihamielisiä, että yksin tämä estää heitä löytämästä elämänsä naista edellä mainittujen, korkeahkolle asetettujen kriteereiden lisäksi. Tästä aiheesta kirjoitan lisää seuraavassa kirjoituksessa.

Kurahousut ja kumpparit

Vaikka kadut alkavat ulkona jo olla mukavan kuivat, postilaatikkoni pahimmilta roiskeilta on vaikeaa suojautua edes Reiman kuravaatteilla ja Nokian saappailla. Kura roiskuu yli ja pahasti.

Pentille ilmoitin netissä jo puolisen vuotta sitten, etten ole kiinnostunut tapaamaan häntä. Pentti huomasi kuitenkin, että olen avannut profiilini uudestaan ja spekuloi, että olen ilmeisesti edelleen sinkku, kun pyörin nettideittipalvelussa (loistoarvaus, Pentti!).

Tällä viestillä haluan vakuuttaa sinut siitä, että olen mukava, reilu ja kiva kundi joka on kiinnostunut sinusta. (Odotan mielenkiinnolla tiskille faktoja, jotka saisivat minut yllättäen pyörtämään pääni, kun olen jo kertaalleen kieltäytynyt.)

Olen töissä siellä ja täällä, minulla ei ole lapsia, harrastan sitä ja tätä, lapset ovat minusta kivoja. Blaablaa. (Sori. Työpaikkasi, harrastuksesi tai innostuksesi lapsia kohtaan ei tee minuun niin suurta vaikutusta, että pyörtäisin aiemman päätökseni. Adjö!)

Mies ei luovuta ystävällisen jämäkästä vastauksestani huolimatta.

Kertoisitko, miksi et ole kiinnostunut minusta? Haluaisin tietää tämän, kun emme ole koskaan edes tavanneet. (Ja koska emme ole koskaan tavanneet, olen tilivelvollinen sinulle? Sinnikkyytesi palkitaan ajan kanssa? Yrittänyttä ei laiteta?)

Yksi miehistä on houkuttelevasti laittanut nimimerkikseen erään myrkyllisen eläimen. Sain häneltä yhteensä neljä viestiä, joista yhteenkään en ole vastannut (enkä vastaa). Tai viisi, jos mukaan lasketaan kuukausia sitten saapunut viesti, jonka sisältöä en muista ja jonka olen jo ehtinyt poistaa postilaatikostani.

Minua jäi vähän vaivaamaan, kun lähetin sinulle sekopäisen viestin muutama kuukausi sitten. (Kannattaa ehdottomasti muistuttaa, että takakuukausina on tullut läheteltyä sekopäisiä viestejä. Nyt lääkitys on kuitenkin kohdallaan?)

Aloitan juuri graduani, jossa tilaajana olen itse. (Eli työsi ei ole kelvannut millekään yritykselle, vaikka heille tarjolla olisi ollut ilmaista työvoimaa?)

Myyn omia uusia perunoitani torilla. (Kannatan kyllä lähiruokaa, mutta… ei kiitos.)

Vanhempani ovat töissä poliisi/VR. (Olennainen tieto. En lähtisikään treffeille miehen kanssa, ennen kuin tämän vanhempien ammatit ovat selvillä. Onko tuo poliisi/VR muuten joku VR:n perustama raiteilla liikkuva poliisiyksikkö? ”Apua, kotiini murtaudutaan parhaillaan.” ”Sori, meillä tässä vielä vähän kestää. Radalla on liukkaita lehtiä/liikenteenohjausjärjestelmä on hajonnut. Yritä nyt kestää siellä, ota vaikka pesäpallomaila kainaloon.”)

Baarissa ok näköinen tyttö tuli toteuttamaan iskuyrityksiä, vaikka olin silloin selvänä. (Ööö. Minuakin on tultu iskemään baarissa. Ihan ok näköisiä ovat olleet, ainakin osa. Joukossa on ollut rumiakin. Ja komeita. Olen ollut sekä selvin päin ja välillä hieman humalassa.)

Olisi mukava kuulla sinusta,mutta en aio pyytää sinua ottamaan yhteyttä. (Kiva. Lähetät kuitenkin varmuuden vuoksi perään kolme viestiä, kun en vastaa?)

Viesti nro 2:

Lähetin sähköpostiisi kuviani. Niissä ei taida olla juuri kehumista. (Edellisessä viestissä mies on ilmoittanut, että häntä luullaan yleisesti 10 vuotta ikäistään nuoremmaksi malliksi.)

Vaikka asenteesi kirjoittamista kohtaan on negatiivinen, kirjoitin kuitenkin. Vaikket kuitenkaan vastaa. (You got that right!)

Edellisessä viestissä oli sellaisia ylisanoja ja kehumista, ettei se oikeasti ole minua. Vaikka kaikki siinä olikin totta, en normaalisti sano kellekkään siten. (:D)

Viesti 3:

Saitko kuvani ja olivatko ne kamalia? Kommentoisit jotakin, vaikka et olisikaan kiinnostunut. (Radiohiljaisuus jatkuu.)

Viesti 4:

Kaikki aiemmat viestini, joita olen lähettänyt sinulle. Olet varmasti ajatellut: Ei ... mikä...ääliö. Siinä tapauksessa olen onnistunut. Halusin antaa sinulle sellaisen kuvan itsestäni. (Nappisuoritus! Deittimarkkinoilla pärjää tällä taktiikalla varmasti hyvin.)