tiistai 28. helmikuuta 2012

Mitat: 19/16

En ole aikoihin raportoinut nettideittiviestejäni blogissa. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että revittyäni hiuksiani turhautuneena viestien tasosta johtuen suljin profiilini alkusyksystä. Verenpaineeni alkoi nousta vaarallisen korkealle ja pelkäsin kaljuuntuvani. Muutamassa kuukaudessa sitä kuitenkin kummasti unohtaa, minkälainen määrä paskaa inboxiin valuu netin likavesiputkistoja pitkin. Onneksi muistiani virkistettiin välittömästi, kun avasin profiilin uudestaan muutama viikko sitten.

Viralliset avajaiset suoritti amis, jolla oli profiilikuvassa kaulassaan iso, kullanvärinen leijonariipus. Joku ehkä kysyy nyt, onko leijonariipus todellakin syy antaa rukkaset miehelle. On. Todellakin. Samoin maihinnousukengät, buutsit tai natsihenkinen maiharitakki, joka on pahimmassa tapauksessa koristeltu rakkaan kotimaamme lipulla ja/tai ”Kiitos 1939-45” –merkillä.

Seuraava mies räjäytti potin. Hän aloittaa profiilitekstinsä negaatioilla, joissa ruikuttaa, ettei saa naisilta asiallisia vastauksia. Seuraavaksi hän kysyy, mitä vikaa on seksissä ja ilmoittaa, että deittipalvelua käyttävät naiset ovat tekopyhiä ja kaksinaismoralistisia. (Vastakkaisen sukupuolen haukkuminen on aina tehokas keino päästä treffeille. Ylipäätään, kun haluaa joltakulta jotain, tämä kannattaa ensin haukkua pystyyn.)

Hän listaa pitkän listan ominaisuuksia, joita naiselta haluaa, mm.: Rohkea ja avoin ja estoton ja seksuaalinen, en jaksa pihtareita enkä ujoja tai liian konservatiivisia. Ihanat tytöt nielee, antaa kakkosta ja tykkää välillä peuhata tyttöjen kanssa :-) Lempiasioissa on – ylläripylläri - ensimmäisenä mainittu hyvä seksi unohtamatta Bemaria, XBoxia ja IPadia. Profiilikuvassaan mies esittelee rannalla hauistaan ylävartalo paljaana. Toivotan hänelle onnea sen oikean löytämiseen. Sitä tarvittaneen, paljon.

Yksi miehistä oli lähettänyt minulle pitkähkön sepustuksen itsestään ilman kappalejakoja. (Tässä vinkki kaikille, jotka kirjoittavat nettiin: käytä kappalejakoja ja pistettä sekä pilkkuja. Kirjoita lyhyitä kappaleita. Pisteen ja pilkun jälkeen käytetään välilyöntiä.) Kun kävin katsomassa miehen profiilia, totesin, että hän oli kopioinut profiilitekstinsä minulle lähettämäänsä viestiin sellaisenaan. Säästäähän tuo toki aikaa, mutta tuskin tekee vaikutusta kovinkaan moneen.

Miehen profiilitekstissä oli järkeviäkin juttuja, mutta lopussa kiitos seisoi – siis todellakin seisoi: Jos tykkäät isosta, niin minä olen lottovoitto: 16 cm paksu ja 19 cm pitkä!. Kiitos, kun jaoit tämän kanssani. Tiedoksi miehille: naisen emätin on keskimäärin 7-10 cm pitkä ja kiihottuessa naisesta riippuen hieman pidempi, joten yli 20-senttisistä vehkeistä suuri osa arvokasta ja miehelle niin rakasta lihaa jää kokonaan hyödyntämättä. (Sori. Kuohitsin juuri isomunaisten miesten itsetunnon. Toisaalta se ei ole alunperinkään ollut kovin kestävällä pohjalla, jos totta puhutaan.)

Luonnollisesti joukkoon mahtuu myös muutama ”moi mitä kuuluu” –viesti. Edellä mainittujen helmien lisäksi vaihdoin muutaman viestin miehen kanssa, joka lähestyi minua yhdellä lauseella. Hän kysyi, olisinko kiinnostunut hänestä tai löytyisikö halukkuutta tavata livenä. Miehen profiili oli lähes tyhjä, joten vastasin hänelle, että annetuilla tiedoilla on suhteellisen hankalaa arvioida kiinnostukseni tasoa.

Mies toimitti vastausviestin mukana linkin kuvagalleriaan, josta löytyi Irc-galleria-pissis -tyyppisiä posetuskuvia. Kun vastasin, etten edelleenkään tiedä hänestä mitään, hän vaivautui kirjoittamaan itsestään yhdellä lauseella (harrastus, työ) eikä yhdessäkään viestissä paljastanut minulle esimerkiksi etunimeään allekirjoituksen muodossa. Salaperäistä leikkivät miehet ovat niiiin out. He voivat puolestani leikkiä ”mä en kerro sulle mitään itsestäni” –peliä keskenään.

Tässä tältä erää. Deittejä odotellessa.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Rakkauden kemia

Eilisen Hesarin Tiede-sivuilla oli mielenkiintoinen artikkeli rakkaudesta. Tässä referaatteja niille, jotka eivät lukeneet artikkelia.

Kannattaako aluksi leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa?

Kyllä. Esim. Facebookin käyttäjiä koskevassa tutkimuksessa havaittiin, että naiset pitivät kiinnostavimpina miehiä, joiden tykkäämisestä he olivat epävarmoja. (Tunnustan. Yli-innokas mies, joka tekstaa ja soittelee koko ajan, saattaa karkottaa minut, ellen ole yltiörakastunut häneen.)

Löytyykö tosirakkaus sattumalta?

Ei. Chicagon yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan 68 prosenttia tutkituista pariskunnista oli tavannut kolmannen henkilön esittelemänä. Esittelijä oli yleensä sukulainen tai tuttava. Sukulaisen esittely johti useammin pysyvään rakkaussuhteeseen, ystävän esittely puolestaan yhden yön suhteisiin.

Suurin osa niistä pareista, jotka olivat kohdanneet ilman esittelijää, oli tavannut toisensa kouluissa, työpaikoilla tai muissa vastaavissa paikoissa, joissa ihmisten taustat sekä mieltymyksen ja kiinnostuksen kohteet muistuttavat usein toisiaan. (Voin yhtyä tähän. Olen tavannut molemmat eksäni opintojen parissa. Olen myös kuullut villin urbaanilegendan bileistä, joiden jälkiseurauksena syntyi viisi uutta pariskuntaa – jotka siis tapasivat toisensa illan aikana yhteisten tuttavien kautta. Miksi minua ei kutsuttu?)

Näkeekö rakastumisen katseesta?

Kyllä. Vastarakastuneet tuijottavat toisiaan silmiin, ja tapaa kannattaa jatkaa myöhemminkin. Tutkimusten mukaan miehet kiinnostuvat tietämättään naisista, joiden pupillit ovat laajentuneet. He tulkitsevat laajentuneet pupillit merkiksi kiihottuneisuudesta, kiinnostuksesta ja valmiudesta rakkauteen. He kuvailivat suuripupillisia naisia pehmeiksi, naisellisiksi ja näteiksi. Kun samoista naisista esitettiin kuvia, joissa näillä oli pienet pupillit, miesten mukaan naiset olivat kylmiä, kovia ja itsekkäitä.

Naiset puolestaan pitävät suuripupillisia miehiä pahoina poikina. Tämmöisen miehen kanssa naiset hakeutuvat lähinnä seksisuhteeseen. Vakaviin suhteisiin naiset valitsevat mieluummin miehen, jolla on keskikokoiset pupillit. (Belladonnaa kehiin?)

Voiko rakkaudesta tehdä kestävämpää?

Kyllä. Tutkimusten mukaan rakkausliitoissa rakkaus vähenee jatkuvasti ajan myötä, ja alkuhuuma häviää 18 kuukaudessa. Suuri osa länsimaisista eli rakkausliitoista päätyykin eroon.

Järjestetyissä avioliitoissa, joita suurin osa maailman liitoista on, rakkaus kasvaa jatkuvasti. Viiden vuoden kohdalla järjestetyn liiton rakkaus ohittaa rakkausliiton rakkauden. Rakkausliitoissa voi kuitenkin hyödyntää samoja rakkauden rakentamiseen käytettyjä menetelmiä kuin järjestetyissä liitoissakin. Parien tulee harjoitella sitoutumista, viestimistä, sopeutumista ja haavoittuvuutta. Hyviä menetelmiä ovat yhteiset salaisuudet ja seikkailut sekä yhteinen huumori. (Äiti, hommaa mut naimisiin!)



Kiteytyksenä omaa kultaa tositarkoituksella etsiville voinee tutkimustuloksiin perustuen todeta, että kannattaa tukeutua ystävien tai vielä mieluummin sukulaisten apuun parinhankinnassa ja pitää silmät auki työpaikalla ja harrastusten parissa. Tapailun alkuvaiheessa kannattaa myös muistaa, että tekstareita ei kannata lähettää kymmeniä päivässä – pieni peli ja taktikointi on siis paikallaan.

Oma toivoni on yllä mainituilla kriteereillä menetetty, sillä kuten totesin kirjoituksessani Pimp my cousin, tulen kuolemaan yksin, jos jään odottamaan sukulaisten ja ystävien järjestämiä deittejä. Myöskään työ tai harrastukset eivät tuo helpotusta asiaan omalla kohdallani. Onneksi nettideittailu on keksitty :P

Tutkimustulosten valossa olisi mielenkiintoista kuulla, miten lukijat ovat löytäneet nykyisen ja/tai entiset kumppaninsa. Kiven alta? Heinäkasasta? :-)

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

V...n tuoksukynttilät!

Valittaako joku olevansa vailla naista? Olis niin kiva, että joku olis kotona vastassa ja ruokakin valmiina, kun tulee töistä kotiin? Tai sitten ei. Nimimerkki Antero paljastaa, miten kamalaa elämä naisten kanssa on. Joku on ehkä törmännyt tähän tekstiin netin syövereissä, mutta tässäpä myös teille, jotka ette vielä ole päässeet lukemaan Anteron ajatuksia :-)

Nimimerkki Uskallanko kysyy: Olen muuttamassa yhteen naiseni kanssa. Mitä kannattaa ottaa huomioon? Kannattaako yleensä muuttaa?

Antero vastaa: En suosittele. Molemmat alkavat nähdä vaivaa toistensa huonoista puolista. Jatkuvaa tappelua siivouksesta tyyliin "v*****aa kun saa aina siivota sun jälkiäsi".

Voit oikeastaan ajatella asiaa myös näin: Ei ole olemassa enää "miesten ja naisten töitä". Pelkästään miesten työt. Nainen olettaa, että siivous, tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto, vaatteiden silitys jne. jaetaan puoliksi. Molemmat siis tekevät näitä koska on "vanhanaikaista" että nainen joutuisi tekemään kotityöt. Tottahan se silti on, kyllähän jokainen mies osaa tai ainakin pitäisi osata suoriutua noista kaikista.

Mutta, kun pitää vaihtaa talvirenkaat,paikata puhjennut pyörän rengas, avata viemäri, korjata jotain, laittaa lamppu kattoon, leikata nurmikko jne jne. Ne ovat aina miesten töitä.. Se tasa-arvo katoaa oudosti siinä tilanteessa.

No, noiden asioiden kanssa herrasmies pystyy elämään, harva nainen "haluaa osata" esim vaihtaa renkaita. Koita onneasi ja yritä sanoa samaa vaikka silittämisestä.

Tulet myös huomaamaan että pikkuhiljaa hyllysi alkavat täyttyä kaikenlaisesta turhasta rojusta. Joka p****leen kulmaan ilmestyy jukkapalmu punaisessa sydänruukussa ja satoja, ehkä jopa tuhansia hyödyttömiä koriste-esineitä. "oli ihan pakko ostaa tuo posliinikissa, kun se sopii niin kivasti noiden verhojen väriin".

Muistinko jo mainita että verhot, matot, pyyhkeet yms tulevat muuttamaan väriään radikaalisti. Tulee kaikkia kivoja, kivoja pastellisävyjä. Pikkuhiljaa tuntuu siltä kuin asuisit jossain v***n sisustusohjelmassa.

Kannattaa ostaa myös joku muovipussi missä säilytät partakonetta, dödöä ja hammasharjaa. Vessan kaappiin ne eivät tule enää mahtumaan, se on sanomattakin selvä. Vessa pursuaa mitä ihmeellisempiä purkkeja ja lotioneja. Lisäksi siellä haisee hiuslakka, hajuvesi ja outo vaniljatangontuoksuinen hajusaippua,jolla ei saa pestä käsiä. Ja ne wc-renkaan pissatipat.....

Omat musiikkimieltymyksesi voit myös unohtaa, "en mä jaksa aina kuunnella tuollaista mörinää ja pauketta". Samoin urheilun seuraaminen televisiosta on mahdotonta koska sieltä tulee aina joku Sinkkuelämää tms. elämää suurempaa jota naisen on yksinkertaisesti pakko katsoa.

Älä vaan tee sitä virhettä että sijoitat tietokoneen makuuhuoneeseen sillä silloin sen käyttäminen iltakymmenen jälkeen on mahdotonta koska se pitää niin kauheaa hurinaa. Ja ne johdotkin ovat niin rumannäköisiä. Äläkä edes kuvittele ostavasi enää koskaan mitään kaiuttimia, stereoita tms. koska ne ovat niin rumia eivätkä ne sovi asunnon sisustukseen.

Hyväksy se että television päällä on hajukynttilä. Itse asiassa niitä on lähes joka puolella asuntoa. Ne on niin kivoja mutta niitä ei saa polttaa koska sitten ei ole enää kivannäköisiä.

Kannattaa varautua myös siihen että rento kavereiden kanssa oleskeleminen asunnossasi on historiaa. Jos kaverit tulevat käymään siivotaan ja leivotaan koska nainen ei halua että ihmiset luulevat että teillä on sekaista. Lisäksi on mm pakko aina ostaa/leipoa jotain jos joku kaveri sattuu tulemaan "kylään".

Kahvi juodaan sellaisista pirun pienistä kupeista joita joutuu vetämään joku 5-6 kpl että saat kahvihimosi tyydytettyä.Kahvipannu pitää myös pestä joka kerran jälkeen kun sitä on käytetty.

Kaverisi ovat muuten kaikki sinulle huonoa seuraa ja lisäksi suurin osa heistä on juoppoja luusereita naisesi mielestä. Voit unohtaa kumipitsan syömisen samalla kun katsot leffaa koska

A) se on niiiiin epätervellistä
B) olohuoneessa ei saa syödä ettei limenvärinen sohva likaannu
C) et halua enää katsoa leffoja koska ainoa vaihtoehto on romanttiset komediat. "en mä halua katsoa tuollaista väkivaltaa", lisäksi naisille on yksinkertaista mahdotonta keskittyä elokuvaan koska samalla pitää lakata kynnet, föönätä, meikata, kihartaa hiuksia jne. Saat vastata koko ajan kysymyksiin "Kuka tuo on" "siis kuka tuo on ja mitä se tekee, miksi se nyt noin tekee".

Elokuvanautinto on pilalla koska kuulet samalla mitä Petra on tehnyt viikonloppuna ja miten hänen poikaystävänsä Sami on siihen suhtautunut. Voisit muuten syödä vähän enemmän noita kasviksia.

Et tule enää ikinä löytämään mitään tavaroitasi koska nainen sisustaa ne kerran viikossa eri paikkaan. Avaimien pitäisi olla Marimekon unikkokuvioisessa avainkaapissa mutta eihän niitä sieltä löydy koska tosiasiassa sinne mahtuu noin kolme avainta. Sen sijaan ne ovat eteisen lipastossa pienessä pahanhajuisessa peltipurkissa (löytyi kirppikseltä) jonka kantta on vaikea avata. Kaiken lisäksi se koko lipasto seilaa ympäri eteistä vaihtaen paikkaa joka viikko. Ja arvaat varmaan kuka sitä vanhaa painavaa lipastoa raijaa joka viikko paikasta toiseen.. koitas laittaa se tuonne kulmaan.. Ei, ei sovi tuon sammakkopatsaan kanssa yhteen, koitas kantaa se tuonne kulmaan... ei sitä sinne voi laittaa, tulee huono feng shui....Koitapas kantaa se tuonne..."

Mitään elintarviketta ei voi pitää alkuperäisessä pakkauksessa vaan kaikki on sullottava pienen pieniin purkkeihin ja kippoihin jotka ovat epäkäytännöllisiä ja "tosi kivan näköisiä". Kaikki purkit ovat samanvärisiä ja ne on sijoitettu kaappeihin sellaisella logiikalla että kaapista on mahdoton löytää yhtään mitään. Varsinkaan kun purkkien sisältö vaihtuu kerran viikossa.

Viikolla juomisen voit unohtaa, samoin sen että otat illalla pari kaljaa. "Pitääkö sun aina juoda.. Sulla on pian samanlainen kaljamaha kuin teidän isällä". Dokaaminen kavereiden kanssa asunnossasi vaihtuu "Kutsuihin" joissa on pelkästään pariskuntia, taustalla soi hiljaa Ricky Martin tai Ultra Bra ja pöydällä on lukematon valikoima erilaisia pikkusuolaisia. Muista käyttää lautasta ja lautasliinaa. Lisäksi siellä haisee ne v***n tuoksukynttilät.