Kannattaako aluksi leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa?
Kyllä. Esim. Facebookin käyttäjiä koskevassa tutkimuksessa havaittiin, että naiset pitivät kiinnostavimpina miehiä, joiden tykkäämisestä he olivat epävarmoja. (Tunnustan. Yli-innokas mies, joka tekstaa ja soittelee koko ajan, saattaa karkottaa minut, ellen ole yltiörakastunut häneen.)
Löytyykö tosirakkaus sattumalta?
Ei. Chicagon yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan 68 prosenttia tutkituista pariskunnista oli tavannut kolmannen henkilön esittelemänä. Esittelijä oli yleensä sukulainen tai tuttava. Sukulaisen esittely johti useammin pysyvään rakkaussuhteeseen, ystävän esittely puolestaan yhden yön suhteisiin.
Suurin osa niistä pareista, jotka olivat kohdanneet ilman esittelijää, oli tavannut toisensa kouluissa, työpaikoilla tai muissa vastaavissa paikoissa, joissa ihmisten taustat sekä mieltymyksen ja kiinnostuksen kohteet muistuttavat usein toisiaan. (Voin yhtyä tähän. Olen tavannut molemmat eksäni opintojen parissa. Olen myös kuullut villin urbaanilegendan bileistä, joiden jälkiseurauksena syntyi viisi uutta pariskuntaa – jotka siis tapasivat toisensa illan aikana yhteisten tuttavien kautta. Miksi minua ei kutsuttu?)
Näkeekö rakastumisen katseesta?
Kyllä. Vastarakastuneet tuijottavat toisiaan silmiin, ja tapaa kannattaa jatkaa myöhemminkin. Tutkimusten mukaan miehet kiinnostuvat tietämättään naisista, joiden pupillit ovat laajentuneet. He tulkitsevat laajentuneet pupillit merkiksi kiihottuneisuudesta, kiinnostuksesta ja valmiudesta rakkauteen. He kuvailivat suuripupillisia naisia pehmeiksi, naisellisiksi ja näteiksi. Kun samoista naisista esitettiin kuvia, joissa näillä oli pienet pupillit, miesten mukaan naiset olivat kylmiä, kovia ja itsekkäitä.
Naiset puolestaan pitävät suuripupillisia miehiä pahoina poikina. Tämmöisen miehen kanssa naiset hakeutuvat lähinnä seksisuhteeseen. Vakaviin suhteisiin naiset valitsevat mieluummin miehen, jolla on keskikokoiset pupillit. (Belladonnaa kehiin?)
Voiko rakkaudesta tehdä kestävämpää?
Kyllä. Tutkimusten mukaan rakkausliitoissa rakkaus vähenee jatkuvasti ajan myötä, ja alkuhuuma häviää 18 kuukaudessa. Suuri osa länsimaisista eli rakkausliitoista päätyykin eroon.
Järjestetyissä avioliitoissa, joita suurin osa maailman liitoista on, rakkaus kasvaa jatkuvasti. Viiden vuoden kohdalla järjestetyn liiton rakkaus ohittaa rakkausliiton rakkauden. Rakkausliitoissa voi kuitenkin hyödyntää samoja rakkauden rakentamiseen käytettyjä menetelmiä kuin järjestetyissä liitoissakin. Parien tulee harjoitella sitoutumista, viestimistä, sopeutumista ja haavoittuvuutta. Hyviä menetelmiä ovat yhteiset salaisuudet ja seikkailut sekä yhteinen huumori. (Äiti, hommaa mut naimisiin!)
Kiteytyksenä omaa kultaa tositarkoituksella etsiville voinee tutkimustuloksiin perustuen todeta, että kannattaa tukeutua ystävien tai vielä mieluummin sukulaisten apuun parinhankinnassa ja pitää silmät auki työpaikalla ja harrastusten parissa. Tapailun alkuvaiheessa kannattaa myös muistaa, että tekstareita ei kannata lähettää kymmeniä päivässä – pieni peli ja taktikointi on siis paikallaan.
Oma toivoni on yllä mainituilla kriteereillä menetetty, sillä kuten totesin kirjoituksessani Pimp my cousin, tulen kuolemaan yksin, jos jään odottamaan sukulaisten ja ystävien järjestämiä deittejä. Myöskään työ tai harrastukset eivät tuo helpotusta asiaan omalla kohdallani. Onneksi nettideittailu on keksitty :P
Tutkimustulosten valossa olisi mielenkiintoista kuulla, miten lukijat ovat löytäneet nykyisen ja/tai entiset kumppaninsa. Kiven alta? Heinäkasasta? :-)
Yhteisten ystävien kautta melkein kaikki elämääni jollain tavalla vaikuttaneet miehet ovat löytyneet. Myös tämä pitkäaikaisin kumppanini.
VastaaPoistaMutta olen myös törmännyt erittäin potentiaaliseen tosirakkauteen jonottaessani baariin. Lyhyen yrityksen jälkeen juttu kaatui kuitenkin erittäin huonoon ajoitukseen eikä yhteyksiä olla pidetty. Harmi. Aina välillä mietin, mitä hänelle kuuluu.
Ihan kuin siinä ei olisi tarpeeksi haastetta, että löytää oikean ihmisen. Kaiken muunkin täytyy olla kohdallaan.
Vaikka onhan noita tarinoita, joissa ei haittaa vaikka asutaan eri mantereilla, toisella on 10 lasta, 5 koiraa ja neljä papukaijaa tai elämässä on syystä tai toisesta vähän liikaa draamaa meneillään.
Ehkäpä se sitten on sitä tosirakkautta.
Noista pupilleista vielä sen verran, että minulla on tosi usein toinen pupilli laajentunut toisen ollessa suht normaali. Taidan todella olla vähän ristiriitainen persoona. :D
Isla
Minun pitkistä suhteistani toinen oli kaverin tyttöystävän kaveri ja toinen löytyi harrastuksen parista. Baarista en ole naisia iskenyt, tulee käytyä niin vähän baareissa muutenkin.
VastaaPoista"Suurin osa niistä pareista, jotka olivat kohdanneet ilman esittelijää, oli tavannut toisensa kouluissa, työpaikoilla tai muissa vastaavissa paikoissa, joissa ihmisten taustat sekä mieltymyksen ja kiinnostuksen kohteet muistuttavat usein toisiaan."
VastaaPoistaTähän voin yhtyä täysin. Samat kiinnostuksen kohteet yhdistävät niin tavatessa kuin parisuhteessakin. Minä olen tavannut tulevan aviomieheni kuntosalilta. Itsellä oli harteilla 70 kiloa askelkyykyssä, mies väänsi pohkeita. Siitä se sitten pikku hiljaa kypsyi suhteeksi. Edelleen harrastetaan yhdessä. :)
Eräs kumppani X iski minut baarissa, en muuta tehnyt kuin olin ja ihmettelin ja pistin vastaan, "vaikeastitavoiteltava minä". Kumppanin Z (jolla oli mies ja avioliittosuunnitelmat) iskin koulusta kauhealla työllä ja vaivalla, "yli-innokas minä". Melko sikamainen temppu oli tämä, mutta pelissä oli suurta rakkautta, ja kun itsellä oli vielä tyttöystäväkin josta tulikin nopeasti ex.
VastaaPoistaPotentiaalisia, mutta kuitenkin lyhytaikaisia suhteita (=väärä elämäntilanne itsellä) löytää punttisalilta, ulkomaamatkoilta, työympäristöstä, festareilta, "rakastunut katse minä". Ja tietysti käyntiim omalla aloitteella jos vastapuoli edes vähän kiinnostunut.
Ja sitten on vielä baarit, joissa usein joutuu isketyksi jos menee kaverin kanssa näytille, itse en tee baareissa koskaan aloitteita annan naisten iskeä, "avoin kokemuksille minä".
Jos pupillijuttu pitää paikkaansa, niin naisten kannattaa ottaa ekstaasia ennen miestenmetsästysreissua.
VastaaPoistaMä löysin mieheni netistä 14 vuotta sitten. Silloin homma oli jotenkin yksinkertaisemman oloista kuin nyt... ekat deittipalstat olivat toimineet jonkin aikaa. Mun yksi kaveri oli perustanut sellaisen. Olin ollut sinkkuna jonkin aikaa, ja valitin kaverille, miten en enää osaa etsiä miehiä baarista.
VastaaPoistaEkan ilmoituksen laitoin entisessä kotikaupungissani, mutta kuviot oli vähän liian pienet ja siellä tuli heti tutuntuttuja vastaan. Kun muutin Helsinkiin, päätin kokeilla vielä kerran. Tapasin muutaman miehen, mutta ei vaan synkannut syystä tai toisesta. Yksi haki lapsilleen uutta äitiä, toinen omisti auton ja asunnon, kolmas luetteli jo ekassa viestissään mitä kaikkea oli päivän aikana syönyt jne. Neljäs ja viides eivät innostuneet minusta, mä olisin voinut tavata.
Kun lähdin tapaamaan nykyistä miestäni, päätin, että tämä saa olla viimeinen. Niin se sitten olikin. Olimme sopineet treffit yhteen ravintolaan, ja kun hän kääntyi baaritiskiltä katsomaan minua, tiesin, että tässä se on.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKiitos kaikille kommenteista! Niiden perusteella näyttäisi siltä, että tutkimustulokset ovat paikkansa pitäviä ainakin sen osalta, miten ihmiset löytävät toisensa :-)
VastaaPoistaSinkkuelämää Hel(l)sinki, oletkohan silmiinkatsoja..
VastaaPoistaNäin miehenä olen erittäin altis tulla isketyksi silmiin katsomalla. Joskus, valitettavan harvoin kuitenkin tapaa naisia, jotka katsovat suoraan silmiin lähietäisyydeltä. Ja antavat miehen katsoa takaisin, ilman että perääntyisivät tilanteesta. Yleensä tälläinen intensiivinen ja pitkäkestoinen katsekontakti tulee aivan yllättävässä tilanteessa, ainakin itsellä. Kun tilanne on sitten ensimmäisen kerran ohi, alkaa päässä soimaan ajatus "mitä tapahtui, jotain tapahtui".
Ja jos tapaa saman naisen uudestaan vaikka jossain arkipäivän tilanteessa ja se katsekontakti on edelleen intensiivinen, alkaa ajatukset nopeasti täyttyä hänestä.. Ja sitten onkin toivottoman ihastunut;)
Anonyymi: Riippuu ihmisestä. Yleensä koen pitkään jatkuvan, vieraan ihmisen katsekontaktin häiritsevänä ja jossakin vaiheessa käännän pääni pois.
Poista