Vielä keväällä en olisi uskonut, että kännykkävöiden, ohareiden, huonojen käytöstapojen, pusakoiden ja muiden ei-suotavien ominaisuuksien ja tapausten joukosta löytyisi vielä joskus helmi. Sieltä se vain kuitenkin löytyi, netin syövereistä. Parisuhde nimittäin.
Sovimme jo jonkin aikaa sitten ”kolmosen” kanssa, että seurustelemme virallisesti. Asumme edelleen eri osoitteissa, mutta olemme viettäneet aikaa yhdessä varsin tiiviisti – ehkä liiankin kanssa, sillä parisuhde pysyy mielestäni tuoreempana, jos suhteen alkuaikoina malttaa viettää päiviä ja öitä erossa.
Sinkkuaikani kesti yhteensä neljä vuotta. Se piti sisällään kaksi vuotta erosta toipumista ja kaksi vuotta laatuaikaa, johon mahtui hyviä ja huonoja hetkiä – pääosin kuitenkin hyviä. Tuoreimpana mielessäni on lauantai-ilta viime keväältä, kun suunnittelimme ystävän kanssa kesälomamatkaa luonani ja päätimme yhtäkkiä ja yllättäen lähteä Cinderella-simulaattoriin eli Hotelli Vantaaseen tanssimaan ja juhlimaan. ”Me ollaan sinkkuja ja me voidaan tehdä ihan mitä me halutaan”, hihkuimme ja vedimme ykköset niskaan, vaikka illan alkuperäiseen suunnitelmaan kuului lähinnä suunnittelupalaveri hyvän ruuan ja juoman merkeissä. Simulaattorin jonossa törmäsimme parikymppisiin kundeihin, jotka näyttivät Hunks-tanssiryhmästä maan kamaralle pudonneilta. Loppuilta kuluikin silmänruokaa kuluttaessa ja hauskasta seurasta nauttiessa ;-)
Elämäni on edelleen hyvää, mutta erilaisella tavalla. Vierelläni on ihminen, joka vaikuttaa tähänastisen tuttavuuden perusteella olevan kaikkea sitä, mitä olen hakenut. Minua on blogin kommenteissa soimattu nirsoksi ja todettu, etten koskaan tule löytämään kriteereitäni vastaavaa ihmistä, koska ne ovat liian tiukat. Ja kas, loppujen lopuksi minun ei kuitenkaan tarvinnut tyytyä puolivillaiseen kompromissiin ja ensimmäiseen vastaantulevaan ihmiseen, vaan löysin miehen, joka paitsi saa sukat pyörimään jaloissani, myös täyttää nirsot laatuvaatimukseni kumppanille.
Suhde alkoi hieman karikkoisissa merkeissä, mutta on jatkunut tasaisena alkukankeuden jälkeen. Raportoin blogissa ensin, että mies vaikuttaa muuten täydelliseltä, mutta minulla ei ole mitään tunteita häntä kohtaan, vaikka viihdyn hänen seurassaan hyvin. Sen jälkeen mies lähetti epäilyttävän viestin, jonka perusteella minä ja ystäväni olimme valmiita laittamaan hänet sairaalloisen mustasukkainen –kategoriaan. Olin jo perumassa sovittua tapaamista, mutta mies puhui minut ympäri ja halusi selvittää asiat kasvokkain. Hyvä niin, sillä muussa tapauksessa pyörisin todennäköisesti edelleen etsimässä helmeä sikojen joukosta Suoli24:ssa otsasuoni tykyttäen.
Life's good!
