Synttärit

Blogini on kaikessa hiljaisuudessa täyttänyt vuosia. Tai siis yhden vuoden tarkalleen ottaen. Happy birthday to meee, happy birthday to meee.. Varsinainen merkkipäivä oli 16.1., mutta juhlat tulevat vähän jälkijättöisesti eli nyt. Vuosipäivän kunniaksi en tee listaa tai yhteenvetoa siitä, mitä viimeisen vuoden aikana on tapahtunut. Kaikki blogia seuranneet tietävät sen muutenkin. No hyvä on, jos nyt pieni lista kuitenkin, kun niin kovasti toivotte:

• treffit yhteensä kahden miehen kanssa, jotka olivat pukeutuneet pusakkaan. Kaupan päälle toinen oli kruunannut asusteensa kännykkävyöllä sekä aurinkolasien sankoihin laitettavalla narulla.
• yksi humalainen deitti
• liian monta tökeröä, epätoivoista ja tahattoman koomista nettideittiviestiä
• muutama hyvännäköinen pelimies, joiden kanssa juttu ei edennyt yhtä iltaa pidemmälle (eräässäkin tapauksessa orastava suhde kariutui siihen, että vaihdoimme baarissa kerrosta ja portaikossa mies eksytti minut kannoiltaan)
• liian monta kohtaamista paperiteollisuusmiehen kanssa
• yhdet epäonnistuneet puhelintreffit, jotka muuttuivat kolmannen asteen kuulusteluksi
• useita epämääräisiä ehdotuksia varatuilta miehiltä, jotka halusivat keventää lompakkoaan vastineeksi ah niin ihanasta seurastani
• yhdet pikadeitit, joissa nirsot nörttimiehet ilmoittivat, että paikalle saapuneet naiset eivät olleet heille riittävän tasokkaita
• vähän suudelmia
• vielä vähemmän seksiä
• 0 perhosta vatsanpohjassa

Synttärikakun syön ihan yksin enkä jätä siitä teille palaakaan. Haha!

Koska yhteenvetoni jäi noinkin lyhyeksi, ilahdutan teitä merkkipäivän kunniaksi jo suuren suosion saavuttaneilla Googlen hakusanoilla, joilla blogiini on päädytty. Jostakin syystä tänne Bloggerin blogiin ei päädytä yhtä koomisilla hakusanoilla, mutta vanhat tekstini Vuodatuksessa ovat yhä kaiken kanssa nähtävillä, samaten pääsen itse näkemään hallintatyökalun kautta kävijöiden käyttämät hakusanat sikäli mikäli he ovat eksyneet blogiin Googlesta. Lukekaa ja ihmetelkää!

Tällä kertaa listauksessa korostuvat parisuhdeneuvoja Googlesta hakevat:

• mies ei hyväksy painoani (Jätä se. Ilmoita samalla, että lähdet yksin seksilomalle Keniaan.)
• treffeillä miehen ulkonäkö oli pettymys (Tiedän tunteen. Mitä tuohon nyt sanoisi. Ei sitä ole pakko tavata uudestaan. Pyydä seuraavalla kerralla useampi valokuva useammasta eri kuvakulmasta. Ei se tyyppi kaikissa voi onnistua edukseen.)
• miksi mies ei ehdota tapaamista vaikka vihjaan (Hän ei ole kiinnostunut sinusta. Piste.)
• häät tulossa tapailee toista (Jätä se. Tee se jo tänään.)
• mies ei paljasta itsestään mitään (Voi itku sentään. Terveisin Googlen asiakaspalvelu)
• mies tulee treffeille humalassa (Tämänkin olen kokenut. Toisaalta, mitäpä en olisi kokenut. Voit vetää itsekin perseet, jolloin mies ei vaikuta enää yhtä idiootilta tai häipyä paikalta ja jättää hänelle oman numerosi sijasta lähimmän AA-kerhon yhteystiedot.)

Kunniamaininta oudoimmalle hakusanayhdistelmälle:

• kaikki ilmoitukset miehen profiili etsii naista suomi tai sähköpostiviestejä luokiteltu (Tähän ei ole juuri mitään lisättävää.)

Muita erikoisuuksia:

• komea kuva profiilissa karkottaa (Ei välttämättä. Parempi se joka tapauksessa on kuin ruma kuva. Pidä kuitenkin se t-paita päälläsi, vaikka lihaksesi olisivatkin ihanan pinkeät ja kiiltelisivät auringossa kivasti. Naiset ottavat sinut enemmän tosissaan, jos et ole puolipukeissa. Ilman paitaa olet miespuolinen pissis.)
• naiset käyttää panokonetta (Puhun nyt toki vain omasta puolestani, mutta ei. Emme käytä. Semmoinen pieni sauva on ihan hyvä, ei siihen mitään koneita tarvita.)
• 2000-luvun kampaukset (...ovat pop ainakin deittimarkkinoilla. Aina parempi, jos päivität tyylisi 2012-luvulle.)
• pusakkamies (Kuten todettu jo yllä, näistä löytyy kokemusta. Valitettavasti. Mikä ajaa kolmekymppisen miehen pukeutumaan kuten kuudenkympin ja kuoleman välissä oleva vanhus? Epätoivo? Mielenvikaisuus? Etäinen äiti? Poissaoleva isä?)
• sinkkuelämää helsingissä helppoa seksiä (Ei se kuule niin helppoa ole. Edes Helsingissä.)
• puhelintreffit (Ei kannata. Kokemusta on.)
• oudoimmat hirveimmät nimet (Tätä piti ihan miettiä. Tässä muutama: Aadolf – koska siitä tulee mieleen murhanhimoinen diktaattori. Armas – liian imelä, yök. Heimo – se nyt vaan kuulostaa tyhmältä. Into – kuulostaa yli-innokkaalta. Jaakkima – tätä ei edes tarvitse perustella. Nyyrikki – tosi miehekäs. Not. Tahvo – tämän lapsen vanhemmat eivät kyllä rakasta lastaan varauksettomasti. Urpo – sama kuin edellä. Yrjö – tuleeko jollekin tästä positiivisia mielleyhtymiä? Joku ehkä kiinnitti huomiota siihen, että listasin tähän vain miesten nimiä. Tein sen ihan kiusallani. Pääsette sitten sanomaan, miten huonoissa kantimissa miesten tasa-arvo on Suomessa.)
• panisin (Mäki panisin. Ainakin Brad Pittiä ja Jake Gyllenhaalia.)
• kondylooma treffi (Ei kuulosta hyvältä. Onko treffien tarkoituksena siis tartuttaa kondylooma toiselta osapuolelta toiseen? Auts.)
• mieheni teki minuun vaikutuksen (Ihan tosi mahtavaa. Kiva, kun kerroit sen hakukoneelle. Sinulla ei taida liiemmin olla ystäviä?)

Hakusanoja jäi varastoon vaikka ja kuinka – ei makeaa mahan täydeltä, ja sitä paitsi vatsalihaksenne tulevat jo muutenkin olemaan riittävän kipeät huomenna, joten en kiusaa teitä tällä kertaa enempää. To be continued...

Netiketti

Rupesin ihmettelemään, mistä blogiini on yhtäkkiä ilmestynyt lukijoita, joiden kommentit ovat Suomi24:n keskustelupalstan tasoa. Eli siis katkerien ja masentuneiden ihmisten ilkeämielistä törkyä, jota he vuodattavat ”kaksnelosen” likakaivoon, kun ammattiauttajalle on liian pitkät jonot, ja ystävät sekä sukulaiset eivät enää vastaa puhelimeen.

No, mistäs muualtakaan nämä kommentoijat ovat kotoisin kuin – tittidiiiii – Suomi24:n keskustelupalstalta. Ylläripylläri. Joku on aloittanut keskustelun otsikolla ”parhaat deittisuhdeblogit” ja viestiketjuun on linkitetty myös Sinkkuelämää Hel(l)sinki.

Keskusteluketjun parhaita paloja:

Kamala nainen kirjoittajana tuossa mulkkublogissa (http://teoriamulkuista.blogspot.com/), eikä kommenttipuolen naisetkaan sen parempia ole. Miksi naiset leikkii Sex and the Citya, eikö ole aikuisilla naisilla mitään rakentavampaa tekemistä?

Tuossa varsinainen Sex and the City. Sinkkutyttö 33 v etsii pitkää, komeaa ja menestyvää pukumiestä Helsingissä. (Kommentoija viittaa blogiini, toim. huom.)

Murhanhimo kasvaa noiden lutkien joutavia kirjoituksia lukiessa.

Minulle jäi hieman epäselväksi, miksi kommentoijat käyvät lukemassa kamalien kirjoittajien ja joutavien lutkien kirjoituksia, jotka herättävät murhanhimoa. Eikö olisi mukavampaa harrastaa blogeja, jotka eivät saata lukijaansa raivohulluuden ja itkuraivareiden partaalle? Vaikkapa leivontablogeja, joissa kerrotaan, miten kakkutaikinasta saa riittävän kuohkeaa, ja miten kauan kinkkua kannattaa paistaa, että siitä tulee sopivan mureaa? Vaikka kai nämä mielensäpahoittajat niistäkin mielensä pahoittavat. Jos joku teistä yllä mainitun kommenttiketjun kirjoittajista lukee tätä, voitte ehkä selventää asiaa minulle?

Minun blogistani ei tule 24:n keskustelupalstan tapaista paskahuussia, jonne elämäänsä kyllästyneet tulevat vuodattamaan pahaa mieltään. Niinpä totean, että tulen jatkossa siivoamaan kaikki netiketin vastaiset, ilkeämieliset kommentit pois blogista ja olen jo ryhtynyt toimeen muuttamalla blogin asetuksia siten, että kommentit julkaistaan vasta, kun olen lukenut ja hyväksynyt ne. Asialliset kommentit ovat edelleen tervetulleita, kunhan kommenteissa muistetaan noudattaa netikettiä.

Blogiini eksyneitä katkeriä, kitkeriä ja ilkeitä ihmisiä kehotan lukemaan läpi netiketin, erityisesti kohdat 1 ja 2. Menkää itseenne.

Loppuun on pakko vielä ottaa otteita Pauliina Suden loistavasta puheenvuorosta, joka julkaistiin Hesarissa 31.12.2011.

”Verkon keskustelukulttuurin toinen ääripää ovat sitten kaikille avoimet keskustelut. Niissä mellastetaan ja möykätään oikein urakalla.

Synkkyys, yksisilmäisyys ja katkeruus, joka viesteistä hyökyy, on lannistavaa. Uuvuttavaa. Mikä vihan ja ennakkoluulojen vyöry. Eikä suinkaan tarvitse hakeutua mihinkään anonyymien käyttäjien "darknetteihin". Tai edes Hommafoorumin tapaiselle sivustolle, jolla sentään yritetään pitää yllä asiallista keskustelua ja jolla erilaisetkin äänet yhä pääsevät esiin.

Räikeää provosointia, raivostuneita vastahyökkäyksiä. Tahallista väärin ymmärtämistä. Saivartelua toisarvoisilla pikkuseikoilla, sanamuodoilla ja nyansseilla. Merkitysten kääntämistä nurin kurin. Asiattomia välihuutoja. Ennakkoluulojen vahvistamista. Kaiken tuomitsemista, mikä voisi vaatia rippusenkin aikaa, vaivaa, ymmärrystä, avarakatseisuutta, omasta poterosta ylös kurkistamista.

Ihmisiä, jotka saavuttavat jotakin tai edes yrittävät jotakin uutta, parjataan. Toisten hyviin tarkoituksiin ei uskota. Salaliittoja, kähmintöjä ja sensuuriyrityksiä nähdään tai ollaan näkevinään kaikkialla. Uhkailu ja solvaukset selitellään ironiaksi ja huumoriksi, kun niistä joku harvoin, yhä harvemmin, jaksaa tai uskaltaa älähtää.

Sananvapauden nimissä suolletaan ilmoille aivan mitä mieleen juolahtaa. Se, joka uskaltaa toivoa keskusteluun malttia ja tolkkua, nimetään diktatuurin kannattajaksi. "Jos sensuuria kaipaat, muuta Kiinaan."

Olen lukenut nettikeskusteluja paljon. Liikaakin. Hyvin harvaan olen osallistunut tai edes halunnut osallistua – enkä suinkaan usko olevani ainoa. Olen varma siitä, että vaikka kirjoittaisin mitä, saisin viestini perään liudan ilkkuvia, sanojani ja henkilöäni ja ennen kaikkea tarkoitusperiäni vääristeleviä kommentteja.

Olen menettänyt uskoni siihen, että kukaan edes haluaisi kommentoida avoimin mielin sitä, mitä yritän sanoa. Mitä siis saavuttaisin?

Sitä paitsi haluan suojella itseäni. Epämääräinen pelontunne kaihertaa minua jo tätä kirjoittaessani, samantapainen kuin jos kulkisin yksin öisen puiston laitaa. Kuka tarkkailee minua pimeydestä valmiina hyökkäämään kimppuuni, kun selkäni käännän? En ole ollenkaan yhtä rohkea kuin norjalaiset mökkiläiset. Kuinka monen muun ajatuksen sama pelko lamaannuttaa ja pysäyttää sormet näppäimistöllä?

Näinkö sitä sitten ajetaan sananvapauden ja demokratian asiaa netin aikakaudella? Osa suoltaa ilmoille pidäkkeettä kaiken, minkä suinkin keksii, toiset vaikenevat varmuuden vuoksi, käpertyvät itsesensuurin viltin alle vihapuhetta piiloon.

Haluaisin olla ajattelematta heitä. En pysty. Aina kun kirjaudun verkkoon, näen, että he ovat siellä taas. Tartuttamassa toivottomuutta, tukahduttamassa toistenkin aloitteellisuutta "ei kuitenkaan kannata" -asenteella, kaivamassa yksinäisiä poteroitaan aina vain syvemmiksi. He vaivaavat minua. Keitä he oikein ovat, mitkä heidän todelliset motiivinsa ovat?

Kysyn suoraan: Keitä te olette? Onko teitä paljonkin, vai vain pieni äänekkäiden ja vikkeläsormisten joukko? Mikä teitä yhdistää, tai yhdistääkö mikään? Miksi olette niin täynnä raivoa, niin katkeria, niin kielteisiä, niin vailla toivoa? Mitä teiltä puuttuu? Ja ennen kaikkea, miksi ette tee rakentavia ehdotuksia, toimi itsenne ja toisten parhaaksi?

Huomaan, että kielteisyydellä on taipumus tarttua. Siksi muotoilen viimeisen kysymykseni ystävälliseksi kehotukseksi: mitäpä jos kokeilisitte ensi kerralla tehdä jonkin rakentavan ehdotuksen.”

Pauliina Susi, HS 31.12.2011

Huumorimiehillä käy flaksi?

(HS 21.1.12, Wulffmorgenthaler)

Taito lukea rivien välistä

Miehet eivät osaa lukea muiden ihmisten kehonkieltä. Tai ainakaan naisten. Ja jos lukevatkin, lukevat sitä väärin.

Pääsin lauantain baari-illassa kokemaan useammankin epämiellyttävän lähestymisyrityksen epämiellyttävien ihmisten taholta. Yksi miehistä takertui seuraamme kärpäspaperin tahmeudella. Hän puhui niin paljon, että väliin oli mahdotonta tokaista pakolausetta, kuten ”lähdemme vessaan” tai ”nyt on pakko päästä tanssilattialle” tai ”oli kiva jutella, mutta me siirrytään nyt tuonne muun seurueen luokse”. Tuijottelimme seinille, lattiaan ja kattoon. Välillä nöykyttelimme kohteliaasti. Kieltäydyimme tanssikutsusta emmekä halunneet antaa hänelle puhelinnumeroamme. ”Ehkä sähköpostiosoite sitten?”, mies kysyi. Herää, pahvi.

Kun seuraava parivaljakko hyökkäsi kimppuumme, olin jo valmiiksi torjuvan näköinen. Puristin drinkkilasia rintaani vasten enkä hymyillyt. Mies osasi lukea kehonkieltäni. ”Tiedäksä mitä tommonen asento tarkottaa, kun sä puserrat tota lasia tolleen?”. No? ”Se tarkottaa, et sä oot varautunut ihminen.” Wroooong! So wrong. Olen varautunut vain sinun seurassasi. Koska en halua jutella kanssasi. Enkä kenenkään muunkaan urpon. Kun kiinnostava ihminen lähestyy minua, en risti käsiä rinnalleni enkä puserra lasia henkeni kaupalla rintaa vasten. En tuijota seinille tai kattoon vaan katson suoraan silmiin ja hymyilen, lähden ehkä tanssimaankin, jos pyydetään.

Pidin samana iltana silmäpeliä ainakin parin tunnin ajan söpön miehen kanssa. Yhtäkkiä mies lopetti. Hän ei enää kuikuillut suuntaani. Toista naistakaan hän ei löytänyt, sillä hän keskittyi loppuillan ajan pelkästään kaveriporukkaansa eikä enää katsellut ympärilleen. Ajattelin kuitenkin kokeilla kepillä jäätä.

Menimme seisomaan metrin päähän miehestä ja katselin häntä sivusilmällä. Ei reaktiota. Miehen kaveri ryhtyi juttelemaan minulle, ja miehen olisi tässä vaiheessa ollut helppo kääntyä puoleemme ja avata suunsa. Hän ei tehnyt sitä. Sen sijaan hän risti kätensä rinnalleen ja katseli poispäin meistä ja lähes käänsi meille selkänsä. Tekeekö kiinnostunut ihminen näin? Ei. Kaveri yllytti minua sanomaan miehelle jotain. ”Keksi nyt joku laini. Joku pelinavaus. Kyllä tää kortti kannattaa katsoa.” Katso sen kehonkieltä, totesin. Ajanhukkaa. ”No joo, olet ihan oikeassa. Ei se taida olla kiinnostunut.”

Jätin tökeröt iskurepliikit väliin – ei niinkään sen takia, että olisin kokenut nolaavani itseni, kun olisin todennäköisesti saanut pakit – vaan sen takia, että torjuvalta näyttävä ihminen ei halua tulla häirityksi enkä halunnut aiheuttaa miehelle samanlaista tunnetta, jonka olin itse joutunut illan aikana kokemaan useaan otteeseen meitä häirinneiden miesten taholta.

Tässäpä ihan muutama vinkki miehille ensi viikonlopun baari-iltaa varten:

• Jos nainen on ristinyt kätensä rinnalleen, hän ei halua tulla häirityksi. Ei sinun, eikä kenenkään muunkaan urvelon taholta. Älä turhaan pinnistele keksiäkseni repäisevää iskurepliikkiä. Se ei tule toimimaan. Etsi toinen nainen, jonka kehonkieli on avoimempi.
• Jos naisen kehonkielessä ilmenee torjuvia eleitä, kun puhut naisen kanssa, hän ei todennäköisesti ole varautunut ihminen. Hän ei vain ole kiinnostunut sinusta. Älä kiusaa naista enempää. Hän pohtii parhaillaan, miten pääsisi sinusta siististi eroon. Hän ei edes kuuntele, mitä puhut. Kiitä kauniisti seurasta ja siirry eteenpäin.
• Jos nainen katselee puhuessasi muualle kuin sinuun, hän ei ole kiinnostunut sinusta. Move on.
• Jos nainen nyökyttelee yksinpuhelusi aikana ja hymyilee pienesti, hän ei ole kiinnostunut sinusta. Hän ei vain halua olla töykeä. Mikäli hymy ei ole aito ja ulotu silmiin asti, hän yrittää vain olla ystävällinen. Ota vihjeestä vaarin ja kerää kimpsusi ja kampsusi.
• Jos naiset ilmoittavat, että heillä on tyttöjen juttu kesken, he eivät ole kiinnostuneita sinusta. Eivätkä kaveristasi. Inttäminen ei auta asiaa. Äläkä sitten suutu, kun jatkat inttämistä ja lopulta joku sanoo sinulle, että voisitko painua v...uun. Ja tässä vaiheessa sinun on siis viimeistään aika painua v...uun.
• Jos nainen ei halua lähteä tanssimaan kanssasi, hän ei ole kiinnostunut sinusta. ”Mä en just nyt jaksa”, ”mulla on jalat kipeet” ja ”mä en osaa tanssia”, ovat tekosyitä. Esitä kutsusi jollekulle toiselle.
• Jos nainen ei anna sinulle puhelinnumeroaan, hän ei ole hysteerisen tarkka yksityisyydestään. Hän ei vain ole kiinnostunut sinusta. Siirry seuraavaan.
• Jos menet tanssilattialla heilumaan ventovieraan naisen viereen ja hän kääntää sinulle selkänsä, hän ei ole kiinnostunut sinusta. Kiertäminen kasvopuolelle ei auta asiaa. Hän ei siitä huolimatta kiinnostu sinusta. Häntä ärsyttää, että tulet pilaamaan biletysfiiliksen ja hyvän biisin, johon hän yrittää keskittyä ystävänsä kanssa. Älä ole ilonpilaaja, vaan jätä naiset rauhaan ja keskitä huomiosi muualle.
• Jos tarraat naista kädestä hänen ohikulkiessaan ja hän jatkaa tästä huolimatta matkaansa ja yrittää repiä itseään irti otteestasi, hän ei ole kiinnostunut sinusta. Otteen koventaminen ei auta asiaa. Jos hän on riittävän temperamenttinen, hän vetää sinua lättyyn tai kaataa juomansa päällesi. Jos ei, hän riuhtaisee itsensä irti ja valittaa kaverilleen, että joku urpo kävi häneen käsiksi. Sitten naiset päivittelevät yhdessä, mikä mulkero olet ja voit olla varma, että kumpikaan heistä ei lähde luoksesi yöksi. Eikä anna sinulle numeroaan.

Mä en tajuu.

Antti ja Jyrki ilmestyivät pöytäämme viime perjantaina Teerenpelissä, kun olimme afterworkilla ystävän kanssa. Kello läheni jo yhtätoista, ja pojat olivat hieman maistissa. He olivat hyvännäköisiä ja sosiaalisia, Antti vielä kaupan päälle ihanan pitkä. Miinusta siitä, että hän oli DI, mutta hei – kaikkea ei voi saada ;-)

Antti pyöri ympärilläni kuin ampiainen ällömakeassa siiderissä. Juttu luisti. Hän sovitteli kaulaani huiviaan ja kyseli Jyrkiltä, pitäisikö heidän hakea pöytään viinipullo koko seurueelle.

Ystäväni oli flunssassa ja päätti lähteä reilun puolen tunnin seurustelun jälkeen kotiin. Minä jäin pöytään poikien kanssa, jotka suunnittelivat jatkoille lähtemistä. Antin ja Jyrkin yhteinen kaveri seisoi vähän matkan päässä puhumassa tuttunsa kanssa. He pyysivät anteeksi ja menivät neuvottelemaan kaverinsa kanssa illan jatkosuunnitelmista.

Pojat olivat poissa noin viisi minuuttia ja kun he tulivat takaisin, ääni kellossa oli muuttunut totaalisesti. Antti rupesi vetämään takkia niskaansa ja tuijotteli seinille, jottei vahingossakaan olisi tullut vilkaisseeksi minua silmiin. Siinä missä hän oli vielä kymmenen minuuttia sitten kiertänyt minua kuin kissa kerma-astiaa, olin yhtäkkiä muuttunut ilmaksi – vieläpä pahanhajuiseksi sellaiseksi, joka pitää kiertää kaukaa.

Ryhdyin vaivautuneena vetämään omia päällysvaatteita ylleni, sillä en halunnut jäädä baariin yksin. Kävelimme yhtä matkaa ulos ja Jyrki ilmoitti, että he ovat menossa Apolloon. Antti tuijotteli taivaalle ja omiin jalkoihinsa mitään sanomatta. Viesti tuli ainakin selväksi. Jyrkillä oli sentään käytöstapoja ja hän pyysi minua mukaan. Minullakin on onneksi aivot, joten ilmoitin jatkavani matkaa toiseen suuntaan ja toivotin pojille hauskaa iltaa.

Jos Vesa ei tajuu, en tajua minäkään. Ilmeisesti viidessä minuutissa ehtii tapahtua jotain niin merkittävää, että sen jälkeen naiselle ei kannata enää puhua ja hänet voi dissata kokonaan sekä unohtaa hyvät käytöstavat. Vastaava ilmiö tapahtui taannoin Teatterissa, jolloin Erkki päätti dumpata minut yläkerran portaissa vonguttuaan vielä kaksi minuuttia aikaisemmin minua mukaan jatkoille.

En jäänyt itkemään Antin perään. Hän oli pelimies ja puheidensa perusteella ei muutenkaan niin kovin loistava match minulle. Aikuinen mies, joka pyörii baareissa, iskee naisia eikä ole millään muotoa kiinnostunut aikuistumaan tai vakiintumaan. Peter Panit on niin nähty. Jäinpä vaan miettimään, että mitä vi..ua.

Jos Vesa ei tajuu, ei tajuu kyllä kaikki muutkaan. (Kuva: huviavain.fi)