Rupesin ihmettelemään, mistä blogiini on yhtäkkiä ilmestynyt lukijoita, joiden kommentit ovat Suomi24:n keskustelupalstan tasoa. Eli siis katkerien ja masentuneiden ihmisten ilkeämielistä törkyä, jota he vuodattavat ”kaksnelosen” likakaivoon, kun ammattiauttajalle on liian pitkät jonot, ja ystävät sekä sukulaiset eivät enää vastaa puhelimeen.
No, mistäs muualtakaan nämä kommentoijat ovat kotoisin kuin – tittidiiiii – Suomi24:n keskustelupalstalta. Ylläripylläri. Joku on aloittanut keskustelun otsikolla ”parhaat deittisuhdeblogit” ja viestiketjuun on linkitetty myös Sinkkuelämää Hel(l)sinki.
Keskusteluketjun parhaita paloja:
Kamala nainen kirjoittajana tuossa mulkkublogissa (http://teoriamulkuista.blogspot.com/), eikä kommenttipuolen naisetkaan sen parempia ole. Miksi naiset leikkii Sex and the Citya, eikö ole aikuisilla naisilla mitään rakentavampaa tekemistä?
Tuossa varsinainen Sex and the City. Sinkkutyttö 33 v etsii pitkää, komeaa ja menestyvää pukumiestä Helsingissä. (Kommentoija viittaa blogiini, toim. huom.)
Murhanhimo kasvaa noiden lutkien joutavia kirjoituksia lukiessa.
Minulle jäi hieman epäselväksi, miksi kommentoijat käyvät lukemassa kamalien kirjoittajien ja joutavien lutkien kirjoituksia, jotka herättävät murhanhimoa. Eikö olisi mukavampaa harrastaa blogeja, jotka eivät saata lukijaansa raivohulluuden ja itkuraivareiden partaalle? Vaikkapa leivontablogeja, joissa kerrotaan, miten kakkutaikinasta saa riittävän kuohkeaa, ja miten kauan kinkkua kannattaa paistaa, että siitä tulee sopivan mureaa? Vaikka kai nämä mielensäpahoittajat niistäkin mielensä pahoittavat. Jos joku teistä yllä mainitun kommenttiketjun kirjoittajista lukee tätä, voitte ehkä selventää asiaa minulle?
Minun blogistani ei tule 24:n keskustelupalstan tapaista paskahuussia, jonne elämäänsä kyllästyneet tulevat vuodattamaan pahaa mieltään. Niinpä totean, että tulen jatkossa siivoamaan kaikki netiketin vastaiset, ilkeämieliset kommentit pois blogista ja olen jo ryhtynyt toimeen muuttamalla blogin asetuksia siten, että kommentit julkaistaan vasta, kun olen lukenut ja hyväksynyt ne. Asialliset kommentit ovat edelleen tervetulleita, kunhan kommenteissa muistetaan noudattaa netikettiä.
Blogiini eksyneitä katkeriä, kitkeriä ja ilkeitä ihmisiä kehotan lukemaan läpi netiketin, erityisesti kohdat 1 ja 2. Menkää itseenne.
Loppuun on pakko vielä ottaa otteita Pauliina Suden loistavasta puheenvuorosta, joka julkaistiin Hesarissa 31.12.2011.
”Verkon keskustelukulttuurin toinen ääripää ovat sitten kaikille avoimet keskustelut. Niissä mellastetaan ja möykätään oikein urakalla.
Synkkyys, yksisilmäisyys ja katkeruus, joka viesteistä hyökyy, on lannistavaa. Uuvuttavaa. Mikä vihan ja ennakkoluulojen vyöry. Eikä suinkaan tarvitse hakeutua mihinkään anonyymien käyttäjien "darknetteihin". Tai edes Hommafoorumin tapaiselle sivustolle, jolla sentään yritetään pitää yllä asiallista keskustelua ja jolla erilaisetkin äänet yhä pääsevät esiin.
Räikeää provosointia, raivostuneita vastahyökkäyksiä. Tahallista väärin ymmärtämistä. Saivartelua toisarvoisilla pikkuseikoilla, sanamuodoilla ja nyansseilla. Merkitysten kääntämistä nurin kurin. Asiattomia välihuutoja. Ennakkoluulojen vahvistamista. Kaiken tuomitsemista, mikä voisi vaatia rippusenkin aikaa, vaivaa, ymmärrystä, avarakatseisuutta, omasta poterosta ylös kurkistamista.
Ihmisiä, jotka saavuttavat jotakin tai edes yrittävät jotakin uutta, parjataan. Toisten hyviin tarkoituksiin ei uskota. Salaliittoja, kähmintöjä ja sensuuriyrityksiä nähdään tai ollaan näkevinään kaikkialla. Uhkailu ja solvaukset selitellään ironiaksi ja huumoriksi, kun niistä joku harvoin, yhä harvemmin, jaksaa tai uskaltaa älähtää.
Sananvapauden nimissä suolletaan ilmoille aivan mitä mieleen juolahtaa. Se, joka uskaltaa toivoa keskusteluun malttia ja tolkkua, nimetään diktatuurin kannattajaksi. "Jos sensuuria kaipaat, muuta Kiinaan."
Olen lukenut nettikeskusteluja paljon. Liikaakin. Hyvin harvaan olen osallistunut tai edes halunnut osallistua – enkä suinkaan usko olevani ainoa. Olen varma siitä, että vaikka kirjoittaisin mitä, saisin viestini perään liudan ilkkuvia, sanojani ja henkilöäni ja ennen kaikkea tarkoitusperiäni vääristeleviä kommentteja.
Olen menettänyt uskoni siihen, että kukaan edes haluaisi kommentoida avoimin mielin sitä, mitä yritän sanoa. Mitä siis saavuttaisin?
Sitä paitsi haluan suojella itseäni. Epämääräinen pelontunne kaihertaa minua jo tätä kirjoittaessani, samantapainen kuin jos kulkisin yksin öisen puiston laitaa. Kuka tarkkailee minua pimeydestä valmiina hyökkäämään kimppuuni, kun selkäni käännän? En ole ollenkaan yhtä rohkea kuin norjalaiset mökkiläiset. Kuinka monen muun ajatuksen sama pelko lamaannuttaa ja pysäyttää sormet näppäimistöllä?
Näinkö sitä sitten ajetaan sananvapauden ja demokratian asiaa netin aikakaudella? Osa suoltaa ilmoille pidäkkeettä kaiken, minkä suinkin keksii, toiset vaikenevat varmuuden vuoksi, käpertyvät itsesensuurin viltin alle vihapuhetta piiloon.
Haluaisin olla ajattelematta heitä. En pysty. Aina kun kirjaudun verkkoon, näen, että he ovat siellä taas. Tartuttamassa toivottomuutta, tukahduttamassa toistenkin aloitteellisuutta "ei kuitenkaan kannata" -asenteella, kaivamassa yksinäisiä poteroitaan aina vain syvemmiksi. He vaivaavat minua. Keitä he oikein ovat, mitkä heidän todelliset motiivinsa ovat?
Kysyn suoraan: Keitä te olette? Onko teitä paljonkin, vai vain pieni äänekkäiden ja vikkeläsormisten joukko? Mikä teitä yhdistää, tai yhdistääkö mikään? Miksi olette niin täynnä raivoa, niin katkeria, niin kielteisiä, niin vailla toivoa? Mitä teiltä puuttuu? Ja ennen kaikkea, miksi ette tee rakentavia ehdotuksia, toimi itsenne ja toisten parhaaksi?
Huomaan, että kielteisyydellä on taipumus tarttua. Siksi muotoilen viimeisen kysymykseni ystävälliseksi kehotukseksi: mitäpä jos kokeilisitte ensi kerralla tehdä jonkin rakentavan ehdotuksen.”
Pauliina Susi, HS 31.12.2011
Jopas jotakin. Ikävää, että blogisi on joutunut tuollaiseen roskakeskusteluiden yhteisöön, jossa ei tosiaan edes tunneta sanaa netiketti! Kommenttien tarkistaminen ennen julkaisua lienee tosiaan paikallaan.
VastaaPoistaEi millään pahalla, mutta tunnut kirjoittavan melko ikävällä sävyllä miehistä ja paljastat näin kenties oman katkeruutesi, vaikka puratkin sen ikään kuin huumorina kirjoituksissasi. Ja tämä uusin avauksesi on täysin suomi24 tasoinen purkaus. Luulen, en tiedä, että blogisi lähinnä huvittaa.
VastaaPoistaEi tästä blogista tästä mitään suurta emootiota mielestäni saa aikaiseksi. Maailma on täynnä sinkkunaisia jotka painivat samassa epämääräisessä miehenhakuprosesissa "tiukkoine" vaatimuksineen.
Tosin, juttujesi perusteella tuskin edes olet kovin tosissasi ketään etsimässäkään.
Otan osaa. Netti on ääliöitä pullollaan ja itsekin näin miehenä ihmettelen joidenkin ihmisten argumentoinnin käsittämätöntä kyvyttömyyttä. Asiat tappelevat, eivätkä ihmiset. Argumentointiin ei kuulu henkilökohtaisuuksiin meneminen tai haukkuminen.
VastaaPoistaTämä ilmiö on kai sitten miesasian häntä tai pikkusieluisten idioottien kitinää. Ja tuollainen käytös vain leimaa miehiä idiootteina entisestään.
Kaikille trollaajille ja spämmääjille sanon tämän: Jos sinulla ei ole mitään fiksua tai rakentavaa sanottavaa käyttämättä kirosanoja vieläpä vahvikkeena, tai et osaa edes pisteyttää tai pilkuttaa tekstiä, ole hiljaa. Toisin sanoen lopeta näppäimistön näppäily ja mene vaikka vessaan kylmän suihkun alle kyhjöttämään pariksi tunniksi ja löytämään älykäs keskustelutapa.
Onneksi on olemassa esimoderointi. Ja käsittääkseni bloggerissa voi antaa banaaniakin tarvittaessa.
Keskustelupalstat eivät ole likakaivo. Ne vain kertovat sen, mitä ihmiset oikeasti ajattelevat. Suomi24:n kommentit blogistasi siis kertovat sen, mitkä fiilikset miehillä on oikeasti blogiisi. Toki sitten on aina olemassa miehiä, jotka pilden tai edes heruttelevan seksiläpän toivossa kohtelevat myös tuntemattomia netin naisia ritarillisesti. Olet ehkä törmännytkin tällaisiin miehiin blogissasi. Yleensä kirjoittajalla on joku taka-ajatus. Suomi24:stä lainaamasi mielipiteet sen sijaan vaikuttavat rehellisiltä näkemyksiltä asiaan.
VastaaPoistaSika Mieheksi ja Hannerika, kiitokset kommenteista :)
VastaaPoistaAnonyymi: blogini on tarkoituskin huvittaa. Olen siis saavuttanut tavoitteeni, jos näin on käynyt :)
Ymmärrän, että ikäväsävyiset kirjoitukseni miessukupuolesta saattavat ärsyttää miehiä. Asiat pitää kuitenkin laittaa oikeisiin mittasuhteisiin. Tämä on naisen pitämä sinkkublogi, jossa kirjoitetaan ironiseen ja humoristiseen sävyyn pieleen menneistä deiteistä, deittivinkeistä ja epämääräisistä lähestymisyrityksistä ja nettideittiviesteistä. Ironia on vaikea laji, ja olen ilmeisesti epäonnistunut, jos kirjoituksiani ei osata mieltää humoristisiksi. Jaksaisitteko te oikeasti viikosta toiseen lukea tekstejä, joissa raportoin, että ”Taas yhdet deitit takana. Mies oli ihan kiva, mutta en ehkä näe meillä yhteistä tulevaisuutta. Ehkä seuraavalla kerralla onnistaa!”?
Asia mitä en ymmärrä on se, että jos kirjoitukseni ärsyttävät lukijoita niin paljon, että ”murhanhimo nousee”, miksi niitä pitää käydä lukemassa? Minä itse jätän suosiolla väliin kaiken, jonka tiedän pahoittavan mieleni ja saavan minut vihaiseksi kuten hommafoorumit ja kaksneloset ja muut keskustelufoorumit sekä blogit.
Mitä tulee siihen, että etsinkö tosissani parisuhdetta, niin kyllä etsin. Humoristinen blogi on eri asia kuin tosielämä. Siinä mielessä olet kyllä oikeassa, että en etsi miestä hampaat irvessä ja kädet verillä. Viihdyn hyvin yksin. Blogin kommenteissa minulle ennustetaan ”synkkää tulevaisuutta” eli että en koskaan löydä miestä ja jään yksin, koska parasta ennen päiväykseni on jo mennyt umpeen. Tämä on synkkä tulevaisuus lähinnä näille kommentoijille, ei minulle.
Mitä sitten, jos en koskaan enää löydä ketään? Ei maailma siihen pääty. Olen elänyt vuosikausia parisuhteessa ja olen jo päässyt kokemaan sen ilot ja surut, ihastumisen ja rakastumisen, eron ja toipumisen. Mitä sitten, jos parasta ennen päiväykseni on umpeutunut? Kaikki vanhenevat. En tiedä kuolinpäivääni, mutta elinaikaennusteen perusteella en ole edes puolessa välissä elämääni. En koskaan ole yksin, sillä minulla on ihania ystäviä, sukulaisia ja harrastuksia, joiden ansiosta olen onnellinen. Parisuhde ei ole minulle itseisarvo. Sen vuoksi en ole valmis tyytymään ensimmäiseen vastaantulevaan mieheen, jota kohtaan minulla ei ole juuri mitään tunteita. Olen mieluummin onnellinen yksin kuin onneton parisuhteessa.
Mies 31 v.: Puhutko kasvokkain ihmisille samaan sävyyn kuin netissä? Jos, niin se on mielestäni surullista. Minä todellakin pidän keskustelupalstoja likakaivoina. Miksi siellä puhutaan muille ihmisille siihen sävyyn kuin puhutaan? Onko se rakentavaa? Johtaako se johonkin? Mitä te saatte siitä irti? Ettekö te tule vihaisiksi ja ärtyneiksi, kun yllytätte yhdessä toisenne raivon partaalle ja olette ilkeitä toisillenne? Viha, katkeruus ja paha mieli eivät tietääkseni ole koskaan johtaneet mihinkään hyvään.
Ilmeisesti moni mies sitten pahoittaa mielensä juttujasi lukiessa. Olisi helppo arvailla, kuinka he ovat ehkä saaneet rukkaset ensimmäisten deittien jälkeen ja samaistuvat jotenkin tarinoittesi miehiin. Mutta se olisi varmaan turhankin yksioikoinen selitys. Voi olla, että jotkut miehet myös turhautuvat tai jopa masentuvat tätä blogia selatessaan, kun epäilevät olevansa niitä tapauksia, joiden kanssa naiset eivät halua baareissa jutella. Ymmärränkin, jos joku heistä lakkaa yrittämästä lähestyä naisia ollenkaan, kun pelkää tulevansa tyrmätyksi sellaisena idioottina, joita jutuissasi esiintyy (ja ehkä - joskin varsin epätodennäköisesti - päätyvänsä myös blogitarinaan).
VastaaPoistaJoka tapauksessa olen kanssasi samaa mieltä siitä, että jos joku blogi tai muu sivusto netissä ärsyttää, sieltä voi häipyä vähin äänin ja säilyttää mielenrauhansa sen sijaan, että alkaa mesota ja purkaa vihaansa kirjoittajaan/-jiin. (Paitsi jos tekstit menevät jo laittomuuksien puolelle, jolloin on parasta ohjata viranomaiset puuttumaan niihin.) Ehkä ne äänekkäimmät mouhot ovat virtuaalimaailman vastine ihmisille, jotka kadulla turvautuvat nyrkkeihinsä - se on viimeinen keino, kun omat kyvyt muuten loppuvat kesken.
Toisaalta tuntuu, että pian ajatuksella kirjoittaville ei ole tilaa netissä enää lainkaan, ja tilanne on vielä itseään ruokkiva spiraali, kun fiksut kirjoittajat hiljenevät kokonaan kypsyttyään marginaalivatipäiden touhuun. Hyvän kirjoittelun katoamisen lisäksi näen tuon ikävänä myös sananvapauden tulevaisuuden takia; mitä suurempi osa verkosta on vahingollista kuonaa, sitä houkuttelevampi ajatus jonkinlainen laaja sensuuri on.
En tiedä, mutta luulen, että miehet jotka tästä tai muista naisten kirjoittamista sinkkublogeista pahoittavat mielensä, ovat näitä tavalla tai toisella syrjäytyneitä, jotka eivät löydä naista yrittämälläkään. He ovat todennäköisesti 30-40-vuotiaita - parikymppiset eivät ehkä vielä ole samalla tavalla katkeroituneita ja täysin toivonsa menettäneitä. Villi veikkaukseni on, että pelimies, jolla riittää naisia joka sormelle, tuskin käy edes lukemassa blogiani ja jos käykin, todennäköisesti lähinnä huvittuu siitä sen sijaan, että pahoittaisi mielensä ja ryhtyisi kommentoimaan ilkeästi kirjoittajaa.
VastaaPoistaVoin kuvitella, että jos ei ole 30:een ikävuoteen mennessä ollut kertaakaan parisuhteessa tai edes lähellä sitä, juttuni liian innokkaista kilpakosijoista ja reppanamiehistä ärsyttävät ja/tai masentavat. Siinä missä minä marmatan huonoista treffeistä tai älyttömistä lähestymisyrityksistä baareissa, nämä miehet eivät edes pääse treffeille asti.
Ratkaisuna netissä vellovalle vihalle voisi toimia jonkunlainen kirjautumispakko kommenttien kirjoittajille tai omalla nimellä esiintyminen. Esimerkiksi Kauppalehti otti käyttöön uutiskommenteissaan käytännön, jonka mukaan kommentoijan pitää antaa oma nimensä (etu- ja sukunimi) kommenttia jättäessään. Eihän sitä nimeä ilmeisesti mistään tarkisteta eli periaatteessa sinne voi syöttää vaikka naapurinsa nimen, mutta kummasti keskustelu siistiytyi tämän muutoksen jälkeen. Dorian K on ihan oikeassa siinä, että hyvät ja asialliset kirjoittajat alkavat jo kadota keskustelupalstoilta, joilta löytyy enää lähinnä näitä meuhkaajia. Kommentteja ei jaksa edes enää käydä lukemassa, koska sivustosta riippumatta niistä lähinnä pahoittaa mielensä ja lannistuu ruudulta hyökyvän vihan voimasta.
Sauli Niinistö totesi eilisessä Maikkarin vaalitentissä vihapuheista seuraavaa: "Yksi perustotuus pitäisi aina pitää mielessä, vaikka sitten yksin kirjoittelee jossain komerossaan, ja se on se, että ihmisarvoa pitää kunnioittaa. Meillä jokaisella on ihmisarvo ja sen kunnioittamisen pitäisi olla automaattista, ei sitä saisi unohtaa, vaikka kuinka innostuisi." Sauli toki viittasi kommentissaan presidentinvaaleihin, mutta eiköhän sama päde myös nettikeskusteluihin. En ole mikään Niinistön fani, mutta mielestäni tämä oli hyvä kiteytys häneltä.
Kirjautumispakot ovat korkeintaan hidaste, jos joku tosissaan haluaa saada sanottavansa sanottua. Netissä voit olla käytännössä kuka tahansa. Myöskään mitkään bannit eivät toimi, koska miten bannit 'kenet tahansa'? :) Omalla nimellään kirjoittelu ei ole oikein realistista tällaisissa yhteyksissä (ja todella myöskin aivan hyödytöntä, kun sitä ei voi tarkistaa mistään) ja mielestäni on varsin hassu ajatus, että itse kirjoitat nimimerkillä ja vaatisit kommentoijiltasi omalla nimellä esiintymistä (tämä blogi kun on aika kaukana Kauppalehdestä).
PoistaNähdäkseni on korkeintaan kaksi toimivaa keinoa. Ensimmäinen on pistää blogi salasanan/kirjautumisen tms. taakse ja jakaa salasanaa vain luottopiireissä. Haittapuolina on, että salasana voi silti vuotaa ja tapa on omiaan rajoittamaan hyvääkin keskustelua merkittävästi. Toinen keino on moderoida saamansa kommentit, kuten jo teetkin. Se ei rajoita liikaa ja sinnikkäimpienkin luulisi turhautuvan kun ei 'pääse läpi' millään (joillekin toki voi kyllä riittää tieto siitä, että sinä sen kuitenkin luet). Toki tästä on vaivansa ja joutuu itse lukemaan törkyä, mutta sellaista se vain on. Maailmalla kun tätä hieman kuuluisampaa roskaa eli spammia on koetettu rajoittaa mitä mielenkiintoisimmilla keinoilla ja homma on todettu varsin hankalaksi.
Olen samaa mieltä edeltävien kommentoijien kanssa siitä, että tekstisi ovat omiaan suututtamaan joitakin syrjäytyneitä kavereita, jotka kokevat maailman potkineen heitä päähän. Totuus lienee kuitenkin, että kaikki eivät ole yksin täysin syyllisiä tilanteeseensa ja kirjoitustesi sävy on varsin ko. kohderyhmää välillisesti mollaavaa ajoittain. Toki asiaa voidaan puolustella sarkasmilla ja huumorilla, mutta näitä hemmoja ei taida paljon tämänlainen huumori naurattaa. Olet aivan oikeassa siinä, ettei silloin varmaan tarvitsisi näitä lukea, mutta uskon kyseessä olevan enempikin, että tarjoat heille hyvän kohteen kanavoida kiukkunsa. En toki halua sanoa, että se silti olisi oikeutettua millään tavalla. Just my two cents.
Kun mainitsin omalla nimellä esiintymisen, totesin seuraavaa: "Ratkaisuna netissä vellovalle vihalle voisi toimia jonkunlainen kirjautumispakko kommenttien kirjoittajille tai omalla nimellä esiintyminen."
PoistaEn puhunut omasta blogistani vaan netistä yleensä, mm. uutissivustojen kommenttipalstoista, joita erkkikään ei jaksa enää lukea, koska niillä ei ole esiintynyt asiallista keskustelua vuosiin. Mainitsin esimerkkinä Kauppalehden, jossa keskustelu on siistiytynyt merkittävästi siitäkin huolimatta, että kukaan ei kommentoijan nimeä mistään tarkista, ja tällä viikolla Hesarin nettisivuille tuli kirjautumispakko (vaatii sähköpostiosoitteen antamisen) kommentoinnin yhteydessä. Hesari myös ilmoitti, että viestejä moderoidaan entistä tarkemmalla seulalla jatkossa.
Saatan olla blondi, mutten ole ihan niin vajaa, että edellyttäisin tämän blogin kommentoijilta oman nimen käyttöä.
Mitä kommenttien tarkistamiseen tulee, saamani kommentit ovat jo siistiytyneet siitäkin huolimatta, että päähän potkituilla olisi mahdollisuus saattaa viestinsä minun tietooni. He liene haluavat kommenttinsa lähtökohtaisesti julkiseksi.
Ymmärsin tekstin perusteella, että pohdit nimenomaan keinoja vähentää oman blogisi epätoivottavia kommentteja. Ihmettelinkin aika tavalla, että joku edes harkitsisi oman nimen käyttöä anonyymissä blogissa. :)
PoistaJos kuitenkin pohdit ongelmaa yleisesti, on tilanne vielä eksponentiaalisesti vaikeampi kuin sinun blogissasi. Siinä ei mitkään luotetun piirin salasanat yms. tule kyseeseen, koska kommentointi on lähtökohtaisesti avointa. Oikeastaan ainoa toimiva keino on moderointi, mutta vilkkaalla sivustolla se on iso haaste, koska viestiä tulee usein paljon kaikkina vuorokauden aikoina ja moderaattoreille pitäisi vielä maksaa palkkaakin.
Jos Kauppalehdessä muka tosiaan on omalla (keksityllä) nimellään kommentointi vähentänyt saastaa oleellisesti, ei heillä ole koskaan mitään todellista ongelmaa ollutkaan. Tehokkaammatkin keinot kun tuppaavat olemaan varsin tehottomia, jos vaan on tahtoa. On nimittäin olemassa vielä paljon sitkeämpi ryhmä, joka mielellään iskee vilkkaiden sivustojen kommentointipalstoille. Vaikka kukaan ei koskaan kirjoittaisi yhtäkään vihaviestiä, saisimme silti pahimmillaan lukea joka toisessa viestissä, että osta Soomipoeka Virosta halpaa Viagraa tms. ;)
Nämä spämmerit eivät sitten enää pienestä lannistukaan. On olemassa lukuisia erittäin hyvin kirjoitettuja ohjelmia (botteja), jotka hoitavat etsintää ja massapostituksia. Kun tämä ei riitä, Aasiassa on markkinat, joilta voi ostaa palvelukseensa "hikipajoja", joissa kiinalaiset heebot riisipalkalla rekisteröivät boteille meiliosoitteita (gmail on suosittu) ja kiertävät parhaatkin kirjautumiset, captchat yms. Hinta näillä voi olla esim. 1$ / 100 uutta osoitetta.
Suomalaisia sivustoja suojaa onneksemme eksoottinen kieli ja pieni markkina-alue, jolloin maailmalla ei jakseta (ainakaan vielä) vaivautua (juu, se Googlen kääntäjä on vielä vähän lelu ;) ). Tämä käy kuitenkin hyvin esimerkistä millaisia ovat todelliset haasteet netissä olevan roskan kanssa. Olen itse ollut parin pienemmän kansainvälisen keskustelupalstan ylläpidossa ja tiedän, että laadukas moderointi (mielellään etukäteen) on siellä ainoa todellinen tapa huolehtia sivuston hygieniasta.
Hyvää syntymäpäivää;)
VastaaPoistaKts :-)
Poista