Tuskanhikeä ja ahdistusta

Olen käynyt tällä viikolla treffeillä neljän eri miehen kanssa. Kyllä, yhden viikon sisällä. Varsinaista vapaa-aikaa ei ole juurikaan ollut, ja olen maannut iltaisin sohvalla tuskanhikeä otsalta pyyhkien ja närästyslääkkeitä nappaillen. Deitit ventovieraan ihmisen kanssa eivät ole minulle mitään mieluista puuhaa, vaan deittailu käy lähinnä työstä, jonne pitää valmistautua (=laittautua) ja sitten vielä yrittää tehdä vastapuoleen vaikutus, jos deittikumppani sattuu olemaan varteenotettava.

Ajauduin deittisumaan, sillä kaikki miehet halusivat tavata minut jo viime viikolla, mutta jouduin muista kiireistäni johtuen siirtämään kaikki treffit tälle viikolle. En kehdannut ehdottaa yhdellekään kandidaatille, että tapaisimme vasta tulevalla viikolla, sillä miltä sekin kuulostaisi. ”Joo, olis ihan kiva tavata – mun kalenterissa on seuraavat vapaat ajat tossa elokuun alkupuolella!”

Ehdokas nro 1: Tiesin samantien miehen nähtyäni – jo ennen kuin hän oli avannut suutaan – etten halua tavata häntä uudestaan. Mikä siinäkin on, että ensivaikutelma muodostuu sekunneissa. Kävimme yhdessä treenaamassa, ja mies oli melko hermostunut koko ajan. Sähellystä, punastelua, selittelyä. Sinänsä ymmärrettävää, mutta kun itse pidän itsevarmoista miehistä, panikointi ei tee vaikutusta. (Panikoinnista pääsee yleensä eroon harjoittelemalla eli deittailemalla.)

Joku saa miehestä kuitenkin hyvän kumppanin itselleen, sillä hän oli erittäin huomaavainen ja hyvätapainen. Hän oli ottanut eväät mukaan treeneihin ja oli varannut minullekin jukurttia – hylaa siltä varalta, että tavalliset maitotuotteet mahdollisesti aiheuttaisivat ilmavaivoja. Liikuttavaa!

Ehdokas nro 2: Miehen viestit saivat minut aina hyvälle tuulelle ja hymyn huulille. Tapaaminen sujui mukavissa merkeissä, mutta suurempaa kemiaa en tuntenut ainakaan tässä vaiheessa. Mies oli todella hyvätapainen – tarjosi pehmiksen ja tarjoutui vielä heittämään minut kotiinkin, etten joutuisi turvautumaan julkisiin. Kieltäydyin tarjouksesta, mutta hän saa herrasmiesmäisistä elkeistä ehdotonta plussaa. Sovimme, että tapaamme lähiaikoina uudestaan – jatkoa seuraa!

Ehdokas nro 3: Tapasin miehen toista kertaa tällä viikolla. Ensimmäisten deittien päätteeksi tein ”Onnistuneet deitit tuntuvat suunnilleen tältä” -postauksen. Myös toiset deitit sujuivat hyvin, ja välillämme on ehdottomasti kemiaa. Mutta... Sain mieheltä todella kummallisen viestin toisten deittien päätteeksi. Miehellä on joko hieman kieroutunut huumorintaju tai vaihtoehtoisesti hän on ylimustasukkainen ja sairaalloisen omistushaluinen vaimonhakkaaja. Olimme jo aiemmin sopineet deitit nyt alkavalle viikolle, ja sain viestin käsiini vasta tänään. Ilmoitin miehelle tekstarilla, että järkytyin viestin sävystä ja pyysin häneltä selitystä. Hän kuittasi, että koko juttu oli huumoria, ja mopo sekä harkintakyky karkasivat ehkä vähän käsistä viestin suhteen.
Olen pyöritellyt pitkin päivää pienessä mielessäni kauhuskenaarioita siitä, että mies on oikeasti kukkuu-osastoa, ja kohta huomaan, että hän pyörii kotitaloni ympärillä, räpläilee lukkoa ja yrittää päästä sisään asuntooni voidakseen kostaa minulle torjumisen tuottaman tuskan.

Parhaassa tapauksessa nauramme yhdessä vuosipäivänä kynttiläillallisen ääressä, että olen epäillyt kultamussukkaani sairaalloisen mustasukkaiseksi ja väkivaltaiseksi ja olen vieläpä raportoinut asiasta jo aikaa sitten suljetussa sinkkublogissakin. Tämä kuulostaa edellistä miellyttävämmältä vaihtoehdolta.

Ehdokas nro 4: Nytin sokkotreffit! Kyllä, luitte oikein :-) Minulle ilmoitettiin tällä viikolla, että olen yksi niistä hakemuksen lähettäneistä, joille on löytynyt sopiva pari hakemuspinon joukosta ja että pääsen deiteille. Treffit olivat tänä viikonloppuna, mutta raporttia saatte odottaa siihen saakka, kunnes lehti julkaisee oman versionsa tapahtuneesta. Artikkeli julkaistaan ilmeisesti heinäkuun alussa, joten joudutte puremaan peukaloitanne siihen saakka :-)

Ehdokas nro 5, bonus-mies: Bonari-miestä en ole vielä tavannut, mutta olemme viestitelleet pitkään, ja hän vaikuttaa varsin lupaaltava. Jos saamme tapaamisajan sovittua, aion ehdottomasti katsastaa tämänkin ehdokkaan kaikesta kiireestä huolimatta. Ei pidä laittaa kaikkia munia samaan koriin ;-)

Kesä, aurinko ja treffit

Orastava kesä on tuonut uutta säpinää deittirintamalle. En ole aikoihin käynyt nettideiteillä saati edes kirjoitellut kenenkään kanssa, sillä inboxini on täyttynyt samalla massalla, jota virtaa päivittäin viemäreissä ja putkistoissa. ”Moi mitä kuuluu?” ”Ohessa kuva pippelistäni!” ”Et uskokaan, miten nuorekas 50-vuotias mies voi olla – kokeile vaikka itse!” ”Haluaisitko ryhtyä rakastajattarekseni?” Jne.

Nyt olen kuitenkin yhtäkkiä ja yllättäen saanut viestin yhteensä neljältä täysipäisen oloiselta mieheltä. Yksi miehistä lähetti niin ihanan viestin, että se nosti hymyn huulilleni – ja se on paljon se! Kahden kanssa olen ehtinyt jo pidempään kirjeenvaihtoon. Otin lukijan vinkistä vaarin ja kokeilen taktiikkaa, jossa vaihdan useampia viestejä ennen kuin suostun livetapaamiseen. Kumpikin miehistä vaikuttaa toistaiseksi fiksuilta joitakin yksittäisiä tekijöitä lukuun ottamatta.

Toinen ilmoitti, että alallani työskenteleviä pidetään yleisesti ottaen pinnallisina ja materialistisina. ”Oletko sinä?” Öh? Monesta ammattikunnasta on olemassa omat stereotypiansa, mutta en ikinä menisi kyselemään vaikkapa lääkäriltä, että ”oletko tunnekylmä ja empatiakyvytön” tai it-nörtiltä, että ”oletko epäsosiaalinen hiippari, jolla on finnejä naamassa ja joka istuu yksin tietokoneen edessä kokis-pullo ja pitsalaatikko vieressään”. Kysymys on siinäkin mielessä absurdi, että ajatteleeko joku itsestään, että ”vitsit, kylläpä minä olen pinnallinen ja materialistinen ihminen!”? Ja sitten vastaa, että ”no, kun satuit kysymään, niin olenhan minä!”?

Toinen miehistä saattaa olla pelimies ja/tai oman elämänsä Peter Pan. ”Kasva isoksi, älä aikuiseksi.” Tietyssä lapsenmielisyydessä ei ole mitään vikaa, mutta opiskelijaelämää vielä nelikymppisenäkin matkivat miehet eivät juuri houkuttele. En ole vielä kysynyt miehen suhdehistoriasta mitään ja ajattelin ottaa asian esille seuraavassa viestissä. Hän on lähes 40-vuotias, ja mikäli historiikki koostuu useista lyhyistä suhteista, hälytyskellot alkavat moikaa päässäni.

Yhtä kaikki, olen sopinut ensin mainitun kanssa treffit täksi päiväksi. En tosin usko niihin ennen kuin todella kättelen miestä. Ohareita on sattunut matkan varrelle sen verran, että minusta on tullut hieman kyyninen (tässäkin asiassa). Mies oli ensinnäkin ulkoilemassa eilen, joten todennäköisin syy perumiseen on se, että hän ei pääse ylös sängyn pohjalta.

Skeptisestä marinasta huolimatta olen positiivisesti yllättynyt siitä, että olen onnistunut löytämään jopa neljä potentiaalisen oloista miestä – tai pitäisikö sanoa, että he ovat löytäneet minut :-) Kesä, aurinko, perhosia vatsanpohjassa???



Tämä on minun kesäbiisini tälle kesälle <3

P.S. 20.000 sivunäyttöä rikki - kiitos lukijat!