Markkina-arvon parantaminen, osa II: ujoudesta irtipääseminen

Pariutumisen estävästä ujoudesta irtipääsemiseen on nähdäkseni vain kaksi tietä: ammattiauttaja tai sitkeä harjoittelu. Jos ujoutesi on täysin ylitsepääsemätöntä luokkaa, suosittelen lämpimästi ensimmäistä vaihtoehtoa. Ammattiauttajan käyttämiseen voi olla korkea kynnys, mutta voit ajatella asiaa tältä kantilta: kukaan ei koskaan tule tietämään, että olet käyttänyt näitä palveluita, ellet itse kerro asiasta, ja toisaalta avun hakeminen lienee parempi vaihtoehto kuin se, että elämän ehtoopuolella joudut toteamaan, ettet koskaan saavuttanut toivomaasi parisuhdetta ja perhettä.

Eräässä lehdessä haastateltiin vanhuksia, joilta kysyttiin, mitä nämä katuvat eniten elämässään. Kukaan ei katunut asioita, joita he olivat tehneet vaan nimenomaan niitä, jotka olivat jääneet tekemättä. Eräskin rouva harmitteli, ettei ollut parikymppisenä kertonut ihastuksensa kohteelle tunteistaan. Asia harmitti vielä kahdeksankymppisenäkin.

Toinen keino päästä irti ujoudesta on harjoittelu. Annan naisten lähestymiseen ja esimerkiksi keskustelunavauksiin tarkempia vinkkejä seuraavassa kirjoituksessa, mutta tämä kirjoitus keskittyy ujouden selättämiseen. Edellinen kirjoitukseni ulkoisesta olemuksesta kannattaa ottaa vakavasti ja hoitaa kuntoon ennen kuin lähtee kehittämään sosiaalista minäänsä, sillä ulkoisen olemuksen kohentaminen parantaa itseluottamusta ja siten osaltaan auttaa ujouden selättämisessä. Myös vastaanotto vastakkaisen sukupuolen keskuudessa on suurella todennäköisyydellä parempi, kun vanha nörttilookki on tuunattu uuteen uskoon.

Mielestäni paras paikka lähestyä vastakkaista sukupuolta harjoitusmielessä on baari erityisesti Suomessa, jossa kadulla tai puistossa ventovieraille kanssaihmisille juttelevia pidetään mielenvikaisina tai häiriköinä tai molempina. En myöskään suosittele harjoitteluun nettideittailua, jos ujoutesi on sitä luokkaa, että tiedät jo valmiiksi, että keskustelu livetreffeillä tulee kangertelemaan todella pahasti.

Valitse paikka siten, ettet normaalisti käy siellä ja että paikassa ei käy tuntemiasi ihmisiä, joiden läsnäolo todennäköisesti lisää jännitystä entisestään. (Tämä saattaa olla mahdotonta pienemmillä paikkakunnilla, jolloin vaihtoehtona voisi toimia, että siirrät harjoitukset lähimmälle suuremmalle paikkakunnalle.)

Pintaliitobaarit (esim. Apollo Helsingissä), joissa käy lähinnä pelimiehiä ja pissisprinsessoita, ovat no-no. Asuinpaikastani johtuen en valitettavasti pysty antamaan vinkkejä muille paikkakunnille, mutta Helsingissä hyvä paikka aloittaa harjoitukset on esimerkiksi Kampin Teerenpeli. Se on viikonloppuiltaisin yleensä tupaten täynnä, mikä johtaa siihen, että baaritiskin edustalla on sumpussa ihmisiä, jotka jonottavat joko pöytää tai juomia.

Tämä taas tarjoaa loistavan tilaisuuden lähestyä vastakkaista sukupuolta ilman, että joudut tungeksimaan kenenkään pöytäseurueeseen tai häiritsemään tanssilattialla tai sen seinustalla notkuvia ihmisiä. ”Meillä oli tässä vähän juttu kesken, joten emme kaipaa seuraa” –tyyppinen vastaus on epätodennäköinen, kun heität ystävällismielisen keskustelunavauksen samalla, kun lähestymäsi henkilö jonottaa baaritiskille.

Suosittelen aloittamaan aluksi ilman suurempia paineita ja ilman, että rajaat kohderyhmääsi sen perusteella, että ”tuo on sen näköinen, että sen kanssa voisin aloittaa parisuhteen”. Tarkoituksena on harjoitella ja tehdä keskustelunavauksista sekä itse keskustelusta helpompaa tulevaisuutta ja tositilanteita ajatellen.

Tiedän, että ujolla on valtava kynnys ryhtyä keskustelemaan ventovieraille. Mutta mietipä, mikä on kamalinta, mitä voisi tapahtua, kun avaat suusi? Et tunne ihmistä, jolle juttelet etkä todennäköisesti tapaa häntä enää koskaan. Mitä sitten, jos hän pitää sinua omituisena friikkinä ja torjuu sinut? Jos kaikki menee täysin päin peetä, voit poistua paikalta ja yrittää paremmalla onnella seuraavana päivänä tai seuraavalla viikolla. Vastoinkäymisistä ei kannata lannistua, niitä tapahtuu kaikille – myös kokeneille pelimiehille!

Voit ottaa alkuun tavoitteeksi sen, että avaat suusi edes kerran illan aikana. Voit todeta vieressä seisovalle vastakkaisen sukupuolen edustajalle esimerkiksi, että ”täällä on tänään melko täyttä/kuumaa/tyhjää” ja jättää keskustelun siihen, jos jatkoa ei tunnu syntyvän luontevasti. Kun olet kerran ottanut askeleen eteenpäin ja ylittänyt yhden kynnyksen, eteneminen on jatkossa helpompaa.

Voit myös asettaa osatavoitteita ja lisätä panoksia pikkuhiljaa: kysy vaikka aluksi vastakkaisen sukupuolen edustajalta, missä päin wc-tilat sijaitsevat. Seuraavalla kerralla voit kokeilla edellisessä kappaleessa mainittua repliikkiä ja lähestyä vaikkapa kahta eri naista illan aikana, ja sitä seuraavalla voit yrittää käydä hieman pidemmän keskustelun ja lähestyä kolmea naista jne.

Joku voi ehkä tyrmätä seuraavan kommenttini täysin, mutta ujouteen löytyy myös kaksi lääkettä: alkoholi ja/tai beetasalpaajat. Jos harjoitukset toteutetaan baarissa, pari rohkaisuryyppyä pohjalle ei mielestäni ole huono idea. Suurin osa muistakin paikalla olevista juo alkoholia, joten miksi ujon tulisi olla täysin kuivin suin? Alkoholi lisää itsevarmuutta ja poistaa jännitystä. Kommenttini ei tarkoita kuitenkaan sitä, että vastakkaista sukupuolta lähestytään ympäripäissään oksennusta kauluspaidalla. Rohkaisuryyppy on eri asia kuin perskännit.

Beetasalpaajat eivät poista itse jännitystä, mutta ne lievittävät näkyviä jännitysoireita (mm. punastelu, tärinä ja hengästyminen, joka puolestaan usein johtaa siihen, että ääni tärisee puhuttaessa). Olo on huomattavasti mukavampi, kun tiedostat, ettet ole kirkkaanpunainen ja kätesi eivät vispaa niin, että jääkuutiot tippuvat lattialle tuopistasi. Beetasalpaajiin saa reseptin yleis- /työterveyslääkäriltä ja niitä käytetään jännitysoireiden poistamiseen tilanteen mukaan eli niitä ei tarvitse napsia joka päivä. Kuulostaako lääkkeiden käyttäminen nololta? Tiesitkö, että erittäin monet julkisuuden henkilöt, jotka esiintyvät työkseen kuten näyttelijät ja juontajat, käyttävät säännöllisesti beetasalpaajia esiintymisen yhteydessä?

Ohjeeni voivat tuntua ujolle täysin turhilta. ”Mut kun mä en vaan uskalla.” Valitettavasti fakta on se, että kukaan ei tule hakemaan sinua kotisohvalta ja opeta, miten sinusta tulee sosiaalisesti suvereeni supliikkimies. Ujouden poistamiseen ei ole olemassa taikasauvaa tai yksittäistä lääkettä, joka muuttaa elämäsi kertaheitolla. Muutos lähtee sinusta itsestäsi. Kumpi on pienempi paha: se, että joudut ylittämään epämukavuusalueesi ja saatat jonakin päivänä saavuttaa unelmasi vai se, että huomaat kuudenkympin ja kuoleman välissä istuvasi edelleen yksin sohvalla?

Kuulen mielelläni myös lukijoiden ajatuksia siitä, miten ujoudesta voi päästä yli. Löytyykö joltakulta omakohtaisia kokemuksia?

P.S. Ilmoitin edellisessä kirjoituksessa, että tämä olisi sarjan viimeinen osa. Tarinaa tuli kuitenkin sen verran, että joudun jakamaan kirjoituksen kahteen eri postaukseen. Seuraava osa on siis sarjan viimeinen – ehkä :-)

P.P.S. Jos joku olisi viisi vuotta sitten sanonut minulle, että tulen tulevaisuudessa lähestymään miehiä oma-aloitteisesti baarissa, olisin nauranut päin näköä, sillä ajatus tuntui ylivoimaiselta. Ja kuinkas sitten kävikään? Minä olen usein ystäväporukasta se, joka menee juttelemaan miehelle/miehille ja kysymään, voiko samaan pöytään istua. ”Mut mitä jos ne sanoo ei, kun sä meet puhumaan niille?”, ystäväni ovat kysyneet minulta. Tosiaankin, mitäs sitten? Maailma loppuu? Koen ennenaikaisen, häpeästä johtuvan kuoleman? En voi enää koskaan näyttää kasvojani Helsingin kaduilla?