maanantai 19. marraskuuta 2012

Let’s talk about money – maksu luonnossa vai käteisellä?


Yhteen muuttaminen ”kolmosen” kanssa saattaa muutaman kuukauden sisällä olla ajankohtainen, joten ajattelin kysellä lukijoiden mielipiteitä ja kokemuksia asumiskustannusten jakamisesta. Lähipiirissä toteutettu gallup on antanut tulokseksi kovin vaihtelevia maksukäytäntöjä, joten olen edelleen hukassa sen suhteen, miten asumiskulut tulisi jakaa.

Faktoja:

Yhteen muuttaminen tarkoittaisi sitä, että mies muuttaisi vuokrayksiöstään omistusasuntooni. Tulotasomme on tällä hetkellä suunnilleen sama. Omat asumiskustannukseni koostuvat yhtiövastikkeen lisäksi lainan lyhennyksistä.

Empiirinen tutkimus lähipiirissä on osoittanut, että vastaavassa tilanteessa toisen omistusasuntoon muuttava maksaa esimerkiksi vastikkeen ja vesimaksut kokonaan. Tiedän myös tapauksia, joissa omistusasuja on perinyt avokiltaan muutaman sadan euron vuokraa, josta on vastikkeen lisäksi jäänyt ylimääräistä rahaa / tuottoa omistusasukkaan pussiin. Yhden ystäväni kanta oli, etten voi periä mieheltä muuta kuin puolet todellisista asumiskuluista eli puolet vastikkeesta sekä yhden vesimaksun.

Viimeksi mainittu käytäntö tuntuu itsestäni hieman erikoiselta, sillä siinä miehen asumiskulut olisivat hyvin marginaaliset samalla kun itse köyhtyisin kuukausittain lähemmäs 1000 euroa. Toki suurin osa rahoista menee nykyisen korkotason aikana suoraan lainan lyhennykseen ja siten kasvattaa omaisuuttani, mutta asumiskuluissa on mielestäni tästä huolimatta melko suuri epäsuhta tässä mallissa.

Yhteisesti omistettu asunto ratkaisisi ongelman, koska tällöin molemmat lyhentäisivät omaa lainaansa ja maksaisivat puoliksi vastikkeet. Yhteisen asunnon ostaminen ei kuitenkaan ole järkevää näin tuoreessa suhteessa kummankaan mielestä, ja toisaalta olen ostanut oman asuntoni vastikään eikä sen myyminen muutaman kuukauden sisällä ostohetkestä ole taloudellisesti järkevää puhumattakaan siitä, että haluaisin ryhtyä taas uuteen muuttorumbaan.

Mielipiteitä, hyvät lukijat! Maksaako mies A) luonnossa B) puolet vastikkeesta ja yhden vesimaksun C) koko vastikkeen ja kaksi vesimaksua D) vastikkeen ja vesimaksujen lisäksi pientä vuokraa (ja jos, mikä sen määrä on suhteessa omiin asumiskuluihini)?

43 kommenttia:

  1. e) Alueen vastaavanlaisen asunnon vuokratason mukaisesta vuokrasta puolet?

    VastaaPoista
  2. Moi,

    mulla li sama tilanne ja ehdotin miehelle, että maksan kuussa puolet vastikkeesta, puolet vesimaksuista ja *puolet hänen lainansa korkokustannuksista*. Hän ei tätä viimeistä ole suostunut ottamaan vastaan, mutta musta se olis ollut reilua.

    Ehdotin myös vastiketta kokonaan, mutta senkin toi torppasi. Eli täällä taitaa mennä maksu osin luonnossa ;)

    t, tahtisadetikku

    VastaaPoista
  3. Mmm.. Näistä on monta mielipidettä ja käytäntöä. Minun mielestäni asumiskustannuksia ovat vastike, vesimaksu, sähkölasku jne. ja korkomenot sun muut pankin perimät kulut. Lyhennys on sinun omaa rahaasi joka jää sinulle asunnon muodossa. Vähän sama kuin jos kolmonen säästäisi joka kuukausi tonnin tulevaan maailmanympärimatkaansa ja sanoisi ettei voi auttaa ruokalaskussa koska hänellä on niin kovat kulut. Tietysti voitte sopia, että kolmonen tallettaa joka kuukausi oman tonninsa ja ostaa sinulta puolet nykyisestä tai tulevasta yhteisestä asunnosta esim. kolmen vuoden kuluttua jos suhde kestää. Silloin taloudellinen rasite on sama kummallakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sähkölaskuista, kotivakuutuksesta ym. olemme molemmat yhtä mieltä siinä, että ne maksetaan puoliksi. Dilemma koskeekin varsinaista asumista / huoneistoa eli vastiketta, vesimaksuja ja lainaan liittyviä kuluja. Oliko pointtisi, että kolmonen voisi maksaa puolet kaikista asumiskuluista eli vastikkeesta, vesimaksuista ja koroista?

      Minäkin tarttuisin muuten mielelläni tuon kaltaiseen diiliin, jota ystäväni ehdotti eli jossa mies maksaisi pelkästään puolet vastikkeesta ja oman vesimaksunsa. Voisin tuossa tilanteessa ostaa sijoitusasunnon, jolloin vuokralainen käytännössä lyhentäisi ko. asunnon lainaa, omat asumiskuluni olisivat 100 euron luokkaa ja jäljelle jäävillä rahoilla voisin ostaa vaikkapa pari paria Parikoita kerran kuukaudessa :-)

      Poista
    2. Joo, puolet kaikista asumiskuluista eli vastikkeesta, vesimaksusta, sähköstä, nettiliittymästä, koroista ja muista pankkikuluista. Se lyhennyksen osuus on sinun rahaasi koko ajan. Sinä vain muutat sen muotoa käteisestä betoniksi. Myöhemmin voit taas muuttaa sen käteiseksi jos haluat ja se on edelleen sinun rahaasi. Olet vain siirtänyt sitä taskusta toiseen. Jos mies siihen osallistuu niin hän siirtää rahojaan omasta taskustaan sinun taskuusi eikä asumiskuluihin.

      Poista
    3. Osasitpa hyvin lyhyesti sanoa sen mitä olen pitkin sanankääntein koettanut tuolla alempana perustella. :)

      Vastakkaista näkemystä edustavat perustelevat toisen lyhennyksiin osallistumista näemmä lähinnä sillä, että toiselle ei saisi jäädä "ylimääräistä harrastusrahaa" samalla, kun toinen lyhentelee sitä velkaansa. Kaikki eivät näemmä osaa mieltää omistusasumista sijoituksena.

      Poista
  4. Jos asumiskulusi lainalyhennyksineen, vesi- ja sähkömaksuineen ja vakuutuksineen on esimerkiksi sen 1000 euroa, niin tulojen ollessa samansuuntaiset puoliksi vaan. Selkeää ja tasapuolista. Eli siis kaikki asumiseen liittyvät kulut lasketaan yhteen ja jaetaan tasan. Selkeää ja reilua.

    VastaaPoista
  5. Jos olisin kolmonen, ehdottaisin oma-aloitteisesti maksavani puolet asumiskuluista (lainasta, koroista, vastikkeesta ym.). Ajatuksena jokin vastikkeen päälle menevä "vuokra" tuntuu keinotekoiselta. Kulut ovat ne mitkä ovat eikä sillä ole merkitystä onko asunto toisen oma vai vuokrattu.

    Toisaalta kolmonen voisi muuttaessaan ottaa puolet lainasta nimiinsä. Harvemmin aikuiset, fiksut ihmiset muuttavat yhteen ihan kokeilumielessä.

    Minusta on ikävää vaikkakin tarpeellista keskustella raha-asioista. Jos menisin naimisiin - in my dreams - niin ehdottaisin miehelle avioehtoa ettei hän kyynisimpänä hetkenäkään voisi luulla minun olevan hänen rahojensa perässä.

    -Sama anonyymi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, ettei ole merkitystä maksaako 'kuluina' omaa vai vuokraa? Aika erikoinen ajattelutapa sinulla. Vuokra sun muut kulut ovat kulutusta, josta ei jää mitään käteen, kun se kuukausi on kulunut. Lainan lyhentäminen puolestaan on oman pääoman kartuttamista, josta voi saada jopa asunnon arvonnousun sattuessa voittoakin jossain vaiheessa.

      Kulujen jakaminen jopa voittopuoleisesti miehelle on perusteltua, koska hän hyötyy halvemmasta asumisesta puolisonsa lainan ansiosta (verrattuna vuokra-asumiseen). Jos taas toinen osallistuu myös lainan lyhennykseen (joka on tyypillisesti leijonanosa asuntovelkaisen asumiskuluista), on kohtuullista, että hän saa myös vastaavan omistusosuuden asuntoon, plain and simple. Asunto on omaisuutta siinä missä raha ja osakkeet, vaikka jotkut tunteilevatkin, ettei omaa kotia muka voi rahassa mitata. Kyllä sen voi ja pitääkin. Suomessa tilanne kun vielä sattuu olemaan sellainen, että valtaosa ihmisten omaisuudesta on juuri kiinteistöissä ja niitähän monet makselevatkin sitten parhaan elämänsä.

      Vilkaisu erotilastoihin riittää myös kertomaan, että parempi oikeasti miettiä nuo asiat ja välttää sotkuja sitten erotilanteessa kuin elää jotain ruusunpunaista unelmaa.

      Poista
    2. Todellakin selkein ratkaisu olisi se, että mies ottaisi heti osuutensa lainasta. (Olisi mahdollista sopia myös, että mahdollisen eron tullessa nainen ostaisi miehen ulos, koska asunto oli alunperinkin hänen.)

      Tunnen valitettavan monta tapausta, joissa mies on muuttanut naisen omistusasuntoon ja maksanut asumiskuluista vain murto-osan. Tilanne on menetellyt naiselle silloin kun hänellä on vielä ollut vaaleanpunaiset silmälasit silmillään. Sitten kun mies onkin lähtenyt toisen naisen matkaan, naista on alkanut vituttaa, että hetkinen, taisin tulla hyväksikäytetyksi.

      Jos mies ei halua lainaa nimiinsä, sitä kannattaakin miettiä.

      Joka tapauksessa mielestäni epäreiluin käytäntö naista kohtaan olisi se, että mies maksaisi asumiseen liittyvistä kaikista kuluista esim. vain 300 ja nainen 700. Jos mies lähtisi kävelemään vaikka vuoden päästä, nainen saattaisi tuntea tulleensa hyödynnetyksi.

      Tilanteet riippuvat aina ihmisten tulotasoista ja koska tällä parilla ei tuloissa ole eroa, toisen ei ole syytä asua toisen kustannuksella.

      Poista
    3. Tuo 300/700 esimerkki lienee aika tyypillinen sikäli, että ne kulut voisivat olla kaikkinensa karkeasti tuon 300€ ja lainaa lyhennetään 700€. Miksi ihmeessä tässä esimerkissä naiselle tulisi taloudellisesti hyväksikäytetty olo? Mieshän maksoi kiinteät kulut, joista hälle ei jää käteen kuin känsät ja nainen samalla kartutteli omaa omaisuuttaan joka kuukausi.

      Sanotaan nyt vielä: asuntolainan lyhennys EI ole mikään kulu. Se on lähestulkoon samanlaista säästämistä kuin ostaisit Nokian osakkeita itselleni. Miksi ajattelet, että vain pankkitilillä (tai lompakossa) oleva raha on käypää omaisuutta? Koska sitä ei voi pistää heti kulutukseen, vaan on pakko säästää (asuntolaina on pakkosäästämistä käytännössä)?

      Monessa tilanteessa saattaa olla ihan järkevää miettiä sitä yhteistä lainaa vasta hankittaessa sitä ekaa yhteistä kämppää. Tällöinhän nainen saa maksamastaan omasta asunnosta hyödyn uuteen asuntoon ja mies joutuu vuorostaan makselemaan isompaa lainaa. Tämä lienee aika tyypillinenkin tilanne.

      Selkeät erot tulotasoissa ovat toki poikkeus ja otettava mielellään huomioon munkin mielestä, mutta jokaisen pitää kuitenkin jossain asua eli soisi siihen olevan myös rahaa käytössä. :)

      Poista
    4. Oletetaan, että naisen omistaman tasoisen asunnon vuokra olisi sen 1000 euroa. (Varmaan olisikin.) Siinä tapauksessa kumpikin, samantuloisena, todennäköisesti maksaisi 500 vuokra-asunnosta.

      300/700 -mallissa mies saisi asua mukavan edullisesti. Minusta olisi ihan ymmärrettävää, että jos mies esim. vuoden asumisen jälkeen lähtisi toisen hameenhelman perään, naisesta saattaisi tuntua, että hän on maksanut miehen puolesta asumiskuluja 2400 euroa. Vastaava vuokra-asunto kun olisi maksanut 1000 euroa kuussa.

      Tämä mies ei varmastikaan ole hyväksikäyttäjä, mutta sellaisiakin valitettavasti on. Näin ovat isot tytöt kertoneet.

      En ymmärrä että miksi mies ei haluaisi ottaa osaa lainasta (esim. puolikasta) omiin nimiinsä ja omistusoikeus menisi sen mukaan. Se tuntuisi siltä, että molemmilla on vahva usko parisuhteeseen ja halu osoittaa se toisilleen jakamalla yhteisen vuoteen lisäksi myös laina.

      Poista
    5. Olemme tunteneet toisemme vasta viisi kuukautta, joten en näe järkevänä yhteisen asunnon ostamista näin varhaisessa vaiheessa (siis myöskään sitä vaihtoehtoa, että mies ostaisi minulta jonkun osuuden asunnostani). Jos yhteiselo ei sujukaan kuten elokuvissa, joudun ostamaan mieheltä tämän osuuden asunnosta takaisin itselleni ja maksamaan tästä summasta varainsiirtoveron, jonka olen jo kertaalleen maksanut koko asunnon kauppahinnasta, kun ostin asunnon itselleni. Jos miehen osuus asunnosta on esim. 80.000 euroa, joudun maksamaan varainsiirtoveroa 1600 euroa ostaessani osuuden takaisin itselleni.

      Myöskään pidemmälle tulevaisuuteen ajatellen ei ole ainakaan miehen kannalta taloudellista, että hän ostaisi osan asunnostani. Jos suhteemme jatkuu vuosia, ostamme varmasti jossakin vaiheessa yhteisen, isomman asunnon. Investointina tämä tarkoittaa pk-seudulla oletettavasti 300.000-400.000 euroa, josta miehen ei tarvitse maksaa varainsiirtoveroa, mikäli hän on ensiasunnon ostaja. Hän menettää tämän edun, jos hän ostaa nyt jonkun osuuden asunnostani. Jos ostamme esim. 400.000 euron arvoisen kiinteistön puoliksi, mies säästää niinkin paljon kuin 8000 euroa, jos hän on tuossa vaiheessa edelleen ensiasunnon ostaja. Etu on niin merkittävä, että hänen kannattaa ennemmin vaikka sitten maksaa asuntoni nykyisiä kokonaiskustannuksia 50/50 periaatteella (jos oletuksena, että ostamme yhteisen asunnon esim. 2-3 vuoden päästä) kuin ostaa joku osuus asunnostani itselleen.

      Poista
    6. Ihan loogista. Jonkun logiikalla miehen asumiskulut voisivat olla vesimaksun verran, koska sinä maksaisit asumisesta joka tapauksessa saman asuu siellä joku lisäksesi tai ei.

      Minusta hyvin tärkeää on se, että kumpikaan ei tunne hyötyvänsä toisesta taloudellisesti. Sillä perusteella maksoin omasta halustani puolet kaikista kiinteistä kuluista jakaessani (vuokra)asunnon miehen kanssa, vaikka tuloni olivat vain puolet hänen tuloistaan.

      Poista
    7. Kyllä minäkin tuntisin itseni hieman hyväksikäytetyksi tuossa ystäväni ehdottamassa mallissa, jossa mies maksaisi pelkästään puolet "todellisista asumiskuluista", joihin ystäväni laski vastikkeen sekä vesimaksut (eikä esim. asuntolainan korkokuluja). Toki säästäisin siinä noin 100 euroa kuukaudessa nykytilanteeseen verrattuna, kun maksan kaiken itse, mutta mielestäni samantuloisten kumppaneiden asumiskuluissa ei voi olla noin suurta eroa kuukausitasolla, ja miehen saama taloudellinen hyöty ko. mallissa olisi hyvin merkittävä.

      Poista
    8. Me ollaan kyllä anonyymin kanssa näemmä ihan eri planeetalta tässä asiassa. :)

      Bloggaaja jo hyvin kertoikin, miksei yhteinen laina tossa tilanteessa ole järkevä. Lisäksi lisää kuluja tulisi luultavasti pankilta kaikista noista lainan muutosjärjestelyistä ja veikkaisinpa, että marginaaliakin saattaisivat mokomat haluta tarkistaa.

      Vai että nainen olisi maksanut miehen asumiskuluja 2400€ kartuttamalla pelkästään omaa omaisuuttaan? Ensinnäkin on outoa rinnastaa 1000€ omistuskämpän asumiskulut suoraan vastaavaan vuokraan. 1000€ vuokra on sitäpaitsi yhden hengen asumiskuluiksi varsin suuri jopa pääkaupunkiseudulla (normi lienee lähiöissä jossain välillä 600-800€). Jos lyhennys + kulut olisikin 1200€, niin sittenkö se "vuokra" olisikin 1200€ (lyhennyshän määräytyy ihan sovitun maksukyvyn mukaan)? Ei se nyt ihan noin taida tosimaailmassa mennä. Muutenkin siksihän jengi niitä asuntoja juuri ostelee, ettei tuollaisia suurenpuoleisia vuokria tarvitsisi yhtään pidempään maksella.

      Päinvastoin 500/500 -mallissa mies olisi maksanut naisen asuntoa 2400€ ihan konkreetisti, kun taas 300/700 mallista hyötyvät molemmat (mies voi esim. tallettaa sen 200€ kuukausittain säästötilille tms. ja käyttää sitten lainaosuuteensa kun hankitaan se yhteinen asunto). Sinä tunnut ajattelevan, ettei mies vain saisi laskennallisesti "päästä hyötymään" johonkin kalliiseen vuokraluukkuun verrattuna, vaikka naisellekin hyöty on selkeä jo 300/700 -mallissa (kulut 0€ ja loppu puhdasta omaisuuden kartutusta). Yksin tonnia maksellaan ihan tyytyväisenä mutta auta armias, jos joku pääsee jotenkin "hyötymään" siitä.

      Tämän vuokra-ajattelun ymmärtäisin tilanteessa, jossa kyseessä olisi esim. alivuokralaisen ottaminen (puhdas liiketoimi) kumppanin sijaan, mutta jotenkin tuosta koko esimerkistäsi paistaa läpi sellainen "Saakelin äijä punkkas mun kämpässä vuoden ja lähti sitten jonkun toisen matkaan. Sika! Ei edes kunnon vuokraa mulle maksanut". Minäkin voisin kertoa esimerkin, jossa mies makselee osaa naisen lyhennyksistä vuoden ja sitten ukko lempataan pihalle paremman tieltä. ;)

      Jotenkin niin perisuomalaista ajattelua tuo, että tärkeimpänä pidetään sitä, ettei kukaan vain pääse mitenkään hyötymään. Ideahan on, että molemmat hyötyvät. Kaksin asuva lapseton pariskunta normituloilla hyötyy aina selkeästi yksinasuvaan sinkkuun verrattuna, eikä se rajoitu pelkästään asumiskuluihin.

      Poista
    9. Jätit ymmärtämättä sen, että idea on se, että ITSESTÄ ei tunnu siltä että hyödyntäisi toista taloudellisesti.

      Tilanteessa, jossa toinen maksaa yhteisasumisesta paljon enemmän kuin toinen vaikka tulot ovat samaa tasoa, sille toiselle jää moninkertaisesti rahaa omiin harrastuksiinsa ja huvituksiinsa tai vaikka pankkitilille lojumaan.

      Olen kai kuullut liikaa juttuja, joissa nainen lyhentää asuntolainaa ja elelee nuukasti ja mies maksaa vain pienen osan kaikista asumiskuluista ja käyttää rutkasti rahaa (naista paremmista tuloista) valitsemiinsa asioihin. Sellaisiin, joista nainen jää paitsi, koska valtaosa hänen palkastaan menee asumiseen.

      Minulle ei ole uutinen, että on olemassa naisia, joiden elämäntehtävä on hankkia varakas mies ja elää tämän siivellä. "Maksettuja" naisia, joita voisi kutsua muullakin nimityksellä.

      Poista
    10. Okei, no nyt taisin viimein ymmärtää missä se ajattelun ero meillä tulee. Minä näen lyhennysten maksamisen omaisuuden kartuttamisena, joka ei lisäksi ole mitenkään pois normaalista elämisestä (pitää olla tulot ja lyhennykset mitoitettu siten, ettei normaali elämä kärsi siitä). Sinä taas viittaat siihen, miten lyhennykset ovat pois normaalista elämästä ja siten kuluihin verrattava "haitta".

      Esimerkkimme naiselle jää kuitenkin se 300€ lisää rahaa kuussa, joka on mielestäni varsin paljon extraa (vastaa n. 500€ palkankorotusta) pakollisten menojen jälkeen. Säästöä tullee jatkossa lisäksi myös siitä, että pariskunnilla monet muutkin kulut jaetaan ja useimmat miehet myös hemmottelevat naistaan ainakin silloin tällöin. :)

      Mies vastaavasti saa lisärahaa sen n. 300-400€ myös, jos tulee sinkkuvuokrakämpästä eli puntit on aika tasan huomioiden naisen omaisuuden karttuminen.

      Summa summarum... Luulisi siis molemmilla olevan aika kivasti ylimääräistä kulutukseen, jos ovat tahoillaan alkuperäisistä kuluistaankin selvinneet. Korostaisin myös edelleen niiden asumiskulujen mitoittamista omaan tulotasoon: ei ole pakko ostaa ensimmäisenä sitä ylikallista "unelmakämpää" tai mitoittaa lyhennykset niin korkealle tasolle, ettei rahaa meinaa jäädä elämiseen. Moni näin tuntuu kuitenkin tekevän ja sitten valitellaan, kun ei ole rahaa harrastaa, go figure.

      Poista
    11. Minustakaan ei ole hyvä idea ottaa niin suurta asuntolainaa, että se vaikeuttaa elämästä nauttimista.

      Kertomiani tapauksia yhdistää se, että nainen on jälkikäteen (sitten kun mies on löytänyt seuraavan tarkoitusperiinsä sopivan naisen) alkanut ajatella, että olikohan se jätkä ollenkaan tosissaan.

      Ruusuiset tulevaisuudenkuvamaalailut eivät lämmitä, jos ne eivät toteudu. Niin ei ollut tarkoituskaan, koska ne olivat valheellinen keino mahdollistaa edullinen ja hyvätasoinen katto pään päälle välipysäkkinä vielä hövelimmän naisen hoteisiin.

      Poista
  6. Mun mielestä on aika selvää, että lainapääoma on maksajalleen kertyvää omaisuutta, joten sen maksattaminen toisella on kyseenalaista. Asuntolaina on eräänlaista pakkosäästämistä ja omia säästöjä harvemmin kerrytetään toisen rahoilla.

    Toki kiinteiden kulujen maksamiseen toisen olisi syytä osallistua ja mielellään jopa voittopuolisesti, koska etu on kuitenkin selkeä verrattuna vuokra-asumiseen. Vastikkeen ja veden (sekä miksei myös sähkön) maksaminen jopa kokonaan on mielestäni ihan kohtuullista, jos vielä on normaalit ansiotkin miehellä. Mittatikkuna voisi pitää puolta edullisen vuokra-asunnon kustannuksista maksimissaan. Toki paras tilanne olisi yhteinen asuntolaina, jossa omistus ja kulut on puolitettu.

    Sijoitusasuntojen suhteen kannattaa olla tarkkana kyllä esim. tulevien remonttien suhteen. Joku kunnon putkiremppa vie äkkiä tyyliin 10v vuokratulot ja vaikka kämpän arvo nouseekin, ei se siinä vaiheessa lohduta, kun pitää kahden lainan lisäksi maksella jotain remppoja siinä. Lisäksi sijoituskämppämarkkinat ainakin täällä pääkaupunkiseudulla alkavat olla varsin ylikuumentuneita mun mielestäni, joten mitään halpoja diilejä on turha haikailla sieltä. Sinänsähän nyt on hankalaa saada kunnon tuottoa oikeen mistään, kun korot on nollassa ja osakkeetkin epävarmoja.

    VastaaPoista
  7. @ everybody: lukijoiden mielipiteet kustannusten jakamisesta näyttävät olevan yhtä sekalaisia kuin tuttavapiirini vaihtelevat käytännöt asian suhteen. En tiedä tulinko gallupistani hullua hurskaammaksi, mutta ainakin oli mielenkiintoista lukea erilaisia näkökulmia ja perusteluita kustannusten jakamiseen :-)

    Olen mieslukijoiden kanssa samoilla linjoilla siinä, että oman asuntolainan lyhennyksiä ei voi maksattaa toisella, mutta toisaalta esimerkiksi malli, jossa mies maksaisi vain puolet vastikkeesta sekä oman vesimaksunsa on mielestäni minulle epäreilu. Kuten mainitsin yllä Tapsalle, ottaisin itse vastaavassa tilanteessa sijoitusasunnon, jonka vuokralainen lyhentäisi lainaani ja viettäisin sitten "kosteaa elämää" rahatukolla, joka käteeni jäisi joka kuukausi sen jälkeen, kun asumiskuluni tippuisivat noin sataan euroon kuukaudessa.

    Tästä keskusteluketjusta syntyneiden ajatusten pohjalta ehdotan miehelle todennäköisesti, että hän voisi maksaa vastikkeen ja vesimaksut kokonaisuudessaan sekä lisäksi esimerkiksi osan lainani koroista. Lainan korot ovat mielestäni tietyssä mielessä pankille maksamaani vuokraa siitä, että saan asua pankin osittain omistamassa asunnossa, ja ne tulee huomioida asumisen kokonaiskustannuksissa, jos varsinaiset lainan lyhennykset eli omaisuuttani kasvattava osuus jätetäänkin huomioimatta.

    Em. mallissa miehen asumiskulut ovat merkittävästi pienemmät kuin hänen nykyisessä vuokrayksiössään, ja lisäksi ne ovat alle puolet nykyisistä asumiskuluistani sekä alle puolet vastaavanlaisen asunnon vuokrasta yksityisillä markkinoilla. Tässä mallissa mies ei myöskään lyhennä lainaani, koska hänen maksamansa osuus kattaa vastikkeen sekä osan lainan koroista. Malli on joka tapauksessa taloudellisesti kannattava meille molemmille, sillä kummankin asumiskulut pienenevät satoja euroja kuukaudessa.

    VastaaPoista
  8. Auts. Uuvuttava aihe. Itse ratkoin ongelman aikoinani niin, että asuin mieheni kanssa yhdessä vain vuokrakämpässä ja laitoin oman silloisen asuntoni vuokralle. Yhteinen kämppä ostettiin vasta siinä vaiheessa, kun mentiin kihloihin. Yhteisen asunnon hankkimisen jälkeen yhteiset kulut on jaettu suhteellisena prosenttiosuutena tuloista. Yhdessä vaiheessa omat tulot olivat vain kolmanneksen mieheni vastaavista tuloista. Tällöin maksoin vain kolmanneksen yhteisistä kuluistakin. Toisaalta sijoitin alunperin huomattavasti enemmän pääomaa ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme, josta on sittemmin tullut yhteistä omaisuuttamme sen kummemin laskeskelematta, että mikä on kenenkin osuutta.

    Itse en kehtaisi muuttaa kenenkään asuntoon ilman, että tarjoutuisin maksamaan puolet kaikista asumiskustannuksista. Oli sitten kyse toisen omistusasunnosta tai yhteisestä vuokrakämpästä.

    Ennemmin sitten asuisin erillään vaikka itse vuokralla, jos ajatus "toisen omaisuuden kartoittamisesta" asumiskustannusten jakamisen muodossa vaivaisi liikaa mieltäni. (Kuten siis siinä tapauksessa, että joutuisin maksamaan jonkun satasen kuussa toisen lainanlyhennystä asuessani tämän omistamassa asunnossa). Itselleni tekisi myös vaikeuksia kunnioittaa sellaista miestä, jolle muodostuisi jokin kynnyskysymys siitä, että hän kokisi joutuvansa "lahjoittamaan" minulle rahojaan lainan hoitoani varten, jos hän kuitenkin haluaisi asua tässä omistamassani asunnossa minun kanssa tai ilman minua. Naimisiin mennessä siitä tulisi kuitenkin yhteistä omaisuutta minulle ja tälle miehelle.

    Mielestäni tämä on ihan selkeää. Asuminen siinä asunnossa, mihin hän muuttaa maksaa joka tapauksessa x määrän rahaa. Hänen täytyy olla valmis maksamaan vähintään x/2 määrä rahaa, jos haluaa asua siinä asunnossa kanssasi. ( Joissakin kulttuureissa jopa pelkästään x määrä rahaa, vaikka asuisittekin siinä yhdessä).

    Jos se asunto sattuu olemaan sinun, niin se on sivuseikka. Jos siitä kuitenkin muodostuu pääasia, että kenen tilille se x määrä rahaa maksetaan, niin sitten pitää valita sellainen asunto, josta maksaa sen oman itselle sopivan b määrän rahaa sille tilille c kenelle haluaa.

    VastaaPoista
  9. Ihan yksinkertaista.

    Sinä maksat itse lainaan ja omistamiisi asunto-osakkeisiin kuuluvat kulut sekä lainanlyhennykset. Sinun omaisuutesi on sinun ja sinä vastaat siitä. Sinä myös saat esim. vähentää korot omassa verotuksessasi.

    Sinä et tee muutoksia omistukseen ennenkuin olet asunut jonkin aikaa kultasi kanssa ja tiedät, että yhteiselo sujuu mutkattomasti. Et myy osuutta osakkeista ennenkuin olet asunut kaksi vuotta omistamassasi asunnossa. Sen jälkeen et joudu maksamaan myyntivoiton veroa mahdollisesta arvonnoususta.

    Niin ne maksut. No kulta maksaa vastikkeen ja vesimaksun ja kaikki muu menee puoliksi. Hän asuu joka tapauksessa halvemmalla kuin ns. vuokralla.

    Niin ja kukaanhan ei kiellä häntä maksamasta jotain osaa sinulle myös luonnossa, vaikkapa sitä vesivastiketta. Sinä voit sitten tietty määritellä maksuperusteen ;))

    Onnea yhteiselolle!!

    VastaaPoista
  10. Moi! Tämä ei liity aiheeseen mutta mun on pakko kehua tätä sun blogia kun vasta nyt löysin sen. Oon lukenu sun vanhoja tekstejä ja ne on aivan hulvattomia! :) Ne saa aina nauramaan ja niistä löytää aina jotain omakohtaisia kokemuksiakin. Tämä on suoranaista vertaistukea :) Ihanaa että olet nyt ilmeisesti löytänyt sen miehen, jonka kanssa oleminen on mukavaa. Jotkut sanoivat Adelelle että may she never find love again koska hänen sinkkuajan tekstinsä olivat niin koskettavia. Itse en toivo sinulle samaa (vaikka se kieltämättä kävi mielessä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon positiivisesta palautteesta! Tekstien alkuperäinen tarkoitus olikin saada lukijat nauramaan - siitäkin huolimatta, että itsestä tuntui välillä siltä, että taon päätäni seinään, kun ajauduin kerta toisensa jälkeen treffeille mitä kummallisempien tyyppien kanssa. Kiva myös huomata, että kaikki eivät lue tekstejä kuin piru Raamattua - kuten olitkin huomannut joistakin kommenteista, ironia ja huumori ylipäätään tuntuvat olevan vieraita tyylilajeja joillekin.. ;-)

      Poista
    2. Nauramaan olet tosiaan saanut ja juuri tällaista olen kaivannutkin kun tuntuu että kaikki ottavat deittailun niin otsa rypyssä. On ihanaa huomata että muutkin painivat näiden samojen ongelmien kanssa kun sitä unelmien miestä ei löydy heti mutta eivät makaa ranteet auki sohvalla vaan kirjoittavat siitä huumorilla. Kurjaa että blogisi on vetänyt puoleensa näitä katkeroituneita miesihmisiä jotka ottavat kokemuksesi henkilökohtaisesti ja purkavat pahan olonsa sinulle mutta valitettavasti niitä ei voi estääkään. Toivon sinulle mitä parhainta jatkoa! :)

      Poista
    3. Kiitos samoin ja onnea sen oikean löytämiseen :-) En ole lopettanut bloggaamista vielä kokonaan, joten tänne tulee edelleen päivityksiä, mutta sattuneesta syystä aihepiiri ei käsittele sinkkuelämää - ainakaan omakohtaisten sattumusten näkökulmasta ;-)

      Poista
  11. Jes, jatkoa odotellessa! :)

    VastaaPoista
  12. Minulla oli selkeä mielipide asiasta ENNEN kuin luin muiden kommentteja! menin aivaaan pihalle. Melkein jokaisen kommentoivan kohdalla nyökkäsin hyväksyvästi mielipiteen kunnes taas seuraava vastakohtainen mielipide tuli, ja annoin sillekkin hiljaisen hyväksyntäni.
    Minulle on tulossa samanlainen tilanne eteeni, mutta mies on auliisti luvannut maksaa puolet KAIKESTA. Hänen tulonsa ovat 3-kertaiset omaani nähden, vaikken itsekkään ole "pienituloinen".
    Mieheni sanoi, että lyhennä vaikka lainaasi enemmän tai säästä osa johonkin itselle tärkeään. Tälläinen ajattelutapa siis siksi, kun kuukausittaiset menomme ovat yhteensä n.1100€ (sis.vastikkeen,veden,sähkön jne) hänen osuutensa on 600€, tällä hetkellä hän maksaa tuntemattoman asuntolainaa 800€/kk +sähkö, vesi, netti jne. Vaikka hän ns. maksaisikin MINUN asuntolainaani, niin kuitenkin hänen asuinkustannukset vähentyvät. Hän ei tunne oloaan huijatuksi tms. Kai se nyt on sama kenelle sitä "vuokraa" maksaa, tyttöystävälle tai talonmies Pikkaraiselle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän tilanteessa selvää on tällä hetkellä ainoastaan se, että mies ei halua maksaa puolia kaikista asumiskustannuksista (sis. lainan lyhennykset) siitäkään huolimatta, että tämä malli on edullisempi kuin asunnon vuokraaminen yksityisiltä markkinoilta. Ja juu, mielipiteiden kirjo on niin sekava, että eipä siitäkään saa selkeää tukea ratkaisuun :D

      Poista
    2. Eipä tästä varmaan mitään tolkku saa, juu. Tuo anonyymin pointti on kyllä hyvä: teki niin tai näin, niin miehen asumiskulut ovat joka tapauksessa pienemmät kuin yksin asuessa. Itse en ainakaan ole niitä ihmisiä, jotka miettivät meneekö kaikki nyt ihan sentilleen ja tasan. Rahasta vääntäminen saa muutenkin mut lähinnä turhautumaan tai haukottelemaan; numismaatikkona olen enemmän kiinnostunut rahojen tunkemisesta kansioihin kuin siitä, miten bitit pankkitililläni milloinkin sattuvat liikkumaan. Kunhan menee jotenkin oikeudenmukaisesti, eikä toista riistetä kuin kehitysmaan lapsityöntekijää hikipajassa.

      Poista
  13. Miehellä on prioriteetit kohdallaan. Hän siirtäisi siis mieluusti samankokoisen rahasumman vieraan ihmisen taskuun mutta ei sinun taskuusi, jos ymmärsin oikein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Tosin mainittakoon, että hän ei pääse töihin yhtä kätevästi luotani julkisilla kuin nykyisestä vuokra-asunnostaan, joten hän joutuisi luonani asuessani käyttämään enemmän autoaan ja siten hänen matkakustannuksensa nousisivat jonkun verran muuton seurauksena.

      Poista
  14. Naisystävän kanssa on aina helpompi neuvotella kuin vieraan vuokraisännän - ellei kyseessä satu olemaan joku seksinnälkäinen keski-ikäinen vuokraemäntä :). Mäkin voisin ilmoittaa vuokranantajalleni, että tästä lähtien voisin maksella vain puolet vuokrastani. Menisköhän läpi. Vastatarjoukseni voisi tulla neuvo etsiä uusi katto pään päälle. Helsingissä asumiskustannukset on kuitenkin sen verran korkeat, etten ainakaan itse viittisi elellä jonkun nurkissa puoli ilmaiseksi. Varsinkin, jos on duunissa eikä ole elätettäviä.

    Anolla taas hyvä pointti: vuokraa voi kyllä maksaa jollekin asuntosijoittajalle muttei omalle naisystävälle, joka säästää omaa kotia varten. Noh, jääpähän näillä prioriteeteilla miehelle enemmän rahaa rillutteluun...




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt täytyy kyllä Indigo olla kanssasi vahvasti eri mieltä: anon pointti oli kaikkea muuta kuin hyvä. Itse asiassa se oli varmaan hölmöin kommentti mitä tässä ketjussa on tähän mennessä ollut.

      En tiedä pitäisikö edes jaksaa vaivautua perustelemaan, mutta menköön nyt. En tiedä teistä, mutta ainakaan mun vuokraisäntä ei asu samassa taloudessa kanssani ja muodosta samaa talousyksikköä. Maksan siitä, että koko huoneisto on yksin mun omassa käytössäni, enkä halua vuokraisännän tulevan ilman erillistä sopimusta mun asuntooni. Kai olette kuulleet, että yksin asuminen on yleellisyyttä, ja köyhemmissä maissa asutaankin poikkeuksetta vanhempien luona tai jossain kommuuneissa, jos ei ole parisuhdetta.

      Samassa talousyksikössä yleensä taas kulut ja neliöt jaetaan (mielellään toki huomioiden kummankin tulot). Kuten on jo sata kertaa sanottu, lainan lyhennys ei ole kulu, joten sitä ei jaeta. Jos lyhennys on niin suuri, että ei jää rahaa elämiseen, niin varmaan pitäisi miettiä sitä lyhennystä uusiksi. Mutta anollapas on prioriteetit kohdallaan, sillä hän odottaa sen sijaan miehen maksavan omat lyhennyksensä (muutenhan mieskin kenties hyötyisi jotain).

      Sitten on vielä tuo hassu olettamus, että mies ilman muuta 'rilluttelee' niillä säästyneillä rahoilla, kun nainen on samaan aikaan säästäväisesti kituuttava 'yhteisen' asunnon maksaja. Yhtä lailla mies voi säästää ASP-tilille, osakkeisiin tai muuhun vastaavaan, jolla sitten aikanaan maksella sitä yhteisen asunnon puolikastaan.

      Luulisi olevan aika selkeä asia, kuten se ilahduttavasti monille on ollutkin, mutta sitten on näitä anoja, joille pitäisi se maksumies löytyä jostain.

      Poista
    2. Minä kyllä ymmärrän molempia näkökantoja. Joillekin voi olla vaikeaa ymmärtää, miksi mies (tai yhtä hyvin nainen) maksaa ventovieraan pussiin esim. 700-800 euroa /kk (normaali vuokrataso pk-seudulla), muttei ole halukas osallistumaan kumppaninsa asuinkuluihin esim. 400 eurolla kuukaudessa. Ja ymmärrän kyllä myös sen näkökannan, että kumppanilta ei voi pyytää lainan lyhennyksiin liittyviä euroja, jotka menevät lainan ottajan omaan pussiin ja kartuttavat tämän omaisuutta. Toisaalta voidaan kysyä, onko se nyt niin kamalaa, jos sattuu kartuttamaan kumppaninsa omaisuutta esim. 100 eurolla kuukaudessa, jos asumiskulut ovat kuitenkin merkittävästi pienemmät kuin yksityisillä vuokramarkkinoilla. Molemmissa näkökulmissa on puolensa.

      Poista
    3. Mulla ei ole mitään siä vastaan, jos mies itse haluaa osallistua naisensa lainan lyhennyksiin, mutta edellä olevissa kommenteissa annettiin ymmärtää, että ellei mies näin ilman muuta tee, hänen prioriteettinsa eivät ole kohdallaan (kun ei heti kättelyssä suostu maksumieheksi naiselle). Tällainen asenne on mielestäni aivan väärä ja jopa älyllisesti epärehellinen, koska ei ole oikein verrata yksinasuvan vuokrakuluja suoraan tähän tilanteeseen (kuten edellä koetin perustella).

      Toinen asia mikä tossa on pielessä on yksinapainen tuijottaminen miehen hyötymiseen. Nainenhan se vasta hyötyy, jos mies maksaa kulut ja vielä lyhennyksistä osan. Käytännössä naisen asuminen on ilmaista ja kaupan päälle saa vielä tuloa. Voisi melkeenpä kysyä, että ovatko naisen prioriteetit kohdallaan, kun mies on enempikin alivuokralainen kuin tasavertainen kumppani. :)

      Poista
    4. Niin, miehen asumiskulut j o k a t a p a u k s e s s a laskevat yksinasumiseen verrattuna. Neljäsataa euroa kuulostaa hyvinkin kohtuulliselta asumiskustannukselta pääkaupunkiseudulla; jossain ihmisen pitää kuitenkin asua. Jokainen voi siinä sitten miettiä onko 300-400 euroa kuukaudessa kohtuullinen korvaus yksinasumisen "autuuden" menettämisestä. Se varmaan riippuu siitä miten järkyttävää eukkoa joutuu katselemaan päivät pitkät.

      Mies voi rilluttella tai säästää ylimääräiset rahat, mutta SH:n pitää sitä lainaa hoitaa, jos asunnossaan meinaa asua. Sitä paitsi, mies asuu SH:n asunnossa. Se on ihan makuasia nyppiikö se, jos kartuttaa toisen omaisuutta satasella tai parilla kuukaudessa. Eräskin kaverini jätti exälleen suhteen aikana ostetun auton ja pienet yhteiset säästöt, koska tämä tarvitsi niitä yksinhoultajana enemmän (kaverini ei ollut siis lapsien isä). Mielestäni tuo oli jo aika avokätistä maksumiehenä olemista, mutta kaverini teki sen itse vapaaehtoisesti omasta aloitteesta, ja siirtyi sitten rilluttelemaan sinkkurintamalle. Tietenkin sitä voi aina laskeskella miten kulut menisivät ihan sentilleen tasan, mutta itseä ei ainakaan kiinnosta rahasta vääntäminen, ellei sitten oma taloustilanne satu olemaan todella tiukka. Muutenkin olen aika höveli antamaan rahaa pois, jos sitä sattuu olemaan ylimääräistä - tällä hetkellä ei kyllä ole.

      Poista
    5. "Nainenhan se vasta hyötyy, jos mies maksaa kulut ja vielä lyhennyksistä osan." Totta tämäkin. Toisaalta, jos ajatusmaailma on se, että yksin asuminen on ylellisyyttä, niin ei varmasti kannatakaan muuttaa yhteen kenenkään kanssa - ellei sitten ole tarkoitus hyötyä yhtälöstä taloudellisesti, kuten maksamalla kumppanille 200 euron vastiketta versus 700 euron vuokraa vapailla markkinoilla.

      Poista
    6. Nyt kun olette molemmat viisastelleet mun esittämällä ajatuksella yksinasumisen ylellisyydestä, voisitte ottaa järjen käteen ja ymmärtää, ettei kyse ole mistään mun mielipiteestä, vaan puhtaasta faktasta. Monissa maissa (ja Suomessakin vielä joitain kymmeniä vuosia sitten) keskimääräisellä sinkulla on periaatteessa kolme vaihtoehtoa: asuminen vanhempien nurkissa, asuminen kommuunissa/palvelusväkenä tms. tai 'järkiliitto' taloudellisista syistä. Menneiden aikojen Suomessa kolmonen oli varmaan aika tyypillistä, Etelä-Euroopassa viihdytään mamman nurkissa ja joissain banaanivaltioissa kaikenlaiset kommuunit ja jopa suoranainen orjuus lienee normia.

      Olen itse keskustellut Internetissä ihan tavallisten ihmisten kanssa, joiden on ollut pakko muuttaa takaisin kotiin parisuhteen kariuduttua, koska yksinasumiseen ei kertakaikkiaan ole varaa, vaikka olisi töissäkin. Myös näihin järkiliittoihin olen törmännyt. Niin, että miltäs olisi SH tuntunut ottaa sen herra oikean etsimisen sijaan joku elättäjä saman katon alle? Entäs haluaisitko sinä Indigo muuttaa takaisin vanhempiesi nurkkiin? Eikö? I rest my case. :)

      Tottakai on selvää, että useimpien pyrkimys on loppuelämän yksinasumisen sijaan löytää se oikea, jonka kanssa perustaa perhe. Se ei kuitenkaan mitenkään ole ristiriidassa yksinasumisen ylellisyyden kanssa. Suomessa on tiemmä yli miljoona sinkkutaloutta, joten eiköhän ole aika selkeää, että tämä on kuitenkin varsin haluttu asumismuoto. Yksi selkeä syy isompien kaupunkien asuntokupliin on juurikin suuri pienten asuntojen suuri kysyntä. Mitä enemmän yhden hengen talouksia sitä enempi tarvitaan asuntoja (yksi iso asunto on selvästi kustannustehokkaampi kuin kaksi pientä).

      Niin ja jos Indigon kaveri haluaa olla laupias samarialainen ja lahjoittaa eksälleen omaisuuttaan, niin hieno homma. Myös omaa anteliasta luonnetta on varmaan mukava mainostaa täällä. Näillä ei kuitenkaan ole mitään relevanssia keskustelussa asumiskulujen TASAPUOLISESTA jakamisesta. Itsekin varmaan voisin suostua maksamaan suurempaa osuutta asumisesta yms., jos esim. toinen tienaisi mua selkeästi vähemmän. En kuitenkaan pidä siitä, että tällaista lähdettäisiin mun oman valintani sijaan äänekkäästi vaatimaan syyllistämällä, varsinkin jos toisen tulot olisivat riittävät omista menoista huolehtimiseen.

      Poista
  15. Jos muuttaisin seurustelukumppanini omistusasuntoon ja maksaisin asumisesta tosi vähän, tuntisin hyötyväni toisesta osapuolesta ja se tuntuisi väärältä.

    Jokainen pari tietää varmasti itse mikä käytäntö on heille sopiva.

    VastaaPoista
  16. Nii, jokainen tekee ja "rahastaa" miten parhaaksi näkee, mutta en kyllä itse viitsisi parilla sadalla asustella toisen nurkissa, jos töissä kävisin. Toki asunnon omistajakin hyötyy, mutta mielestäni "vuokralainen" hyötyy enemmän, jos makselee jotain minimaalisia asumisesta. Siinä on helppo rillutella, sijoittaa tai säästää, kun ei tarvitse juuri mitään oleilusta maksella. Ei tarvitse maksaa mistään lainasta korkoa tms. Kaksisataa siitä varmaan tulee, jos makselee puolet vastikkeesta, sähköstä ja netistä. Hmm, pitäisköhän kysystä naapurin sinkkuneidiltä pääsisikö punkkaamaan neidin luo parilla sadalla? Riskinä tosin on, että halvan vuokran vastapainoksi eukko alkaa kinuta lisämaksua luonnossa, hui kauhistus! En mä nyt sentään ihan mitä tahansa ala halvan vuokran eteen tekemään!

    VastaaPoista
  17. Itse olen Vaeltajan ja Tapsan kanssa (ymmärtääkseni) pitkälti samoilla linjoilla. Noista kirjoituksen lopun vaihtoehdoista valitsisin siis B:n.

    Olen ollut vastaavassa tilanteessa sikäli, että ostin asunnon ja silloinen tyttöystäväni muutti siihen kanssani asumaan. Tilanne oli kyllä sikäli oleellisesti erilainen kuin teillä, että minulla oli tuolloin häntä paremmat tulot. Mutta vaikka ei olisi ollutkaan, olisin halunnut meille samanlaisen järjestelyn kuin mitä meillä oli: maksoimme vastikkeen, vedet, sähköt ja nettiyhteyden (ja muistaakseni saunavuoron) puoliksi, minä puolestani hoidin asuntolainani kaikkine korkoineen ja kuluineen yksin. Muistaakseni myös autopaikan kustannukset maksoin yksin, koska autokin oli yksin minun, vaikka toki liikuimme sillä paljon yhteisiäkin matkoja. (Samoin maksoin bensat ja kaikki muut autoon liittyvät kulut huolloista katsastuksiin.) Ruoka- yms. kulut pyrimme maksamaan puoliksi. Pienten tulojensa takia avovaimollani oli joskus hankaluuksia osallistua niihin, mutta saadessaan rahaa hän pyrki aina kuittaamaan mahdollisen epäsuhdan pois.

    En koe tulleeni hyväksikäytetyksi. Kun (melko pian) lusikat menivät jakoon, sovimme yhdessä hankittujen kalusteiden kohtalon ja niiden jakoa vastaavan rahallisen korvauksen toiselle. Tuolloin eksäksi muuttunut avovaimoni ei ollut maksanut asunnostani minkäänlaista osuutta eikä siitä siis omistanut mitään, eikä meidän siis tarvinnut ottaa sitä huomioon omaisuuden jaossa.

    Minusta "ilmaiseksi" vuokralla asuva osapuoli voi säästää tai sijoittaa omaisuutensa tai vaikka polttaa sen harrastuksiinsa, jos hän kuitenkin ottaa myöhemmin hankittavan yhteisen asunnon hinnasta puolet kannettavakseen. Jos hän on törsännyt rahansa, joutuu hän siinä vaiheessa ottamaan huomattavasti isomman lainan kuin jo aiempaa lainaansa lyhentänyt osapuoli.

    Mikäli tämä tuntuu epäreilulta, kun tulotkin ovat samaa tasoa, voi "vuokralaista" pyytää osallistumaan lainan lyhennykseen. Mutta silloin hänen maksamansa osuus pitäisi minusta ottaa huomioon mahdollisessa erotilanteessa tai yhteisen asunnon hankinnassa.

    Tämä siis vain esimerkkinä ja mielipiteenä.

    VastaaPoista