perjantai 30. marraskuuta 2012
Ekat nettideitit
En ole tainnut aiemmin raportoida ihka ensimmäisistä nettideiteistäni, joten tehtäköön se nyt, kun aiheet sinkkuelämän osalta alkavat olla muuten vähissä.
Laadin kolmisen vuotta sitten ei-niin-innokkaana ensimmäisen deittiprofiilin itselleni ja päivittelin ystäville, että profiilin julkistamisesta tulee suunnilleen samanlainen olo, kuin menisi liha- ei kun siis baaritiskille minihameessa ja tissipaidassa ja sitten odottelisi, että kuka käy käsiksi. Kun aktivoin profiilini, siihen paukkui heti runsaasti viestejä – lienee normaalia, kun palveluun aktivoituu täysin uusi profiili naiselta. Ryhdyin heti kirjoittelemaan muutaman miehen kanssa ja aloitin muutaman viikon kestäneen sarjadeittailun. Ensimmäiseksi deitiksi valikoitui insinööri, joka näytti kuvassa ihan mukiin menevältä.
Sovimme treffit Stockan kellon alle (vinkki: älä sovi treffejä Stockan kellon alle. Siellä on muutama muukin odottamassa seuraa, joten oikean seuralaisen haarukoiminen väkijoukosta on vähän ikävä nakki.). Olin suhteellisen paniikissa siitä lähtien, kun lähdin kotoa kohti deittipaikkaa. Paniikki yltyi, kun lähestyin tapaamispaikkaa. Ulkona oli viileää ja sateista, joten päätin mennä odottelemaan sisälle ”tuulikaappiin”, josta on suora näkyvyys kellon alle. Ei kestänyt kauaakaan, kun tyyppi ilmestyi paikan päälle. Hän näytti täysin erilaiselta kuin kuvassa, joten pohdin hetken, että katselenkohan oikeaa ihmistä. Mies oli pulkannaru-osastoa – sinänsä ihan hyvin pukeutuva, mutta kokonaisuutena melko gay. Hän näytti sen verran hermostuneelta, että päättelin meidän olevan samoissa asioissa liikenteessä.
Mies ei huomannut minua, joten olisin tässä vaiheessa voinut paeta paikalta jälkiä jättämättä ja jälkikäteen vedota vaikka siihen, että jouduin viemään kissani kiireellisesti eläinlääkäriin / ratikka hajosi jättäen minut matkan varrelle / kotona tapahtui paha putkivuoto, joka edellytti palokunnan tilaamista. Minulla on kuitenkin sen verran selkärankaa, etten harrasta ohareita, joten ulostauduin rohkeasti tuulikaapista ja menin esittäytymään. Päätimme siirtyä läheiseen baariin viinilasilliselle. Keskustelu kulki kankeasti, kävimme läpi perusasioita harrastuksista, työkuvioista ja vapaa-ajan aktiviteeteista.
Keskustelu siirtyi kirjallisuuteen. Kävimme läpi viime aikoina lukemiamme kirjoja ja kirjallisuutta, jota yleensä luemme. Minä kerroin lukevani kaikkea dekkareista ja Finlandia-palkituista romaaneista aina fantasia-kirjallisuuteen, kuten Harry Pottereihin, saakka. Mies tähän (halveksuvalla äänellä): ”Siis mä en ikinä lukis mitään Harry Pottereita. Ei kyllä tulis mieleenkään.” Minä totesin tietäväni ihmisiä, jotka ovat suhtautuneet kirjoihin samanlaisella lämmöllä, mutta yhden kirjan luettuaan ovat lukeneet koko sarjan ja jopa hankkineet sarjan uutuuksia ulkomaisista verkkokaupoista englanninkielisinä painoksina, kun eivät ole jaksaneet odottaa suomennosta.
Miehen asenne alkoi kyrsiä. Seuraava piikki tuli, kun kerroin, missä firmassa olin työskennellyt valmistumiseni jälkeen. ”Siis mä en tajuu, kuka tollasella tekee bisnestä. Eihän toi voi mitenkään olla kannattavaa.” Äänensävy oli yhtä lämmin kuin Potter-kommentissa. Vastaukseksi totesin, että firmassa oli 80 työntekijää ja se teki voittoa, joten ilmeisesti tuollakin alalla pystyi tekemään bisnestä. Sain mahdollisuuden vastakuittailuun jo muutaman minuutin sisällä, kun keskustelimme tarkemmin miehen työstä. ”Mutta noita palveluitahan ei kannata ostaa miltään firmalta, vaan tehdä mieluummin itse, koska noissa firmoissa on niin korkeat kulut, että itse tekemällä säästää merkittävästi”, minä totesin. Mies aukoi hetken suutaan vaivaantuneena ja totesi sitten, että ”Juu, noi meidän palvelut onkin sellaisille, jotka ei osaa tehdä itse.” Minä siihen, että kyllä kuka tahansa osaa, kun vaan vähän perehtyy, ja se kannattaa ehdottomasti, ettei tarvitse maksaa turhasta. Miehen kasvoilta oli luettavissa, että osui ja upposi, sillä kuka tahansa alalla työskentelevä tietää, että olin oikeassa. Minulla ei ole tapana mollata toisten työnantajia ja näiden palveluita, mutta kun joku kerran aloittaa, niin voin jatkaa samalla linjalla.
Ensimmäiset nettitreffini olivat siis todella antoisat ja lämminhenkiset – ja ei, emme tavanneet toista kertaa. Deitit olivatkin vasta esimakua kyseisestä päivästä alkaneelle nettideittielämälleni, joka – kuten lukijani tietävät – tuntui olevan täynnä urpoja, juntteja ja vastoinkäymisiä. Tarina pitää sisällään myös pienen opetuksen: jos olet missään määrin kiinnostunut deittikumppanistasi, älä ikinä, missään tilanteessa puhu hänelle ivalliseen sävyyn ja anna sitä kuvaa, että suhtautuisit hänen tekemisiinsä – oli kyse sitten ammatista, harrastuksista tai mistä tahansa muusta – halveksuen. Joillekin tämä on itsestäänselvää, toisille nähtävästi ei.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ottaen huomioon alun epäilevän suhtautumisesi "kolmoseen" ja vähän oudon suhtautumisesi muihinkin, en aivan tiedä kuinka järkevää tämänkään tapauksen suhtautumisesi on oikeasti ollut.
VastaaPoistaEn nyt tiedä millaisista vuorovaikutustilanteista tässä on ollut kyse, mutta kysymys kritiikittömästä suhtautumisesta on mielenkiintoinen. Pitäisikö toisen työpaikkaan suhtautua kritiikittömästi vain koska haluaa häneltä pimpsaa? Epäilemättä jos sitä haluaa, kannattaa esittää hyvää kuuntelijaa.
Vihaan esimerkiksi puhelinmyyjiä niin syvästi, että vaikka sellainen olisi vaimoehdokkaaksi tarjolla, varmasti sanoisin kaikkien heidän olevan täysiä mulkeroita ja psykopaatteja. Olisi aivan epäoleellista jos henkilö "pahastuisi" tästä, koska hän ei nyt muutenkaan täyttäisi vaatimuksiani, joten aivan sama.
Ihmiset, jotka ovat niin älykkäitä että kykenevät löytämään juuri oikean välipisteen typerän kaikenvastustamisen ja sokean kritiikittömyyden välillä ovat kieltämättä intellektuaalisesti seksikkäitä. Kukaan joka haluaa esitellä henkisiä kykyjään ei tietenkään halua näyttää olevansa typerys, mutta sopivan kritiikkitason löytäminen epäilemättä vaatii sellaista sosiaalista osaamista mitä ei löydy kaikilta jännittyneiltä ja sosiaalisesti osaamattomilta ihmisiltä.
Kritiikki on eri asia kuin halveksuminen ja ylimielinen asenne deittikumppania kohtaan. Näitä kommentteja lukiessa en muutenkaan juuri ihmettele, miksi osa mieslukijoistani on (tahtomattaan) sinkkuja.
VastaaPoistaMitä mahdat tarkoittaa epäilevällä suhtautumisella kolmoseen? Sitä, että perhoset vatsanpohjassa eivät heti heränneet ja spekuloin, heräävätkö ne ollenkaan ja jos, niin missä vaiheessa? Tunteet eivät valitettavasti synny pakottamalla, vaikka edessä olisi kuinka täydellinen mies, ja toisaalta ilman tunteita ei ole parisuhdetta / tulevaisuutta pidempiaikaiselle tapailulle - ainakaan itselläni.
Jos taas viittaat siihen miehen lähettämään erikoiseen viestiin, ystäväni sanoivat sen luettuaan, että minun kannattaa tavata mies julkisella paikalla, sillä hän vaikuttaa viestin perusteella jokseenkin epävakaalta. Viestin luki myös kaksi miespuolista lukijaani, joilla ei myöskään ollut kovin positiivista sanottavaa viestistä. Päinvastoin, toinen ilmaisi vielä jälkikäteen huolensa viestistä, kun olin jo ilmoittanut, että asia on selvitetty miehen kanssa ja ainakaan toistaiseksi en ole huomannut, että hänessä olisi mitään normaalista poikkeavaa. Mutta ehkä tämäkin ongelma oli vain pääni sisällä tapahtuvaa.
Ei ollut kyllä kummoiset ekat nettitreffit :) Onneksi et heittänyt pyyhettä kehään vaan jatkoit sinnikkäästi sen oikean etsimistä. On se kumma missä umpikujassa jotkut ihmiset on kasvaneet kun pitää heti kärkevästi arvostella muiden mielenkiinnon kohteita tai työtä. Näillä tyypeillä ei riitä ymmärrystä millekään mistä ne ei itse tykkää. Laput pois silmiltä niin näkee huomattavasti laajemmin!
VastaaPoista"Näillä tyypeillä ei riitä ymmärrystä millekään mistä ne ei itse tykkää"
VastaaPoistaJa sen jälkeen ihmetellään kaupan päälle, että miksi heidän seuransa ei kelpaa.
"Vihaan esimerkiksi puhelinmyyjiä niin syvästi, että vaikka sellainen olisi vaimoehdokkaaksi tarjolla, varmasti sanoisin kaikkien heidän olevan täysiä mulkeroita ja psykopaatteja."
Eiköhän tuokin yllä oleva kommentti ole suhteellisen tehokas keino saada seuralainen lähtemään samantien, vaikka kyseessä ei edes olisi puhelinmyyjänä toimiva vaimokandidaatti. Toisen psykopaatiksi haukkuminen vain sen takia, että tämä tekee työtä mistä ei itse pidä, on kuitenkin aika rajua.
T: toinen anonyymi
Jep, kaikkinaiset äärimielipiteet olisi hyvä pitää omana tietonaan ainakin tapailun alkuvaiheessa.. Toisaalta on tietysti hyvä, että turhan mustavalkoisesti ajattelevat ja kaikenlaiset fanaatikot paljastavat itsensä heti alkumetreillä, ettei heidän kanssaan tarvitse tuhlata aikaa.
PoistaJa mitä tuohon puhelinmyyjänä toimimiseen tulee, se ei välttämättä ole kovinkaan monen unelma-ammatti (nimimerkillä itsekin kesätöiden merkeissä alaa kokeillut). Arvostan itse ainakin sitä, että ihmiset yrittävät tehdä jotain sen sijaan, että makaavat kotisohvalla ja syljeskelevät kattoon.
"Eiköhän tuokin yllä oleva kommentti ole suhteellisen tehokas keino saada seuralainen lähtemään samantien, vaikka kyseessä ei edes olisi puhelinmyyjänä toimiva vaimokandidaatti."
PoistaNo jos henkilö toimii puhelinmyyjänä tai muulla rikollisella alalla, hän saa minun puolestani saman tien painua syvimpään helvettiin, joten suorasanaisuudesta ei olisi mitään haittaa, päinvastoin. Jos puhelinmyyjän kanssa olisin erehtynyt treffeille, todennäköisimmin haistattelisin pitkät ja häipyisin saman tien tuollaisen tiedon kuullessani.
Kuten blogistikin kirjoittaa:
"jos olet missään määrin kiinnostunut deittikumppanistasi, älä ikinä, missään tilanteessa puhu hänelle ivalliseen sävyyn ja anna sitä kuvaa, että suhtautuisit hänen tekemisiinsä [...] halveksuen"
Merkittävää tuossa on siis sana "jos". Ei ole aina selvää, että tuo ehto toteutuu.
Hassua tietenkin on, jos ylikorostuneen itsetunnon omaava nainen päättelee, että miehet itsestäänselvästi aina haluavat hänet, mutta jotkut ovat niin typeriä (=AT-miehiä) että aukovat päätään ja jäävät siksi ilman. Tietenkin, koska se on mukavampaa kuin totuuden kohtaaminen.
En tiedä, kenelle on itsestäänselvää, että miehet aina haluavat - minulle ei ainakaan. Yo. kommenttisi kiteyttääkin varsin hyvin, minkälainen ihminen olet. Ilmeisesti kaikkinainen "ole ihminen ihmiselle" -ajattelu on sinulle vierasta. Miltä itsestäsi mahtaisi tuntua, jos deittikumppanisi tokaisisi heti kättelyssä, että "hyi helvetti, olet joku it-nörtti - ei tässä elämässä kiitos", ja poistuisi paikalta samantien. Varmaan lämmittäisi mieltä mukavasti.
PoistaMutta turhia tässä saarnaamaan - kaikilla ei näköjään ole kiinnostusta käyttäytyä muita ihmisiä kohtaan kunnioittavasti, vaikka toisen arvot / ammatti tms. ei ihan kohtaisi omien preferenssien kanssa. Onneksi en ole ihan vastaavanlaisen tyypin kanssa osunut koskaan treffeille - tämä blogitekstissäkään mainittu kaveri ei ollut ihan yhtä tökeröä osastoa.
"Varmaan lämmittäisi mieltä mukavasti."
PoistaEn ole kuullutkaan että kukaan pitäisi IT-alaa moraalittomana, joten olisi aika erikoinen näkemys. Sen sijaan lähes kaikki pitävät puhelinmyyjiä ärsyttävinä ja toimintaa moraalittomana - ja tulkintani, että myyjien luonteessa pitää olla jotain vialla, ei ole vain minun tulkintani. "Minä vain teen työtäni" on klassinen tekosyy olla välinpitämätön.
Hyvin mielelläni aiheutan kenelle tahansa ammattimaiselle ihmisten kiusaajalle pahaa mieltä. Pidän sitä suorastaan moraalisena velvollisuutenani. Rikollisia ja heidän kaltaisiaan kohtaan ei tarvitse olla kohtelias.
Mitä tulee luonteentulkintoihisi, huomauttaisin että niissä jo itse ryhdyt tarkoituksellisesti loukkaamaan minua - eli tekemään juuri sitä mistä tuomitset minut (puhelinmyyjien tarkoituksellisesta loukkaamisesta). Täten luonteentulkintasi minusta pätee aivan yhtä hyvin itseesikin.
Ikävää, jos kommenttini loukkasi sinua, mutta en tiedä, millä muullakaan adjektiivilla kuin tökerö toimintaasi voisi kuvailla, jos sinun mielestäsi on oikein käyttäytyä kuvailemallasi tavalla muita ihmisiä kohtaan. It-puuhat ovat ilmeisesti niin ylevää toimintaa, että niiden takaa voi vapaasti halveksua muiden ihmisten työtä ja tarvittaessa myös aiheuttaa näille pahaa mieltä, jos sattuu törmäämään tämmöiseen ihmiseen irl.
PoistaKuten Noomi alla kirjoittaa, kovin harva firma pärjää ilman aktiivista myyntityötä - eivät edes it-palveluita tarjoavat. Yrityksen myyntituotoista kai se it-konsultinkin palkka maksetaan, ja tuotot puolestaan vaativat yleensä toteutuakseen jonkunlaista myyntityötä ja markkinointia.
Kriittinen suhtautuminen on itsellenikin luontevampaa kuin kaikenlainen tyhjänpäiväinen kehuminen/myötäileminen sen toivossa, että siitä sitten palkitaan jotenkin (saa toosaa, työpaikalla ylennyksen, asiakkailta diilejä). Kaikenlaiset pukumiesten juhlapuheet varsinkin etoivat aina, kun yhteistyö oli muka niin erinomaista ja kaikkea, vaikka todellisuudessa ainoa erinomainen asia oli tilille kuukausittain kopsahtava rahasumma. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat lienee se raadollinen todellisuus. :)
VastaaPoistaSuomalaiset ovat vähän kaksijakoisia tämän asian suhteen siinä mielessä, että toisaalta omaan maahan ja muiden kehuihin suhtaudutaan usein jopa todella kriittisesti ja vähätellen mutta toisaalta taas ollaan esim. tiimissä varsin konsensushenkisiä eli toisia ei saa avoimesti arvostella, ettei pilata 'yhteishenkeä' loukkaamalla jonkun tunteita. Monessa muussa kulttuurissa ollaan paljon avoimemmin kehumassa omia saavutuksia ja erinomaisuutta mutta toisaalta myös selvästi tuodaan esiin, jos toisen ajatuksista ei pidetä.
Itselleni kriittisyys on lähinnä rehellisyyttä. Ylimielisyyttä en sen koe olevan, koska olen vähintään yhtä kriittinen myös omia tekemisiäni kohtaan. Miksi pitäisi kohteliaisuuden vuoksi valehdella esim. pitävänsä jostain asiasta, koska niin 'kuuluisi' joidenkin mielestä tehdä, vaikka oikeasti on toista mieltä? Ei sellainen ole mitään 'avarakatseisuutta', vaan pelkkää mielistelyä pahimmillaan juuri 'palkinnon' toivossa. En nyt tarkoita, että toisen tekemisiä ja ammattia pitäisi heti alkaa tarkoituksella mollaamaan, mutta en kyllä itsekään kykene arvostamaan mitään puhelinmyyjän tai vastaavan duunia, koska se hommahan nyt vaan on jostain minne ei aurinko paista.
Ja oikeasti olisi kyllä parempi, että ne puhelinmyyjät ja pikavippien tehtailijat olisivat mieluummin siellä kotona fattan rahoilla kuin tekisivät työtä, jonka ainoa funktio on muiden kurjuuden lisääminen. Jos nämä hommat lakkautettaisiin huomenna, olisi kokonaisvaikutus yhteiskunnalle lähinnä positiivinen. Pienet piirit toki kokisivat huomattavia tappioita. :)
Kuten jo edellä todettu, kriittisyys on eri asia kuin ylimielisyys. Minä en odottanut, että mies olisi hymistellyt jotain hyväksyvää Harry Pottereista, mutta en myöskään halua, että deittini kommentoi harrastuksiani halveksuvalla äänensävyllä. Esim. joku naurahtaen / hyväntahtoisesti lausuttu kriittinen kommentti olisi ollut aivan eri asia kuin silmien pyörittely.
PoistaKaikenlaiset "ne ja ne on psykopaatteja" -kommentit ja deittikumppanin katsominen nenän vartta pitkin eivät juuri edistä toisten deittien todennäköisyyttä. Toki jos kokee heti alusta alkaen, että toisessa ei ole potentiaalia, ei deittiään tarvitse mielistellä. Jokainen voi kuitenkin pohtia, voisiko deittikumppania tästä huolimatta kohdella siinä määrin kunnioittavasti, ettei mollaa tämän harrastuksia tai ammattia tai mitään muutakaan elämän osa-aluetta.
Jos jää toistuvasti rannalle ruikuttamaan, pitää miettiä, onko omissa sosiaalisissa taidoissa jotain parannettavaa. Totuuden torvena toimiminen ei välttämättä vie kovin pitkälle sosiaalisissa suhteissa. Ja tällä en nyt tarkoita sitä, että muita ihmisiä pitäisi ryhtyä ylenpalttisesti nuoleskelemaan. Kommentteja ei kuitenkaan tarvitse töräytellä ulos kuin norsu lasikaupassa.
Joo, tästä olen samaa mieltä, että ketään ei ole syytä halveksua, ja harvalla on varaa mihinkään ylimielisyyteen. Sellainen kostautuu varmasti jossain vaiheessa. Pulmana taitaa olla kuitenkin, että se mitä kukakin pitää ylimielisyytenä tai halveksuvana suhtautumisena on jossain määrin yksilöllistä (riippuu sosiaalisesta pelisilmästä ja itsetunnosta uskoakseni). Joidenkin ihmisten vaan on äärimmäisen vaikea niellä minkäänlaista kritiikkiä omista toimistaan.
PoistaKyllä minä useimmiten tiedän milloin kannattaa pitää turpansa kiinni, vaikka olisi sitä kritiikkiä kiva antaakin. En ala väärässä paikassa avautumaan, koska tiedän, ettei siitä olisi mitään hyötyä ja lähinnä saisin itse ongelmia. Pyrin myös olemaan asiallinen uusien ihmisten kanssa, koska ihmiset pitää tuntea ainakin jollain tasolla ennenkuin alkaa heidän toimiaan arvostelemaan.
Vaikka itseänikin ärsyttävät puhelinmyyjien soitot suuresti ja lyön helposti luurin korvaan tällaisille soitajille, en tokikaan ketään yksittäistä ihmistä lähtisi sillä perusteella psykopaatiksi sanomaan, enkä usko Markonkaan aivan tosissaan olevan. Puhelinmyyjäksi kait ruvetaan pääasiassa nuorena, kun ei mitään muutakaan löydy, ja se firman lipevä esimies mainostaa vakiotarinaa "viis tonnia kuussa" tekevästä supermyyjästä. Naivit haaveet kaatuu ja alalla hyvin harva kovin kauaa hapantuu, mikä on pelkästään hyvä asia.
Kallistun vähän kanssa tuolle kannelle, että mies on todennut ettei potentiaalia ole; toki silti voisi olla edes jotenkin kohtelias toiselle. Noh, kaikilta ei vaan kannata odottaa hyviä käytöstapoja, deiteiltä varsinkaan. Sehän on jo tätä blogia lukiessa varmaan tullut kaikille selväksi.
VastaaPoistaJopa mä pystyn - yleensä - pitämään limaisimmat sammakot suussani, jos tarve niin vaatii. Toki inhorealistina arvostan suuresti, jos ihminen kykenee pläjäyttämään jotain poliittisesti tosi epäkorrektiä päin naamaani. Ymmärrän kyllä, että moni ihminen ei tällaista halua. Eihän siitä tulisi mitään, jos mäkin duunissa sanoisin jollekin Potteria lainaamaan tulleelle naikkoselle: "Mä en kyllä käsitä miten noinkin sievä pakkaus voi käyttää vapaa-aikaansa tällaisen p**kan pläräämiseen. By the way, mitäs neiti meinaa tänä iltana puuhailla? meinaan, että löytyis multakin yks aika iso taikasauva, kerran sua sellaiset tuntus kiinnostavan." (Toim. huom.: esimerkki oli täysin taikurin silinterihatusta vetäisty; allekirjoittaneella ei ole mitään antipatioita pottereita tai niitä plärääviä ihmisiä kohtaan.)
Onpas valaisevaa havaita kuinka eri tavalla ajattelevia ihmisiä on olemassa.
VastaaPoistaEn kannata kenenkään leimaamista psykopaatiksi vain sen takia, että tämä tekee puhelinmyynti-työtä. Työtä se on siinä missä muukin ja toisekseen ihan turha kenenkään ylpeillä sillä että saa puuhastella R&D-osastolla hienoja ratkaisuja joita kukaan ei sitten myy. Ihan samanlaista puhelinmyyntiä joutuu jokainen yritys tekemään, oli toimiala sitten mikä tahansa. Ilman myyntiä taas ei minkään yrityksen tuotekehitys tai mikään muukaan projekti kovinkaan kauaa porskuta.
Samoin valtion tai jonkun muun instanssin rahoilla tutkimusta (tai mitä tahansa muuta työtä) tekevät voisivat joskus kokeilla elämää niin, että yrittävät ihan itse tuotteistaa ja myydä tekemisensä jollekin, joka siitä suostuu jotain maksamaan. Muuttuu sen jälkeen ihan eri ääni kelloon tuon puhelinmyynnin suhteen kun joutuukin itse tarttumaan luuriin saadakseen itselleen palkkaa jostain.
Ja kyllä, kriittinen saa olla ja pitääkin olla, mutta oikeasti suurin osa näistä kommenteista kuulostaa ihan puhtaasti ylimieliseltä eikä kriittiseltä.
Olisin myös utelias tietämään minkälainen olisi sellainen yhteiskunta, jossa kukaan ei myisi mitään. Siirtyisimmekö kenties vaihdantatalouteen? Tai kommunismiin? En ole talous- tai yhteiskuntatieteilijä, mutta eikös voittoa tekevät yritykset (mikä usein tarkoittaa sitä, että myynnistä saatavat voitot ovat isommat kuin esim. tuotekehityksen nielemät kulut) maksa kuitenkin veroja yhteiskunnalle? Ja entäs niiden työllistämät ihmiset samoin? Ja eikös näitä verovaroja tarvita mm. yliopistojen rahoittamiseen (joissa sitä perustutkimustakin tehdään), sairaaloiden pyörittämiseen, vanhusten hoitamiseen jne.?
Muutoin minulle on sinällään aivan sama, kuka tykkää kenestäkin ja millä perusteilla.
Täysin samaa mieltä. Tuotteiden tai palveluiden kehittäjä voi vapaasti olla ylpeä työstään, mutta samalla kannattaa muistaa, että palkka maksetaan myyntituotoista, jotka yleensä vaativat toteutuakseen myyntiä ja markkinointia (jota sitten tekevät ne "psykopaatit"). Hyvä tuote / palvelu on edellytys firman menestymiselle, mutta harvapa niitä tuotteita ja palveluita löytää, ellei tämän eteen tehdä jotain työtä.
PoistaPuhelinmyyjät maksavat ansioistaan veroja, joten en näe kovinkaan järkevänä yllä esitettyä ajatusta siitä, että heidän olisi parempi olla kotona syljeskelemässä kattoon verorahoilla. Ja edelleen, kun heidän myymiään tuotteita ostetaan, ko. firma menestyy, pystyy työllistämään enemmän ihmisiä ja maksaa veroja tekemästään voitosta.
No tämähän on aikamoiseksi myyntityön pohdiskeluksi muuttunut. Pisteet siitä, sillä pidän asioiden viemisestä laajempaan kontekstiin. :)
PoistaOn totta, että monille suomalaisille myyntityö on aika vierasta ja kansainvälisesti meitä pidetään usein sellaisena insinöörikansana, joka kyllä puuhastelee kaikenlaista hienoa, mutta ei osaa myydä ja markkinoida tekemisiään. Totta on myös se, että moni teknisen alan ihminen ei ymmärrä myyntityön välttämättömyyttä ja pitää sitä sellaisena 'helppoheikkien temmellyskenttänä'. Itsekin olen nyt joutunut enemmänkin ottamaan tuntumaa tähän puoleen startup-yrittäjänä, vaikka myynti ei mun päävastuualueena olekaan ja onhan se todella sitkeyttä vaativaa puuhaa saada niitä asiakkaita. En siis missään nimessä väheksy myyntityötä tai suhtaudu hyviin myyjiin ylimielisesti. Mulla ei oo sellaseen nykyään varaa.
Itsestäni ei missään nimessä olisi puhtaaseen myyntityöhön. Olen siihen liian introvertti luonteeltani ja inhoan sellaista lipevää, tarkoitushakuista ja suuria lupaavaa lätisemistä, jota on pakko tehdä, jotta asiakas kiinnostuisi. Ei ole sattumaa, että johto ja myyjät ovat usein varsin samankaltaisia persoonia, ja usein johto onkin 'myynnin kärki' varsinkin pienemmissä firmoissa. Se on nimittäin se johto, joka myös ostaa ne tuotteet ja tekniikan porukalta harvemmin kysellään onko tällaisen tuotteen ostamisessa edes järkeä. Tärkeää myynnissä on olla nimenomaan samalla aaltopituudella ostajan kanssa, jotta kaupat syntyvät (vrt. klassinen kuluttajakaupan myyntilause 'mulla itsellänikin on tällanen kotona. On muuten tosi hyvä').
Se missä SH ja Noomi vetävät mutkia suoraksi on mainitun puhelinmyyntihomman rinnastaminen kaikkeen myyntiin. Kuten mainittua myyntityötä on monenlaista ja itse tekisin vielä selvän eron BtoC- ja BtoB-myynnin välille. Yritysmyynti on useimmiten selvästi ammattimaisempaa ja se on myös kohdennettu siten, että ei soitella umpimähkään kaikille, vaan vain sellaisille yrityksille, joilla suurella todennäköisyydellä on tarve ko. tuotteelle tai palvelulle. Toki sielläkin sekaan mahtuu helppoheikkejä, jotka luottavat siihen, että varsinkin isompien firmojen työntekijät ovat hövelempiä tilaamaan kaikenlaista turhaa, kun ei tarvitse itse maksaa niitä.
Toinen virhetulkinta on, että puhelinmyynnissä vikana olisi itse myyntityö. Ei, kyllä se vika on toiminnan epäeettisyys ja amatöörimäisyys, mikä niissä eniten suututtaa, kuten Markokin totesi. Paradoksaalisesti monen myyntityön huono maine johtuu juurikin niistä huonoista myyjistä, sillä hyvä myyjä saa asiakkaan itse haluamaan tuotteen (ihmiset haluavat ajatella itse halunneensa tuotteen sen sijaan, että joku myi sen heille). Klassisessa lehtikaupustelussa sun muussa on kuitenkin enempikin sellainen haulikolla roiskinta, jossa nälkäpalkalla teetetään kadulta repäissyillä hemmoilla mahdollisimman monta soittoa lukemalla pitch paperista, niin kyllä sieltä joku tärppää. Sama ajattelu on netin spammipostillakin: tarpeeksi paljon kun roiskii lähes nollakustannuksilla, niin kyllä joku hölmö aina tarttuu syöttiin ja voittoa tulee. Puolustaisitte te siis spammäilyä, koska pitäähän sitä nyt myyntityötä tehdä? :)
Epäeettisyys puhelinmyynnissä on juuri tuollaista heikkojen ja vanhojen hyväksikäyttöä sekä täysin katteettomia lupauksia ja suoranaisia valheita. Jos asiakas ilmoittaa, ettei halua enää soittoja ko. firmasta niin tätä ei kuunnella, vaan mieluummin rikotaan lakia. Väkisin päälle puhuminen ja vakioscheissen jauhaminen joistain 'lahjoista' on myös typerää ja röyhkeää käytöstä. Tällaisen myyntityön poistumisesta ei olisi mitään haittaa yhteiskunnalle. Kyllä ne ihmiset edelleen lukisivat lehtiä ja tilaisivat Saunalahden puhelinliittymiä ilman kiusasoittojakin. Pelkkä perustelu verojen maksamisesta ei mielestäni riitä, vaan kyllä toiminnan tulee olla eettistä ja tarkoituksenmukaista. Pikavippifimatkin maksavat veroja, mutta kummastipa vaan moni ajattelee, että olisi parempi kun pysyisivät kotona sen sijaan. :)
Vaeltaja, kiitos selventävästä kommentistasi. Vedin mutkia suoriksi, koska oletin, että se nyt on kaikille itsestäänselvää tässä keskustelussa, että puhelinmyyntityötä on monenlaista. Ja juuri sen takia kaikkia puhelinmyyjiä ei voi alkaa kutsumaan psykopaateiksi.
Poista"Ihan samanlaista puhelinmyyntiä joutuu jokainen yritys tekemään, oli toimiala sitten mikä tahansa."
Tällä lauseella tarkoitin sitä, että puhelinmyyntityö - on puhelimen kautta tapahtuvaa myyntiä ja välttämätöntä yrityksen liikemoinnalle. En tunne ainuttakaan yritystä, jossa myyjät eivät joutuisi joskus soittamaan asiakkailleen, varsinkin uusasiakashankinnassa. Eli välineenä käytetään puhelinta, oli sitten pitchit tai kohdeyleisö kuka tahansa. Ja myös tämän takia en rajaisi kaikkia puhelinmyyjiä psykopaateiksi. Valehtelijoita ja huijareita taas on maailmansivu täynnä ollut aina, ja he kyllä löytävät kohdeyleisönsä aina tavalla tai toisella. Valitettavasti. Toki soisin tämänkaltaisten huijareiden toiminnan loppuvan ja heidän joutuvan siitä vastuuseen. Se ei siltikään tarkoita, että kaikki puhelinmyyjät ovat huijareita, vaikka he möisivät lehtiä tai kännykkäliittymiä. Moni myyntiuralle aikova nuori varmasti hakee sitä kautta työkokemusta itselleen. ( Eikä kyllä välttämättä ole tietoinen siitä, mikä niistä jutuista on laitonta ja mikä ei, mutta toisaalta silloin saa syyttää siitä ihan itseään jos väärin tekee eikä ota asioista selvää).
Minusta ei itsestänikään ole myyjäksi, koska en pystyisi tekemään kylmiä soittoja, vaikka kohde olisi kuinka hyvin etukäteen rajattu, tunnettu tai jopa palveluamme oikeasti tarvitseva. Inhoan mainoksia noin yleiseti ottaen, elleivät ne ole loistavasti tehtyjä ja juuri minun sen hetkisiin tarpeisiini suunnattuja, ja Robinson-rajotuspalvelujen käyttöönottoa olen jo vakavasti harkinnut. Minulle ei ole erityisen helppoa myydä tai markkinoida yhtään mitään, koska haluan nimenomaan itse valikoida ensin tuotteet ja palvelut mitä tarvitsen. Enkä oikeastaan pidä edes siitä, että joku soittaa minulle ja joudun vastaamaan, jos en ole juttutuulella. Oli se sitten kuka tahansa. KÄnnykän paras puoli on se, että soittajan tiedot jäävät talteen ja voin soittaa itselleni sopivalla ajalla takaisin.
Itse arvostan yrityksemme myyjiä, koska heidän ansiostaan minulla on työtä mitä tehdä ja yritys myös pystyy maksamaan minulle palkkaa. He eivät myöskään lupaile mitä sattuu asiakkaillemme tai pakkomyy yhtään mitään. Mutta kaikki tuo vaatii silti älytöntä sitkeyttä, koska kylmiä soittoja joutuu tekemään, että ylipäätään pääsee edes keskustelemaan asiakkaan tarpeista ja josko meillä olisi niihin hyvä ratkaisu. Valitettavasti joka alalla on huijareita ja epärehellisiä toimijoita, jotka pilaavat niiden hyvienkin maineen ja sen jälkeen työ on vielä vaikeampaa, kun lähtökohtaisesti kaikki suhtautuvat myyjiin penseästi noiden täällä mainittujen seikkojen takia. Mutta tuskinpa tässä mitään uutta ja ihmeellistä on. Ehkä koko tämän oman kommentoinnin tarkoitus oli yrittää osoittaa, että on helppo tuomita etukäteen ihmisiä suoralta kädeltä tietämättä koko totuutta. Luulen myös kaikkien ihmisten syyllistyvän tuohon suhteellisen tasaisella tahdilla.
Noomi
Tuolla ylempänä olleeseen ihmettelyyn siitä millainen olisi yhteiskunta, jossa kukaan ei ostaisi mitään:
PoistaMateria vaihtaa aina omistajaa, oli sitten kyse vaihdantaloudesta tai rahan välityksellä tapahtuvasta vaihdannasta. Rahan käyttäminen tekee vain kaikesta vaihtamisesta helpompaa. Se on sitten aivan eri asia onko kaikki materia ja tuotteet (taas yksi niistä sanoista joita inhoan) hankkimisen arvoisia, tai ylipäänsä mitenkään tarpeellisia. Energia ja aine ovat kuitenkin rajallisia tälläkin pallolla, ja pari miljardia kiinalaista sekä intialaista varmaan kanssa haluaisi kaikenlaisia kivoja tuotteita ja vempaimia itselleen. Oikeastaan on aika mielenkiintoista seurata miten tämä nykyinen kuluttamisen ilosanoma onnistutaan sovittamaan maapallon rajallisiin resursseihin.
Täytyy myöntää, että on oikein mukavaa, kun ei tyrkytetä kaiken maailman tuotoksia postin tai puhelimen välityksellä. TV:stäkin katson lähinnä vain Ylen kanavia, muilta kun ei tule kuin huonoja ohjelmia - ja niitä mainoksia.
Terveisin,
kaupungin suojatyöpaikassa lorviva lusmu
Selvää on, että puhelinta käytetään monenlaiseen myyntityöhön, mutta puhuttaessa 'puhelinmyyjistä' tarkoitetaan kyllä lähes poikkeuksetta juurikin näitä kuluttajille suoramyyntiä pelkästään puhelimella tekeviä myyjiä. Veikkaisin, että jos Noomi kutsuisit teidän firman myyntiosaston kavereita puhelinmyyjiksi, saattaisivat kaverit närkästyä aika pahasti. :)
PoistaEdelleen korostan, että on tärkeää erottaa erilaiset myyntityöt toisistaan (esim. BtoC ja BtoB), koska ne ovat luonteeltaan erilaisia huolimatta siitä, että niissä kaikissa käytetään (myös) puhelinta. Jos yritysmyyjä alkaisi myymään tuotettaan toisen firman toimitusjohtajalle samalla tavalla, kuten joku lehtimyyjä tyrkyttää lehtiä puhelimessa kuluttajille, voisi hänen uransa jäädä aika lyhyeksi. Mutkien suoraksi vetoa oli juuri se, että muitta mutkitta rinnastaa yhdeksi kaikki myyntityöt, jossa myyntiä tehdään puhelimella.
Jos nyt siis rajataan 'puhelinmyyjä' edellä mainitulla tavalla, tulee mieleeni Suomen Kuvalehden tekemä kyselytutkimus, jossa rankattiin eri ammattien arvostusta kansalaisten keskuudessa. Listan kärjessä oli lääkäreitä ja professoria, mutta myös perusammatit, kuten poliisi ja sairaanhoitaja, sijoittuivat mukavasti. Arvatkaapas mikä ammatti oli yli kahdensadan ammatin listan viimeisenä? Niin, puhelinmyyjähän se siellä heti kiinteistövälittäjän ja autokauppiaan jälkeen. Mielestäni on selvää, että näiden ammattien sijoitukset ovat pääosin ko. alojen oman toiminnan syytä. Tietenkään se ei tarkoita, että kaikki (tai edes enemmistö) alalla toimivista yrityksistä toimisi epäeettisesti tai laittomasti, mutta kuitenkin riittävän moni, jotta maine on pilalla. Toki nuo psykopaattipuheet ovat Markon kärjistettyjä mielipiteitä, joita en itsekään sellaisenaan allekirjoita.
Noomi,
VastaaPoistaMainontaa ja markkinointia on monenlaista, suoramarkkinointi on siitä vain osa - nykyisellään 20%:n luokkaa. Tosin valitettavasti kasvussa, joten sen suhteen pitäisi tehdä jotain. Jos haluaa edistää tuotekehitystä, markkinataloutta ja muuta sellaista, voi edelleen harjoittaa niitä muita markkinointikeinoja - joita 80%:sti käytetäänkin. Siitä on aika pitkä matka myyntityön lopettamiseen ja kommunismiin.
Itse muuten en toimi tuotekehitystehtävissä, kuten taisit olettaa, vaan teknisenä kirjoittajana ja roolini on vähän sinne markkinoinnin suuntaan - kirjoitan paljolti markkinointimateriaalina käytettävää dokumentaatiota (markkinointitapamme on aika omanlaistaan), joskus myös lehdistötiedotteita ja vastaavaa. Olen aiemmin työskennellyt mainosfirmassakin kyllä.
Huomauttaisin, että suoramarkkinointia säädellään lailla, juuri siitä syystä että se aiheuttaa ihmisille merkittävää häiriötä. Kuitenkaan lähes yksikään puhelinmyynnin harjoittaja ei käsitykseni mukaan noudata tuota lakia. Soittoja tulee ilman pyyntöjä, vaikka laki nimenomaisesti määrää, että automatisoiduilla soittojärjestelmillä ei saa soittaa yksityishenkilöille ilman etukäteistä suostumusta. Toisekseen laki velvoittaa, että yksityishenkilön on voitava kieltää soitot. Yksikään puhelinmyyjä ei ole tähän suostunut - olen käynyt asiasta heidän kanssaan pitkiä keskusteluja ja he yksiselitteisesti kieltäytyvät kirjaamasta soittokieltoani, laista huolimatta. Puhelinmyyjät valehtelevat, uhkailevat ja jopa nimittelevät jos alkaa noita lain velvoittamia asioita vaatia. Luulen, että firmat toimivat tietoisesti lainvastaisesti, koska vain harva kohde jaksaa ryhtyä mihinkään toimiin.
En usko, että kukaan Suomessa tekee puhelinmyyntityötä pakosta, kyllä se ammatinvalinta on ihan oma valinta. Kokemusteni perusteella olen aika vakuuttunut, että sellaiseen työhön valikoituu mielenlaadultaan "omanlaistaan" väkeä, enkä ole saanut vaikutelmaa, että mitenkään kovin lämminsydämistä. Luultavasti, koska inhimilliset puhelinmyyjät eivät edes eläisi provikallaan. Tyypillisimmin nämä vaikuttavat ammattimaisilta valehtelijoilta, jotka yrittävät vetää myyntimantraansa vaikka kuinka tekisi selväksi että ei halua ostaa mitään ja että soittelu häiritsee ja haluaisi sen loppuvan. Kieltäytyminen on myyntitykille vain haaste, johon täytyy kyetä vastaamaan millä keinolla tahansa - aivan millä keinolla tahansa. Lopulta saattaa tulla jopa suoranaista vittuilua - olethan typerys jos jätät kuuntelematta loistavan tarjouksen. Olen tarkoituksella usein yrittänyt keskustella kiltisti (ja joskus myös vähemmän kiltisti) nähdäkseni onko sillä vaikutusta myyjän asenteeseen, enkä ole nähnyt että näiden henkilöiden mielenlaatu olisi mitenkään normaali. Tai jos on, olen hyvin huolestunut ihmiskunnasta.
Valitettavasti nuo elävät sillä, että aina onnistuvat löytämään puolustuskyvyttömiä uhreja. 79-vuotias äitini on tällainen ja hän on toistuvasti ostanut aivan käsittämättömiä puhelinsopimuksia ja tuotteita mitä ei edes tarvitse, kun ei ymmärrä asiaa ja myyjä vakuuttaa että hän tarvitsee sellaiset. Oikeasti tuo ammattikunta, joka elää vanhusten ja muiden heikkojen hyväksikäytöllä, on halveksuttavin mitä Suomesta löytyy. Ikävintä ehkä on, että parhaiten tässä maailmassa pärjäävät juuri tuollaiset ihmiset.
Erityisesti monella BtoB-toimialalla puhelinmyynti on lähes ainoa tuloksia tuottava ja kustannustehokas toimintatapa. Itse hankin viimeksi viime viikolla työnantajalleni palvelun, jota minulle myi puhelimitse kontaktoimalla vasta toimintansa aloittanut yksityisyrittäjä. Esim. hänen palvelunsa luonteen ja kohderyhmän huomioon ottaen puhelinkontaktointi on oman käsitykseni mukaan ainoa järkevä tapa saada uusia asiakkaita ja yritystoiminta rullaamaan.
PoistaMitä lakien noudattamiseen tulee, alalta löytyy varmasti yrityksiä, jotka eivät noudata lakia asiakkaita kontaktoidessaan. Kannattaisi kuitenkin pitää mielessä, että harvempi työntekijä ei voi mitään sille, jos työnantajan toiminta ei täytä lain vaatimuksia. Jos haluaa pysyä leivän syrjässä kiinni, ei todennäköisesti kannata mennä huomauttamaan esimiehelle, että hommat eivät hoidu lakien ja asetusten mukaisesti. Puhelinmyynnissä tapahtuneet rikkeet ovat vieläpä suhteellisen pieniä verrattuna moneen muuhun rikokseen, joita joissakin yrityksissä tehtaillaan (vrt. esim. ihmiskauppa).
Onhan sitä nyt nykymaailmassa vaikka mitä muutakin kanavaa yritysmyynnille kuin puhelin. Nettiä kaytetään paljon hyväksi myynnissä (erilaiset kamppanjat, verkostoituminen, sosiaalinen media, hakukoneet jne. jne.). Lisäksi on markkinointimateriaalia ja erilaisia tapahtumia, joissa verkostoidutaan potentiaalisten asiakkaiden ja kumppanien kanssa. Toki puhelin tulee usein kuvaan mukaan ja se on myös yksi tapa hankkia asiakkaita kylmiltään (ns. cold calling), mutta tällöin ollaan usein jo onnistuttu rajaamaan kohdejoukkoa ja päättäjiä oikeaan suuntaan, jolloin tulee paljon vähemmän turhaa soittelua ja kyrsiintyneitä vastaajia. Myös asiakkaiden toiveita olla ottamatta uudelleen yhteyttä on syytä kunnioittaa.
PoistaMielenkiintoista, että annat työntekijälle vastuuvapauden, jos hän rikkoo lakia työnantajan vaatimuksesta. Kai tiedät, että tuollainen perustelu ei ole pitävä raastuvassa, vaan kyllä meillä jokaisella on vastuu tekemisistämme ja velvollisuus kieltäytyä laittomista käskyistä ja tehtävistä. Harvan luulisi muutenkaan olevan niin epätoivoinen, että joku puhelinmyyntihomma on pidettävä keinolla millä hyvänsä. :) Varsin heikko perustelu on myös se, että jossain tehdään suurempia rikoksia, kun kyse oli nimenomaan siitä miksi puhelinmyyntityö on usein niin syvältä.
En anna työntekijälle vastuuvapautta, mutta kynnys valittaa työnantajan rikollisesta toiminnasta voi olla korkea, jos ja kun pelkona on työpaikan menettäminen. Lisäksi voi pohtia, kuinka moni puhelinmyyntifirman palveluksessa oleva tietää rikkovansa lakia, en pitäisi tätäkään aivan itsestäänselvänä.
PoistaMitä lakien rikkomiseen tulee, minun on vaikea uskoa, että jokaikinen puhelinmyyntifirma Suomessa rikkoo lakeja. Jos näin olisi, voisin kuvitella, että Suomen kaltaisessa holhousyhteiskunnassa ko. toimiala olisi kokonaan kielletty tai tarkasti valvottu.
Myöskään tietämättömyys ei useinkaan ole syy rikkoa lakia. Työntekijän oletetaan olevan selville työhönsä liittyvistä oleellisista lainkohdista. Toki tässä kohdin päävastuu on työnantajalla, jonka tulisi asiasta huolehtia perehdytysvaiheessa, mutta ei työntekijä silti voi paeta kaikkea omaa vastuutaan vetoamalla tietämättömyyteen. Varsinkin jos asiakkailta on tullut palautetta toiminnan laittomuudesta, tulisi työntekijän selvittää onko hänellä esim. oikeutta soittaa samalle henkilölle uudelleen ja mielellään myös miten tämä asia yrityksessä on ylipäätään hoidettu.
PoistaTietääkseni en ole väittänyt kaikkien puhelinmyyntifirmojen rikkovan lakia. Sen sijaan taisin mainita, että ne huonot firmat ja myyjät pilaavat hyvienkin maineen. Lisäksi laki ja eettisyys eivät ole sama asia. Toiminta voi kyllä täyttää lain kirjaimen (kuten vanhuksien heikkoutta hyödyntävä kaupustelu) mutta olla silti varsin kyseenalaista liiketoimintaa. Kyllä kai puhelinmyyntiä ja muuta suoramarkkinointia Suomessa valvotaankin mutta se ei liene helppoa, koska harva jaksaa noista alkaa suurempaa äläkkää nostamaan.
"Tietääkseni en ole väittänyt kaikkien puhelinmyyntifirmojen rikkovan lakia."
Poista-> Tämä yleistys taisikin tulla Markolta samoin kuin se, että KAIKKI puhelinmyyjät ovat psykopaatteja. Turhan yksisilmäistä ajattelua, sanoisin.
Voisko ton Grönroosin kommentit jotenkin blokata kun ei ne edes kuulu tälle palstalle vaan jonnekin kuluttajavirastoon!
VastaaPoistaBlogin keskustelu tuntuu harhautuvan itse asiassa aika usein pois aihepiiristään - täällä on keskusteltu mm. miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta työelämässä sekä tietokoneista ja yksityisautoilusta :-)
PoistaPositiivisena palautteena tälle blogille on juuri värikäs keskustelu, jossa eri näkemykset vaihtavat ajatuksia. Itse olisin tosi tyytyväinen, jos mulla olisi blogi, jossa asioista syntyisi näin vilkasta ja hyvää keskustelua.
PoistaMarko esitti asiansa varsin kärjistäen ja jopa tökerösti, mutta hänen jutuissaan on silti hyviäkin pointteja ja niistä syntyi hyvää keskustelua. Rohkeaa on myös kirjoittaa tuollaisia ihan omalla nimellään.
Anonyymi ilmeisesti lukisi mieluummin liudan kommentteja, jossa kauhisteltaisiin, miten kamala mies tuo jutussa kuvattu herra taas olikaan, ja lopuksi voitaisiin sitten hämmästellä, että missä sitä tuollaisia miehiä kasvaakaan ja kuinka hyviä miehiä ei vaan ole. :)
Anonyymi,
VastaaPoistaMutta tämähän on ihan samaa asiaa kuin mitä tämä blogi on väärällään - kuinka ärsyttävät AT-miehet tulevat törkeästi tyrkyttämään itseään eivätkä millään ymmärrä että ei kiinnosta.
SH,
BtoB-alalla kontaktoidaan ei-luonnollisia henkilöitä, mitä koskevat eri lainkohdat, ja kohdehenkilöt vastaavat yhteydenottoihin osana toimenkuvaansa. Nyt oli kyse suoramarkkinoinnista yksityishenkilöille, jota tuo lakikin siis koskee.
Epäilemättä puhelinmyynti voi olla tuloksia tuottava ja kustannustehokas tapa hyväksikäyttää vanhuksia. Hienoa, siispä hyväksyttävää bisnestä? Autovarkaudetkin ovat tosi kustannustehokas tapa saada voittoa...
Menee aika erikoiseksi, että puolustat todennäköisesti lainvastaista ja joka tapauksessa ihmisiä vahingoittavaa liiketoimintaa. Nähtävästi monilla ei ole halua ottaa vastuuta teoistaan vaan ne työnnetään työnantajalle tai minne vain, kunhan ei jouduta itse kantamaan. Ei sen puoleen että tämä olisi mitenkään uutta.
Mutta joo, foorumi on väärä, pitäisi jaksaa viimeinkin ryhtyä niihin valitustoimiin virallisten kanavien kautta, mitä on pitkään jo pitänyt.
Hitto, nyt innokkaita AT-miehiä verrataan jo puhelinmyyjiin! Kieltämättä puhelinmyynnissä ja ATM:ssä on samoja piirteitä: kummassakin kaupataan tavaraa, jolle ei ole käyttöä. Jälkimmäiseen on tosin vaikea hankkia mitään kieltoa - mitä nyt ehkä jossain tapauksissa lähestymiskieltoa. Varsinkin nuoremmat AT-miehet eivät aina hahmota omaa asemaansa pariutumisen nokkimisjärjestyksessä, ja yrittävät kaupata itseään sellaisille naisille, joihin heillä ei mitään saumaa ole. Joskus turhankin innokkaasti.
PoistaOmalla kohdallani Robinson-rajoituspalvelut (http://www.asml.fi/rajoituspalvelut/kuluttajille/puhelintarjonnan_rajoituspalvelu) on toiminut hyvin jo varmaan kolmatta vuotta. Ei ainuttakaan soittoa puhelinmyyjiltä palvelun aktivoimisen jälkeen; ennen sitä kaupustelijat olivat pienoinen riesa. Pistin sen äiteellekin, kun kaiken maailman lehtimyyjät naisparkaa niin piinasivat, hyvin on toiminut hänelläkin.
VastaaPoistaOikeastaan en nykyisin altistu kuin ulkomainonnalle, ja hyvä niin. Toisaalta, politikot ja yritysmaailman edustaja taas nyyhkivät taantuman alla niin pahasti, että pitäisi varmaan tästä mennä ostamaan jotain mitä en todellakaan tarvitse...
Minulla on nyt sellainen tunne, että tässä on sekoitettu kaksi asiaa. Kritiikki ja käytöstavat. Siis hyvät käytöstavat.
VastaaPoistaHyviin käytöstapoihin kuuluu mm. se, ettei ensitapaamisella möläyttele tyhmyyksiä, päästele suustaan sammakoita tai ole moukka. Siis vaikkapa arvostele toisen ammattia. Se mitä siitä ajattelee, on tietty ihan oma asia. Kaikkea kun ei tarvitse aina sanoa ääneen.
Ja se on sitä hyvää käytöstä!!
Enkä kyllä yhtään ihmettele, että Marko on sinkku. Taitaa varmaan pysyäkin...
Samaa mieltä!
PoistaNäin on. Mielestäni deittikumppanin mieltä ei tarvitse pahoittaa sammakoilla siitäkään huolimatta, että olisi heti kättelyssä todennut, että tässä ei ole potentiaalia.
PoistaHyviin käytöstapoihin kuuluu myös se, ettei treffeiltä häivytä samantien. Allekirjoittanut on käynyt läpi suhteellisen monet deitit, joissa ainoa päässä pyörinyt ajatus on ollut "OMG" / "Onks tää joku piilokamera" / "Miten täältä pääsee pois", mutta eipä olisi siitä huolimatta tullut mieleen pahoittaa kenenkään mieltä lähtemällä pois ennen kuin ollaan istuttu alas ja juotu kahvikupit loppuun.