Eikä ihme.
Ihastumisen huumassa aivoissa alkaa nimittäin riehua välittäjäaineiden myrsky, kertoo evoluutiobiologian dosentti Markus J Rantala Turun yliopistosta.
Esimerkiksi serotoniinin taso aivosaaressa ja pihtipoimussa nousee. Tämä lisää empatian tunnetta ja saa ihastuksen kohteen näyttämään täydelliseltä.
Mantelitumakkeessa serotoniintaso puolestaan romahtaa yhtä alhaalle kuin pakkooireisesta häiriöstä kärsivillä. Se aiheuttaa pakkomielteen sydämen valittua kohtaan. Turhaan ei siis lemmen pauloissa olevan ihmisen sanota olevan hulluna rakkaudesta.
 |
| (Kuva: www.thenakedscientists.com) |
Myös dopamiinia muodostuu ihastuneen aivorungossa normaalia enemmän. Dopamiini aiheuttaa mielihyvää ja lisää seksihaluja tehostamalla testosteronin tuotantoa.
Lisäksi aivot tuottavat lähes tuplasti välittäjäaine fenyylietyyliamiinia verrattuna normaalitasoon. Aine muistuttaa kemiallisesti amfetamiinia ja saa aikaan hyperenergisen olon.
Hs.fi 21.5.2012
:-)
Biologiaa opiskelevana (laiskasti) tällaiset aivokemialliset jutut sinänsä kiinnostaa, vaikka lienee vielä epäselvää mitä aivoissa tarkalleen tapahtuu rakastuessa. Hyvin mahdollista kuitenkin, että siinä on jotain samankaltaista pakko-oireista kärsivän ihmisen aivokemian kanssa. ainakin käytöksessä on samoja piirteitä. Ihmiset pitäisi varmaan lääkitä masennuslääkkeillä niin kuin pakko-oireista kärsivät, niin päästäisiin tästäkin vitsauksesta =D
VastaaPoistaOnnittelut! Kerro nyt jotain yksityiskohtia: selvisikö maaliin joku tunnetuista kilpailijoista vai veikö potin kesäriennoista löytynyt musta hevonen?
VastaaPoistaLisätietoja tulossa tulevissa postauksissa :-)
PoistaTämä ei varsinaisesti liity yllä olevaan, mutta täytyy sanoa, että ihan käsittämättömiä tapauksia olet kohdannut. Mistä noita miehenkuvatuksia oikein löytyy. Lueskelin tässä vielä noita raporttejasi tapaamistasi miehistä. Oli naurussa pitelemistä - koomista tai oikeammin tragikoomista. Jotenkin olen kuvitellut, että Helsingin kokoisesta kaupungista löytyisi runsaasti ihan asiallisia miehiä. Jos miestarjonta yleisellä tasolla on vähääkään kohtaamasi kaltaista, niin tässähän on vielä pieni toivo, että itsekin löytäisin vielä joskus jonkun. Alkaa olla sen verta väsy iltavuoron jälkeen, että parempi mennä maate ennen kuin naapurit heräävät naurunräkätykseeni...
VastaaPoistaMinäkin olen pohtinut, miten olen voinut kaivaa esille ne pahimmat mätämunat. Ja tosiaan - monen tapaamani "herrasmiehen" rinnalla kohtuullisen moni perusmies näyttää Prinssi Uljaalta - jos edes alkeellisia käytöstapoja löytyy.
PoistaJotain hyvääkin: kyllä minäkin olen muutamat naurut saanut näistä miehistä puhumattakaan erinäisistä illanistujaisista, joissa olen viihdyttänyt ystäviäni näillä tarinoilla :-)
Olen elänyt siinä hyvässä uskossa, että nettideitit olisivat varteenotettava vaihtoehto naisille. Saa paljon viestejä, eikä haittaa vaikka suurinosa niistä olisi asiattomia tai ihminen ei muuten vaan kiinnostaisi. Tarvitaan vain se yksi sopiva...ilmeisesti olen ollut pahemman kerran väärässä. Olenhan mä kuullut kaikenlaisia kauhutarinoita naispuolisilta kavereiltani, muttä tää määrä ja "laatu" on jotain ihan absurdia.
PoistaIlmeisesti se on sitten totta, että koulutetuille nuorille naisille ei helpolla löydy seuraa. Ei edes, vaikka vähän noista miesten kriteereistä karsisi - vaikka naisella olisi rahkeita koulutuksen ja ulkonäön suhteen etsiä niitä tummia, pitkiä ja hyvin koulutettuja komistuksia.
Ehkä se on tosiaan niin, että AT-miehet ja koulutetut kaupunkilaisnaiset ovat vähän väliinputoajia näillä markkinoilla. Porukalla tältä väliltä on sitten helpompaa. Yksi vaihtoehto voisi tietysti olla, että tuo miehen tuontitavarana ulkomailta. Yksi kaveri on näin tehnyt ja ihan hyvän sieltä toikin. Toinen puolituttu on samaa yrittänyt, huonommalla menestyksellä.
Tuo väliinputoamisjuttu näillä kyseisillä ihmistyypeillä saattaa olla hyvinkin totta. Jos on koulutettu, fiksu, hyvätapainen ja edes ok-näköinen, miehen ei välttämättä edes tarvitse laittaa profiilia mihinkään nettideittipalveluun, sillä kysyntää löytyy muutenkin.
PoistaTämä teoria puolestaan johtaisi siihen, että nettideittipalveluissa ei juuri pyöri sopivia miehiä koulutetuille ja näteille kaupunkilaisnaisille (jos siis kriteereinä koulutettu, ok-näköinen mies). Niitä mätämunia (en viittaa at-miehiin vaan näihin tapaamieni sankareiden kaltaisiin tyyppeihin) siellä sen sijaan on oletettavasti jonkun verran, koska vaikka he pääsisivät deiteille asti, naiset eivät kiinnostu heistä livetapaamisen jälkeen. Näin ollen he pyörivät palvelussa vuodesta toiseen.
Nyt kun tarkemmin ajattelee, niin taidan tuntea vastavia "tapauksia". Siis maisterisnaisia, jotka ovat vielä poikkeuksellisen hyvännäköisiä, mutta kuitenkin on vaikea löytää mistään miestä. Vaikka kaikenlaista hiihtäjää on sekä miehissä että naisissa, niin kyllä miehissä niitä ilman suksia veteleviä yms. kummajaisia on enemmän kuin naisissa. Eli kertakaikkiaan ei riitä niitä kunnollisia miehiä kaikille naisille, ainakaan tietyllä ajan hetkellä. Pitää vaan odottaa josko joku vapautuisi takaisin markkinoille, ja sitten iskeä heti kiinni.
VastaaPoistaIsoissa yliopistokaupungeissa asia vielä korostuu. Istuskellessani biologian luennoilla olen laskenut, että yhtä miestä kohti on noin 3-5 naista. Monet ovat vielä nuoria ja poikkeuksellisen hyvännäköisiä. Kysyntä ja tarjonta eivät kertakaikkiaan kohtaa.
Älä nyt Indigo vain tämän blogin perusteella luovu toivosta löytää miestä nettideiteiltä. Tuosta: "ilmeisesti olen ollut pahemman kerran väärässä" - kommentistasi päätellen, et ole vielä kokeillut? vai miksi toi 'ilmeisesti'?
VastaaPoistaBloginpitäjämme taitaa kirjata vain niitä pahimpia tapauksia, saadakseen osaltaan myötätuntoa: "Katsokaa nyt, tällaisia mä joudun kestämään." (Uhriutuminen on naisissa syvällä.) Niistä normi-ilmoituksista ollaan sitten hiljempaa. Ja treffeilläkin on käyty mukavien ihmisten kanssa, mutta blogissa vaan kuitattu salaperäisesti: "ei ollut tyyliseni". Ja tämä ehdokas numero 2, joka oli kuulemma mukava, ja yht' äkkiä jäljelle jäikin 3 ja 5, kummatkin todennäköisesti pelimiehiä. Tuo 3, joka väänsi vitsiä joka välissä, eikä pystynyt olemaan vakava - pitäisi herättää jo kysymyksiä, että jotain tässä peitellään. Tämä 3 voi olla vaarallisempikin tapaus.
Enkö ole oikeassa?
Ja, numero 2, eikö sekään siis "ollut tyylisesi"? (kysymys blogin pitäjälle)
Paljon riippuu, millaisen ilmoituksen teet. Myös olemalla itse aktiivinen, löytää parempia kandidaatteja. Samoin se on baareissakin. Jos te naiset istutte pöydässänne kuin tatit miehiä odottamassa, todennäköisesti vain ne pelimiehet ja kaikkein humalaisimmat lähestyy.
"Jos on koulutettu, fiksu, hyvätapainen ja edes ok-näköinen, miehen ei välttämättä edes tarvitse laittaa profiilia mihinkään nettideittipalveluun, sillä kysyntää löytyy muutenkin."
VastaaPoistaEn allekirjoita. Ok-näköiselle naiselle koulutustaustasta riippumatta on enemmän kysyntää. Ota huomioon, että esim. tällä hetkellä pariutumisikäisistä ihmisistä miehiä on 40000 enemmän kuin naista, joten teidän naisten tilanteessa ei pitäisi olla valitettavaa. Miehistä sen sijaan osa jää väistämättä ilman.
OK-näköinen nainen kelpaa ATM:lle, KTM:lle, jopa YTM:llekin, mikäli ei ole nalkuttavaa sorttia ;)
Mistä tässä on siis kyse? Akateemiset miehet voivat aivan hyvin avioutua ei-akateemisen kanssa, mutta toisinpäin harvemmin. Eli komeat, akateemiset miehet eivät ole yhtä valikoivia kuin vastaavat naiset, siksi tällaiset miehet eivät kauaa pysy vapailla markkinoilla - niin halutessaan.
Anonyymi, ihan hyviä pointteja. "Älä nyt Indigo vain tämän blogin perusteella luovu toivosta löytää miestä nettideiteiltä."...olen kyllä ihan mies - ainakin viimeksi kun tarkistin =D. Ei etteikö joskus olisi tullut mieleen, että ehkä olisi helpompi löytää seuraa, jos myös miehet kävisivät...
VastaaPoistaOlen kyllä kerran kokeillut nettideittejä, siis tarkoituksena löytää nainen. Turhauduin siihen - samoin kun varmaan useat muut miehet -, että naisia on näissä systeemeissä miehiä selvästi vähemmän. Lähetin läjäpäin viestejä naisille (asiallisia, jokaiselle erilainen viesti, yksi per nainen). Tulos: viestien vaihtoa kahden naisen kanssa ja yhdet treffit. Molempien naisten kohdalla kummatkin osapuolet totesivat, että ei tästä taida mitään syntyä. Niille treffeillekin menin, koska oltiin jo sovittu, vaikka aavistelin viestien perusteella, ettei tästä paljon jää käteen. Luovutin koko homman muutaman kuukauden jälkeen, ja totesin, että parempi katsoa josko ystävien tai opiskelupaikan kautta onnistuisi paremmin.
Itseä lähinnä ihmetyttää bloginpitäjän huonot kokemukset naisena nettideiteistä. Jotenkin olin ollut siinä uskossa, että naisten kohdalla voi toimiakin ihan hyvin, kun kerran miehiä on tarjolla runsaasti. Tietenkin näitä asiattomia viestejä tulee ties kuinka monta, mutta kuvittelisi, että ainakin muutamia ihan varteenotettavia silti löytyisi. Näin ei sitten välttämättä kuitenkaan ole, jos on bloginpitäjään uskomista. Kriteerit miehen suhteen tuntuisivat olevan aika korkeat, mutta vaikuttaa naisella olevan rahkeita vaatiakin. Yritetty ainakin on jo pitkään...jaa-a, mistä sitä tietää, kunhan lueskelen blogeja ja ihmettelen =)
Vielä tuohon mainitsemaasi naisten vaatimukseen miehen akateemisuudesta. Se ehkä parempi pitää joustavana vaatimukseni, koska tunnetusti akateemisuus ei ole tae siitä, että miehellä olisi kaksiset tulot tai kaikki muumit olisivat kotona korvien välissä. Järkevä nainen kelpuuttaa kyllä vähemmän koulutetutkin miehet, jos ovat muuten fiksuja.
VastaaPoistaNoissa bloginpitäjän vaatimuksissakin on varmaan vähän "ilmaa". Tuskin ainakaan kannattaa hylätä muuten mukavia miehiä, jotka sattuvat olemaan vain 179,5 cm pitkiä =D. Tietysti jos arvon nainen laukkaa treffeillä mittanauhan kanssa, niin silloin voidaan olla jonkinlaisissa ongelmissa löytää sopivaa miestä. Koska, kuten tunnettua, todella laatumiehet ovat joko varattuja tai sitten niissä on sellainen "pieni" ongelma, että ne tykkäävät naida kaikkea mikä liikkuu, puhumattakaan niistä hölmöistä, jotka erehtyvät pysymään paikallaan...
Oikeassa olet. Ja en minä sentään mittanauhan kanssa siellä treffeillä käy :D Mitä koulutukseen tulee, niin toki se saattaa kertoa jotain ihmisen arvoista ja kiinnostuksen kohteista, ja toimii siten jonkunlaisena seulana sille, kenen kanssa lähden treffeille.
PoistaMiehen tulot eivät minua sinänsä kiinnosta, kunhan ei puhuta nollatuloisesta lorvijasta, jota minun pitäisi ryhtyä elättämään. Tosin, jos oikea tyyppi eteen tulee ja vie jalat alta, saattaisin unohtaa ne nollatulotkin...
Aah, myt menee jo nollatulotkin, jos sopiva kohdalle sattuu. Oikea tarkoitettaneen tässä jänskää & boheemia taiteilijarenttua tms.? =)) En tiennytkään, että muiden ale-myyntien ohella nyt on Helsingissä menossa "Laadukkaita sinkkunaisia huippuhalvalla"-alet. "Tämän kuun loppuun (tai niin kauan kun tavaraa riittää/kunnes naiset tulevat järkiinsä) kaikista hinnoista (lue: kriteereistä kumppanin suhteen) -50% tai jopa -80%!. Pelimiehille erikoistarjous: Ota kolme, maksa kaksi!" Hmm, viimeksi kun katsoin noita hint...kriteereitäsi, niin täyttäisin niistä ehkä puolet. Alejen loppurysäystä sietäisi siis jopa harkita. XD
VastaaPoistaIltavuoron ja lomailevan kaverin kissojen kaitsemisen jälkeen alkavat jutut näköjään mennä sen verran huonoiksi, että lienee parasta mennä maate...
Nollatuloinen lorvija ei tosiaankaan kiinnosta eli ihan niin suurta alea ei kesän kunniaksi ole menossa :-) Ja taiteilijarenttu on melko kaukana omista kriteereistäni ja preferensseistäni :-)
PoistaOlisi vaan kiva tietää, että miten nämä mätämunat onnistuvat pääsemään treffeille? Sikäli kun olen ymmärtänyt, monet fiksut miehet, jotka eivät ole aivan peilinsärkijöitäkään, voivat istua vuosia nettideittipalstoilla lähetellen satoja asiallisia viestejä, pääsemättä koskaan livetapaamiseen. Onko näillä mätämunilla käytössään jotain pimeää taikuutta, vai mistä on kyse?
VastaaPoistaItse lienen lähempänä sitä ääliöpäätä, mutta ei se treffeille pääsy pelkällä ääliömäisyydelläkään tunnu onnistuvan, eikä ainakaan millään minun tuntemallani pimeällä taikuudella. Mikä ihmeen salaisuus niillä muilla mätämunilla oikein on?
No en ainakaan keksi mitään parempaa selitystä kuin että yksi YTM-kuva painaa enemmän kuin ne 1500 sanaa mitä maksimipituiseen profiilitekstiin saa mahtumaan.
Mitä koulutuskeskusteluun tulee, nähdäkseni sekä miehet että naiset etsivät pitkäaikaisiin suhteisiin tyypillisesti koulutustaustaltaan lähinnä itseään vastaavia. Sikäli uskoisin myös että on kyse enemmänkin kulttuuritaustan kriteeristä.
Osaltaan näiden talousjohtaja-sattumien vuoksi pidän "miehen tulot eivät minua sinänsä kiinnosta"-puheita melko epäuskottavina. Eivät ne miehen tulot tietenkään ketään kiinnosta, sehän olisi pinnallista eikä monikaan nainen halua pitää itseään sellaisena, mutta onhan se tosi kivaa kun mies maksaa ja hellii pienillä lahjoilla, pukeutuukin niin hyvin (=kalliisti), ja ajatus kauniista yhteisestä kodista ja idyllisestä porvarillisesta elämästä on tosi mieltä lämmittävä.
Olen käynyt viimeisen kahden vuoden aikana treffeillä noin kolmen yt-miehen kanssa. Suurin osa deiteistäni on ollut atm:iä ja kt-miehiä. Nämä pahimmat tapaukset / katastrofit, joista olen blogissa raportoinut (lukuun ottamatta joitakin baariääliöitä) ovat olleet at-miehiä.
PoistaMitä talousjohtajiin tulee, täytyy todeta, että joudun tapaamieni miesten henkilöllisyyttä suojatakseni muuttelemaan joitakin yksityiskohtia kuten miehen ikää ja ammattia, jotta he eivät tunnistaisi itseään teksteistäni, jos sattuisivat eksymään blogiini. Esimerkiksi herra nro kolmosella on merkittävästi pienempi palkka kuin minulla, joten hänen vaatekaapistaan ei löydy kalliita merkkivaatteita, enkä usko, että tulen koskaan saamaan häneltä kalliita lahjoja (enkä niitä tarvitsekaan sen puoleen).
Hei Marko,
PoistaEnsinnäkin, pointsit kotiin siitä, että esiinnyt rohkeasti nimelläsi. Valitettavasti en ole itse yhtä rohkea.
Pahoittelen nyt blogin pitäjälle, että käytän hänen blogiaan sinulle vastaamiseen ja vien keskustelun hieman sivuraiteille. Kävin tsekkaamassa sivusi ja kuvasi. Suurinpiirtein samaan ikähaarukkaan blogin kirjoittajan kanssa kuuluvana naisena pystyn heti kertomaan, mitä sinun kannattaisi tehdä toisin, jos haluat päästä jotenkin asian kanssa eteenpäin.
Hyvät uutiset ovat ne, että olet varmasti täysin kelpo ja hyvä tyyppi, hyvin älykäskin.
"Huonot" uutiset ovat ne, että olet hieman liian välkky ja eksentrinen (olen huomannut noiden ominaisuuksien kulkevan usein käsikädessä), joten keskimääräisesti naiset pitävät sinua outona, jonka juttuja ja elämää ei voi ymmärtää ja tällöin on vaikeaa löytää yhteistä rajapintaa edes keskusteluille. Ellei satu olemaan matemaattis-teknisesti suuntautunut esim. scifistä ja roolipeleistä pitävä nainen. Joita käsittääkseni on olemassa, mutta hyvin harvassa. Ja nekin harvat tuppaavat menemään nopeasti markkinoilta, jos ovat vähänkään ok-näköisiä.
Joten, suosittelen lukemaan blogin kirjoittajan vinkit aiemmista kirjoituksista sen suhteen, mitä pitää tehdä jotta on naisten mielestä varteenotettava kandidaatti. Ja ne huonot uutiset siis tämän suhteen jatkuvat. Se todellakin tarkoittaa itsensä muokkaamista hyvinkin suuressa määrin ulkonäön suhteen. Toki voi odottaa vaihtoehtoisesti, että jostain tupsahtaa syliin se kuvaamani kaltainen tytsi, jolle muotiseikat ovat sivuseikka, mutta silloin todennäköisesti tytsinkään ulkonäkö ei ole kovin hehkeästä päästä.
Anteeksi tyly tekstini, mutta yritän oikeasti nyt vain auttaa. Vika on tyylissäsi, ei sinällään ulkonäössäsi. Katso Will Smithin elokuva Hitch. Siinä on erittäin paljon sellaisia pointteja, joita kannattaa ottaa huomioon jos miettii suosiota naisten parissa. Samoin Crazy Stupid Love. Eivät todennäköisesti ole sellaisia elokuvia, joita itse katsoisit ensimmäisenä, mutta muista, ei savua ilman tulta.
Niin ja mitä tulee neuroverkkoihin, pidin itse sitä aihetta erittäin kiinnostavana. Oletko lukenut synaptisesta plastisuudesta?
"Informaation käsittely aivoissa poikkeaa olennaisesti tietokoneiden toiminnasta: vaste ärsykkeeseen ei ole vakio vaan vaihtelee varsin väljissä rajoissa. Yhtenä olennaisena syynä tähän on synaptisen hienorakenteen nopea muovautuvuus hermoston aikaisemman aktiivisuuden seurauksena." (Lainaus otettu Duodecimin julkaisusta).
Mutta siis, 2 vaihtoehtoa. Joko muutat jotain ja tsekkaat ohjeet joita blogin kirjoittaja on jo aiemmin antanut miehille tyylin suhteen ja sillä saattaa olla elämääsi paljonkin vaikutusta, tai sitten et tee mitään ja kaikki todennäköisesti menee niinkuin ennenkin.
Tsemppiä ja mukavaa kesän jatkoa!
Jahas, en ollut huomannut tätä vastausta, kun näistä ei tule itselleni noottia. Täytyy katsoa saisinko sellaisen jotenkin.
PoistaJoo no olen 23 vuoden ajan lähes aina käyttänyt omaa nimeäni netissä, mikä on useimmissa ammatillisissa ja harrastusjutuissani aika normatiivista, ja aika harvoin näen tarvetta muulle. Joissain erikoistapauksissa en ehkä käytä, mutta en pidä yleistä keskustelua parisuhdeaiheesta sellaisena, eikä minua nyt haitanne kertoa julkisesti että olen sinkku. Vaikka tämä onkin myös henkilökohtainen aihe, on se minulle myös "akateemisen mielenkiinnon" kohde jollain tapaa, ainakin harrastustasolla. Tai no aika monet aiheet ovat.
Niin, tiedän kyllä että minulla on vahvuuteni, mutta niin on varmasti kaikilla, ja siinä onko AT- vai YT-mies on kyse lähinnä vahvuuksien ja heikkouksien suhteesta ja kokonaisvaikutuksesta. Esimerkiksi huono fyysinen kunto/terveys on siitä hankala heikkous, että se näkyy ensisilmäyksellä, tai ihan vaikka numeerisesta datasta, jonka kaikki toki ensimmäiseksi katsovat (myös minä itse). En sinällään pidä tätä epäviisaana, koska fyysisen terveyden merkit ovat hyvin ensisijaisia kelpoisuuden kannalta ja siksi parinvalinnassa paljon relevantimpia kuin monet henkiset ominaisuudet. No ei sen puoleen, että olisin henkisestikään kovin terve, mutta...
Tilannettani tietenkin pahentaa fataalisti se, että olen myös aika epämiehekkään nirso. Ja ne nätit nörttitytöt ovat tosiaan erittäin harvassa verrattuna kysyntään. Taitaa olla aika ajanut mahdollisuuksien ohi jo kauan sitten.
Jotkut SH:n tyylineuvot vaikuttavat aika ongelmallisilta, jos tarkoituksena ei ole tulla baareissa pyöriväksi PUA-pelimieheksi, vaan ihan vain kiltiksi perheenisäksi. Huomaa, että tässä blogissa on lähinnä valitusta kohdattujen miesten ulkoasusta ja käytöksestä, rakentavia neuvoja on oikeastaan aika harvassa kirjoituksessa. Nekin voivat osittain olla hieman henkilökohtaisia stadilaismieltymyksiä.
Neuvo "pukeudu paremmin" on relevantti vain, jos alkujaan pukeutuu erityisen huonosti. Mistähän tässä nyt niin varmasti tiedetään, että kaikkien meidän AT-miesten keskeisimpänä ongelmana on, että pukeudumme niin hirveän huonosti... No minä ehkä pukeudunkin, mutta se ei ehkä päde aivan kaikkiin.
Mutta oleellisemmin, kuten olen monesti huomauttanut, kehotukset pukeutua paremmin vaikuttavat jotenkin turhilta, jos ei koskaan edes tapaa naisia, jotka voisivat sitä kamalaa pukeutumista sitten kauhistella. Voisin aivan hyvin vuosikausia turhaan shoppailla pukuja, jotka sitten homehtuisivat kaapissa näkemättä koskaan päivänvaloa.
Ja mitä tulee ohjeisiin päivittää hiusmuoti 2000-luvulle, ei, en ajatellut leikata takkuisia ja rasvaisia nörttihiuksiani, vaikka joku juppinaikkonen jossain päin Suomea pitäisikin niitä trendittöminä. Tarkoitukseni ei ole luopua itsestäni kokonaan, vaikka se olisikin tilastollisesti useimpien naisten preferenssien mukaista. En nyt välttämättä ole etsimässä aivan tilastollista tavisnaistakaan.
Epäilemättä ulkoisessa olemuksessani olisi paljon parannettavaa, mutta pukeutumisen ja siisteyden saa varmaankin edes inhimilliselle tasolle parissa tunnissa silloin kun siihen on jotain tarvetta. Merkittävin ulkoinen ongelmani eli huono kunto taas vaatii aika lailla vaivalloista taistelua, ja on enemmän kuin hyvin tiedossa. Luulen, että sen ongelman korjaamisen yrittäminen pukeutumisella johtaisi aivan yhtä säälittävään lopputulokseen kuin mitä päivittäin näkee sitä yrittävistä naisista, joita on itse asiassa aika paljon.
Kyllä, neurobiologia on ihan tuttu ja mielenkiintoinen aihe. Synaptinen plastisuus on kaiken oppimisen perusta, joten ollut aika keskeinen juttu minulle.
Ohos, tulipas pitkä vastaus. Täytyy vielä katsoa tänäinen Kinsey-leffa, onneksi nauhoitin sen.
Niin, ja merkkikään ei takaa aina rätin laatua vaatteissa. Itseasiassa ostin Dressmanilta ihan kivan takin äsken - joo, en ymmärrä miten uskalsin astua edes koko puljuun sisään. Pitänee tarkistaa ennakkoluulojaan, sieltä voi nykyään ostaa jotain myös alla 50v. mies.
VastaaPoistaTuohon Markon kommenttiin tuloista vielä. Kartan kyllä toooodella kaukaa naisia, jotka haaveilevat pikkusievästä porvari-idyllistä. Mies, omakotitalo, 2,5 lasta (yksi lapsista on ilmeisesti vähän vajaa tapaus, ehheh), kultainennoutaja ja pari autoa pihassa (Stadissa toimii julkisetkin...). Sitäpaitsi tuon "unelman" toteuttamiseen tarvitsee jo varsin varakkaan miehen. Omakotitalosta Helsingissä saa maksaa maltaita ja pissiä hunajaa. Tiedän hintatason aika tarkkaan, koska vanhemmillani sellainen talo on. He eivät ole kovin varakkaita, mutta sattuivat ostamaan sen 80-luvulla, kun niitä myytiin vielä tavallisille kuolevaisille. Pitäkööt pikkuporvarit idyllinsä ja kokoomuksensa =)
Mielenkiintoinen kirjoitus Anonyymiltä. Olen samaa mieltä, että vaatii rohkeutta esiintyä omalla nimellään. Itse kuitenkin kirjoitan nimimerkin takaa, hyvästä syystä. Nimimerkissä on se hyvä puoli, että voi keskustella omaa elämää koskevista vaikeista asioista, joista ei voisi omalla nimellä ja naamalla puhua. Kääntöpuolena on tietysti se, että anonymiteetti antaa mahdollisuuden kaikenlaisen sonnan suoltamiseen keskustelupalstoille.
VastaaPoistaItse tunnen hieman tuota scifi- ja roolipelimaailmaa, ja se on aivan totta, että sieltä voi olla vaikea löytää naista. Ne harvat tosiaan viedään käsistä. Sama homma missä tahansa paikassa, jossa kysyntä on suurta, mutta tarjonta suhteellisen niukkaa. Esimerkiksi nettideitit ovat selvästä parempi paikka naiselle hakea seuraa kuin mitä ne ovat miehelle. Tästä syystä itse lopetin koko homman hyvin nopeasti. Jos vain mahdollista, niin kannattaa hakeutua sellaisiin paikkoihin, jossa miehiä on vähän ja naisia on paljon.
Nuo kaikelaiset pukeutumis- ja hygieniavinkit ovat kyllä ihan hyviä, jos itsellä ei ole luonnostaan kiinnostusta pitää niin huolta ulkomuodostaan. Kyllä niistä miehellekin on hyötyä, vaikka naiset saavatkin huomattavasti enemmän etua panostaessaan ulkonäköönsä.
Rakastuminen on monimutkaista: http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/aiheet/tietopaketit/kesaterveys/rakastumisen_kemiaa
VastaaPoistaIhan hyvän pikkuartikkelin Partonen on kirjoittanut aiheesta. Oon joskus lukenut miehen juttuja koskien kaamosmasennusta, hän on perehtynyt tähän aiheeseen työssään. Muutenkin kaamosmasennus on kait itselleni läheisempi aihe kuin rakastuminen - syksyä odotellessa =D.
VastaaPoistaMuutenkin tuo rakastumisen alkuvaiheen huuma kuulostaa sellaiselta tressiltä - vaikka kivaa onkin -, että toivoisi sen suhteellisen nopeasti haihtuvan. Meinaan, että välillä olisi tehdä muutakin kuin peuhata sängyssä ja törmäillä hajamielisesti ympäriinsä. Töitäkin pitäisi tehdä ja opiskella, sekä toisinaan olisi hyvä muistaa syödäkin jotain XD.