Lupasin raportoida Hesarin Nyt-liitteen järjestämistä sokkotreffeistä lehden ilmestymisen jälkeen. Raportointi on hieman viivästynyt kesälomamatkoista johtuen, mutta sateen ropistessa ikkunaan on hyvä jumiutua tietokoneelle päivittämään blogia :-)
Kävelin deittipaikalle pientä vitutusta tuntien ja mietin, mihin olen taas pääni pistänyt. Teki mieli kääntyä takaisin, mutta ajattelin, että ohareiden tekeminen on ikävää, joten pakotin itseni paikan päälle.
Tapaamispaikassa oli muitakin ihmisiä, muun muassa kaksi yksinäistä miestä. ”Ai kun kiva”, ajattelin. ”Nyt pitää vissiin lähteä kyselemään, että soittaako Nyt-liite jotain kelloja.” Lähimpänä olleella miehellä oli järjestelmäkamera ja hän hymyili minulle tietäväisen näköisenä. ”Mustahan ei sitten mitään kuvia tule lehteen”, ajattelin.
Rohkenin lähestyä miestä ja kävikin ilmi, että hän ei ole lehden kuvaaja vaan yksi sokkotreffeille uskaltautuneista. Katselimme ympärillemme ja pohdimme, onko meidän tarkoitus pariutua keskenämme vai onko minut mahdollisesti tarkoitettu toiselle paikalla olleelle yksinäiselle miehelle. Hän ei tehnyt elettäkään lähestyäkseen meitä, joten pienen odottelun jälkeen päätimme suunnata kaupungille.
Minun tuurini tuntien odotatte tietysti jotain kauhukertomuksen jatko-osaa, mutta ehei! Mies oli itse asiassa todella mukava, ja viihdyin hänen seurassaan hyvin. Juttu luisti suhteellisen jouhevasti erikoisesta tilanteesta huolimatta. Mies ei kuitenkaan ollut ihan tyyliseni, joten kun hän erotessamme ilmoitti olevansa kiinnostunut tapaamaan minut uudestaan, ilmoitin, että valitettavasti olen tavannut hakemuksen lähettämisen jälkeen ihmisen, jota tapailen tällä hetkellä (herra nro kolme). Tiemme erkanivat positiivisissa merkeissä, enkä kokenut iltapäivän kuluneen hukkaan.
Tässä myös hiukan faktaa ja lukijoiden kommentteja deiteistä niille lukijoilleni, jotka eivät ole lukeneet Nyt-liitteen artikkelia sokkotreffeistä (julkaisupäivä 6.7.2012):
764 hakemusta
207 miestä
557 naista
160 järjestetyt deitit
Nyt-liite lähetti treffeillä käyneille deittien jälkeen kyselyn, johon vastasi 232 henkilöä. Vastanneista 13 prosentin mukaan deiteillä kipinöi. 10 henkilöä kertoi suudelleensa ja 28 prosenttia aikoo tavata uudestaan (aika huikea prosenttiosuus, kun ottaa huomioon, että toimitus on parittanut ihmisiä täysin sokkona ja puhtaasti kirjallisten hakemusten pohjalta). Treffien mukavuuskeskiarvo oli kaikkien vastaajien keskuudessa 6,83 / 10.
Tämä mies (49 v.) koki oharit:
”... Pettyneenä ja turhautuneena kävelin sitten Rautatieaseman R-kioskille ja ostin viisi riviä Kenoa, kuutostasoa 50 sentin panoksella ja Geisha-patukan. Patukan söin kotona jälkiruoaksi ja Kenossa sain 50 sentin voiton.... Kaiken olisi kruunannut, jos olisin saanut parkkisakot. Autoni seisoi Sanomatalon takana. Edes Lappu-Liisat eivät kiinnittäneet minuun huomiota”.
Reppana.
Samoin kävin 36-vuotiaalle naiselle:
”... Oli lievästi absurdia istua yksin brunssilla ravintolassa, jossa kaikki muut olivat perhekunnittain ja isoissa seurueissa. Kun läheisessä pöydässä laulettiin onnittelulaulua noin neljä-viisivuotiaalle tytölle, olin alkaa itkeä. Koska en kuitenkaan halunnut kyynelehtiä yksikseni keskityin tilanteen ironiaan siitä että tämän lähemmäksi onnellista perheidylliä en sitten tälläkään kertaa päässyt.”
Nyt muakin itkettää. Ja ei, tämä ei tällä kertaa ollut ironiaa.
46-vuotias nainen oli kohdannut oman Seiskapäivää-miehensä:
”Kaveri tuli tärskyille humalassa. Kävimme Stadikan tornissa ja hän ehdotti heti olusia. Ihmettelin miksi hän oli ottanut, niin sanoi että koska oli niin kova krapula. … Ainoa asia mistä hän ilahtui oli se, että olin nainen koska kertoi täyttäneensä hakemuksen niin pätkässä että ei muistanut mitä kaikkea siihen kirjoitti.”
Blogiani lukevat at-miehet pitävät minua ikävänä ihmisenä, mutta mitäpä sanotte tästä 19-vuotiaasta naisesta:
”Päätin, että jos deitti on kunnon catch ulkoisesti, jään. Ei ollut. Kävelin ohi. Olen bitch-kultakerhon puheenjohtaja ja teilasin jonkun ulkonäön perusteella. Olin vain yliväsynyt ja vittuuntunut enkä jaksanut mennä luomaan juttua, mistä ei tulisi mitään.”
Tässä ei ainakaan ole noudatettu ”kohtele lähimmäisiä kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan” -mentaliteettia. Minä uskon, että kun laittaa hyvän kiertämään, se kiertää joskus takaisin lähettäjälleen. Sama pätee myös pahoihin asioihin. Onnea ja menestystä valitsemallasi tiellä, bitch.
Hieman samalla linjalla jatkaa 21-vuotias neitokainen:
”...Jatkoimme juomaan lisää ja sokkotreffikumppanini kertoi armeijasta, joka ei minua todellakaan kiinnostanut. Parasta sokkotreffeillä oli kevyt humalani ja se, että olen saanut kertoa paljon vitsejä kyseisistä tärskyistä kavereilleni.”
Deittikumppanin on varmasti mukava lukea raporttisi valtakunnallisesta sanomalehdestä, vai mitä luulet? (Joku lukija voi ehkä nyt inahtaa, että sama koskee deittejäni, joista olen puhunut vähemmän mairittelevaan sävyyn blogissani, mutta en sentään käytä kanavana sanomalehteä, jolla on 805.000 lukijaa. Toisekseen muuttelen deittien yksityiskohtia hieman, jotta miehet eivät suoraan tunnistaisi itseään teksteistä, jos sattuisivat osumaan blogiini – mitä noin ylipäätään pidän hieman epätodennäköisenä.)
Kyllä ne vanhemmatkin naiset (37 v.) osaavat:
”...Siellä minua kyllästytti samat keskustelunaiheet ja menin tanssimaan. Lattialla toinen mies pokasi minut ja lähdimme salaa taksilla luokseni. Oli noloa ja tyhmää lähteä luikkimaan, mutta luulin ennen sitä, että treffi oli jo lähtenyt, vaikka ei ollutkaan. ...”
Vanhemmalla iällä ihmiselle kehittyy ilmeisesti kuitenkin jonkunlainen omatunto parikymppisiin verrattuna.
Hyviä kokemuksiakin löytyi, kuten 36-vuotias nainen kertoo:
”Kävimme baareissa ja vain puhuimme, puhuimme, puhuimme. Ja nauroimme. Yöllä katsoimme yhdessä Jukolan viestiä. Aamulla taas puhuimme, puhuimme, puhuimme. Ja nauroimme. Sunnuntai-iltana totesimme Nytin tarjoaman cavankin olevan jo kylmää, joten joimme pois.”
Samanikäinen mies oli kokenut yhtä positiiviset deitit:
”Meillä synkkasi ensi hetkestä. Yhteisiä harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, jopa yhteisiä tuttuja. … Nukuimme somasti yhdessä ja makoilimme koko seuraavan päivän aamiaista nauttien, torkkuen ja tarinoiden. Päivän päätteeksi pussailimme. ...”
Mtäh? 207 miestä ja 557 naista? Minä olen ymmärtänyt, että nettideittipalveluissa on tyypillisesti 80% miehiä. Eivätkö he lue Hesaria? Toisaalta yksi naistuttuni oli ollut sinkkuristeilyllä, jossa oli ollut 78 naista ja 2 miestä! Aivan varmasti siellä olisi ollut ottaja vähän tavallisemmallekin hepulle. Missä nämä blogikommenteissa ja keskustelupalstoilla vänisevät sinkkumiehet oikein piileskelevät? Odottavatko he, että joku kaivaa heidät esiin kellareistaan väkisin? Vai yhäkö kirvelee ne yläasteen teiniprinsessalta saadut pakit? Ei ymmärrä..
VastaaPoistaVänisijät ovat luonnollisesti piileskelleet palvelinsalissa rakkaimpansa eli tietokoneen kanssa tekemässä sitä, mitä he aina tekevät eli ruikuttamassa netin keskustelupalstoilla. Se on mukavampaa ja myös helpompaa kuin oman elämänsä aktiivinen muuttaminen positiivisempaan suuntaan ;-)
PoistaNiiden vänisijöiden viestejä lukiessa eksyin tähän blogiin - jotain iloa siis heistäkin. Vaikka itse olenkin pitkän linjan AT-mies, niin en kuitenkaan harrasta nettiruikutusta. Ihan mielenkiintoinen blogi sulla, lukasin sen yhdeltä istumalta läpi. Kiva lukea välillä naissinkkujenkin ajatuksia. Neljä vuotta sinkkuna on kyllä aika ekstriimiä - naiselle. Naispuoliset tuttavani ovat yleensä löytäneet uuden jo puolen vuoden sisään erosta. Vuoden yksinolo onkin sitten jo jonkinmoisen kriisin paikka heille...Olen tosin saanut heiltä sen käsityksen, että laadukkaiden urosten löytäminen Helsingista on suht. vaikeaa, vaikka kaikenlaisia tarjokkaita olisi vähän joka sormelle. Ei tähän voi itse sanoa kuin, että ongelmansa kullakin =).
VastaaPoistaKiitos palautteesta Indigo ja tervetuloa seuraamaan blogia :-) Pidän myös mahtavan positiivisena sitä, ettet kuulu tähän vänisijöiden joukkoon :-)
PoistaMinulla kesti kaksi vuotta toipua edellisestä erosta, joten en kahteen vuoteen eron jälkeen edes halunnut treffeille kenenkään kanssa. Minun tuttavapiiriini kuuluu useita naisia, jotka ovat olleet sinkkuja yhtä kauan kuin minä. Minä puolestani olen saanut sen käsityksen, että yksinolo on vaikeaa nimenomaan miehille - deiteille pitää päästä heti, kun edellinen parisuhde on päättynyt siinä missä naiset vielä tässä vaiheessa nuolevat haavojaan yksin :-)
Yksinolo tuntuisi olevan suhteellisen hankalaa molemmille sukupuolille, ainakin jos omaa kaveri/tuttavapiiriä katselee. Oikeastaan minä ja pari muuta AT-hemmoa ollaan aina yksin, mutta se onkin pakon sanelemaa. Toisaalta, itse tarvitsen aika paljon yksinoloa, niin ehkä on h i e m a n helpompaa.
VastaaPoistaTavallaan kyllä ymmärrän noita noita valittavia miehiä. Ollaan jotenkin neuvottomia miten itseään voisi muuttaa, ja toisekseen netti tarjoaa anonyymin kanavan purkaa vuosien turhautumista ja ahdistusta. Itse en tosiaan harrasta tätä verkossa, mutta pari kertaa on tullut niin tehtyä livenä ihan omalla nimellä ja naamalla =). Ei mikään fiksu veto, mutta olin siinä vaiheessa jo niin väsynyt koko touhuun. Toinen naisista sattui vielä olemaan ystäväni sisko, voi elämä minkälainen soppa siitäkin syntyi. No, onneksi olen vielä ihan puheväleissä kaverini kanssa - samaa ei voi sanoa siskosta. Oli vielä ennen mukavan kaverin maine tuossa porukassa. Eipä ole enää. =D
Nuo puketumisvinkit yms. mitä annoit ovat varmaan ihan ok. Vaikka ulkonäostä on miehellekin etua, niin nainen hyötyy siitä huomattavasti enemmän. Muutenkin voisin vaihtaa osia naisten kanssa, vaikka se tietäisi myös huomiota erinäisiltä hyypiöilta ja läjää asiattomia viestejä sähköpostiin. Muutenkin olen ihan sitä mieltä, että olisi hauskempaa jos olisi nainen tai homo =). Tuttavapiirissä on jonkin verran homoseksuaaleja, joten tiedän, että sillä puolella vientiä olisi. Itseasiassa, asiallisia ehdotuksia olen miehiltä saanutkin. Yritä siinä sitten selitellä, että olen kyllä ihan umpihetero - tiedän, minusta voi helposti saada toisenlaisen kuvan. Aina ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa...=D