A little louder, please

Edellisessä kirjoituksessa mainitsemani KLM:n Meet and Seat -palvelu olisi tullut tarpeeseen, kun lennähdin viime viikonloppuna Keski-Eurooppaan. Istuin koneessa vierekkäin keski-ikäisen miehen kanssa, joka koneen laskeutuessa tökkäsi minua olkapäähän ja kysyi, mihin olen menossa ja mistä olen tulossa.

Kävelimme yhtä matkaa terminaalissa ja vaihdoimme muutaman sanan. Mies oli ollut vapun aikoihin Helsingissä ja ihmetteli kovasti valkoisia hattuja ja viinaa suoraan pullosta juovia naisia (”It was terrible”). Hän puhui englantia todella auttavasti enkä tiedä, ymmärsikö hän vastauksistani mitään, vaikka yritin vääntää äärimmäisen yksinkertaista rallienglantia (May Day, labour party, once a year, high school hats, yes yes). Erotessamme hän pyysi minulta sähköpostiosoitettani ja totesi, että minun pitää joskus tulla vierailulle hänen maahansa. Maan nimi jäi täysin hämärän peittoon epäselvän ääntämyksen vuoksi.

Parin päivän päästä luin hotellilla sähköposteja ja kirjauduin Facebookiin. Mies oli lähettänyt minulle kaverikutsun, vaikken ollut antanut hänelle koko nimeäni. Ilmeisesti hän oli löytänyt profiilini sähköpostiosoitteen perusteella. Kaverikutsu oli lähetetty edellisenä päivänä ja kaverikutsun lisäksi mies oli lähettänyt perään sähköpostia, jossa luki varsin epäselvällä englannilla voisinko hyväksyä kaverikutsun, ”very important”.


Hoputtaminen ärsytti niin paljon, että jätin kutsun hyväksymättä enkä vastannut viestiin mitään. Olinhan lomalla, joten ei kai ollut oletettavaa, että viettäisin sitä netissä roikkumalla. Hyväksyin kaverikutsun vasta, kun pääsin kotiin. Seinälleni ilmestyi saman tien käännösohjelman avulla, kömpelöllä suomella kirjoitettu viesti, jossa mies ilmoitti, että minulla olisi mahdollisuus lähteä Pariisiin seuraavana viikonloppuna. Vastasin ystävällisesti, että viikonlopulle on luvassa paljon ohjelmaa, joten Pariisi jää tällä kertaa väliin.

Tämän jälkeen sähköpostiini tipahti viesti, jossa mies kutsui minut maahansa (nimikin selvisi ja kyseessä on eräs Etelä-Amerikassa sijaitseva valtio). ”Tai jos et sinne ole tulossa, niin nähdään joko Pariisissa tai jossakin valitsemassasi Euroopan kaupunkikohteessa.”

Olin antanut sähköpostiosoitteeni siinä hyvässä uskossa, että jos joskus satun suunnittelemaan matkaa miehen kotimaahan, voin ottaa tähän yhteyttä ja hän antaa minulle matkavinkkejä. Viestin perusteella alkoi kuitenkin vaikuttaa siltä, että hän oli leipomassa minusta jonkunlaista tyttöystävää tai vähintäänkin rakastajatarta. Hoksasin myös, miksi Facebook-kaverikutsun hyväksyminen oli hänelle niin tärkeää, vaikka hän olisi voinut lähettää Pariisin kutsunsa suoraan sähköpostiini. Hän oletettavasti halusi käyttää Facebookin käännösohjelmaa kääntääkseen viestit äidinkieleltään suomeksi/englanniksi.

Miehen Facebook-profiilista kävi ilmi, että hän on jonkun sortin yritysjohtaja. Kun toivoin elämääni pukumiestä, en varsinaisesti tarkoittanut itseäni 20 vuotta vanhempaa ja kymmenen senttiä lyhyempää eteläamerikkalaista gigoloa. Amor on nyt käsittänyt tämän homman ihan väärin.

Facebook-seinälleni alkoi ilmestyä viestejä niin tiuhassa tahdissa (”Minä Pariisissa yksin, olisi kivempi sinun kanssa” jne.), että poistin miehen kavereistani. Adjö!

Jos ja kun miehen englanti on niin auttavaa, että hän joutuu kääntämään parista lauseesta koostuvat, yksinkertaiset sähköpostiviestitkin käännösohjelmalla, pohdinpa vain, millä hän oli ajatellut kommunikoida kanssani yhteisellä viikonloppulomalla Pariisissa tai pidemmällä lomamatkalla miehen kotimaassa.

Entä sänkypuuhat sitten? Syötin Googlen kääntäjään sanat ”alempaa, alempaa, vähän kovempaa, uuuh”. Google: ”lower, lower, a little louder, uuuh”. Sujuuhan se tietysti noinkin. Sitä paitsi rakkaus on universaali kieli ;-P (”Wait honey, have to open Google” -tyyppinen lause voisi kyllä vähän latistaa tunnelmaa sängyssä.)