Saimme tapaamispäivän sovittua. Mies lähetti viestin: ”Ilmoita kellonaika ja paikka.”. Ehdotin tapaamispaikaksi erästä keskustan kahvilaa. Asuinpaikkamme huomioon ottaen se oli käsitykseni mukaan molemmille puolimatkassa eikä minulla muutenkaan ole tapana sopia deittejä johonkin lähiöostarille. Vastaus: En mä haluaisi tulla keskustaan. Eikö voitais nähdä jossain muualla, mihin pääsee kätevästi autolla?
Apua. Tässä oli kaksi ongelmaa. A) olen jo kerran käynyt deiteillä miehen kanssa, joka ilmoitti vihaavansa Helsingin keskustaa (jota minä puolestani rakastan), ja olin tuolloin todennut, että nämä lähiöissä aikaansa viettävät juntit eivät ole minua varten. Ja siis eihän siinä mitään, jos joku viihtyy rivitaloasuntonsa pihapiirissä, mutta jos parisuhteen toinen osapuoli haluaa pyöriä keskustan imussa ja toinen kotinurkilla Espoon tai Vantaan perukoilla tai jossakin maaseudun rauhassa, onko tämä loistava match? Ei.
B) Vastustan lähtökohtaisesti yksityisautoilua etenkin pääkaupunkiseudulla, jossa on pääsääntöisesti loistavat liikenneyhteydet joka puolelle lukuun ottamatta Espoon perukoita. No Sex and the City -blogissa käytiin hieman asiaan liittyen mielenkiintoista keskustelua ja pohdittiin, voivatko kahta täysin erilaista puoluekantaa ja siten ajatusmaailmaa edustavat ihmiset pariutua ja jos, tuleeko parisuhteesta mitään. Tyyliin persu ja vihreä.
Suurin osa kirjoitusta kommentoineista, samoin kuin bloggaaja itse, oli sitä mieltä, että eihän siitä mitään tule. Itsekin olen sitä mieltä, että jos toinen haluaa pörrätä katumaasturillaan pitkin maita ja mantuja ja toinen käyttää julkisia kulkuvälineitä aina tarpeen mukaan ja elää muutenkin vihreästi, suhteen lähtökohdat näyttävät haasteellisilta.
Mies ilmoitti lopulta autoilevansa minun kotinurkilleni. Huomaavaista häneltä, mutta en toisaalta jättänyt hänelle juuri vaihtoehtoja, sillä ilmoitin, etten aio käyttää tuntia aikaa matkustaakseni hänen kulmilleen toiselle puolelle pääkaupunkiseutua. Pohdin tapaamisen perumista, sillä alkoi vaikuttaa siltä, että olemme melko erityyppisiä ihmisiä. En kuitenkaan tehnyt sitä, sillä se tuntui tökeröltä, kun olimme jo sopineet tapaamisajan ja -paikan.
Tapaamispäivänä, tuntia ennen sovittua tapaamisajankohtaa sain viestin: ”Täytyy perua tämän päivän tapaaminen. Töissä meneekin vähän myöhempään.” Ei pahoittelua siitä, että mies peruu deitit näinkin lyhyellä varoitusajalla, ei ehdotusta uudesta tapaamisajasta. On mahtavaa laittautua treffeille ja kuulla viime tingassa, että ne onkin peruttu. Thx!
 |
| Pidä katumaasturis ja tunkkis, Pena. Opettele siinä sivussa käytöstapoja ja toisten ihmisten kunnioittamista. |
En kuullut miehestä kahteen viikkoon mitään. Alkoi vaikuttaa siltä, että hän oli tehnyt totaaliset oharit ja niiden ajastuksen huomioon ottaen tämä oli mielestäni suhteellisen törkeää. Ja kas, mitä tapahtuu kahden viikon päästä? Saan tekstarin: ”Vieläkö on haku päällä”. Viestissä ei lukenut mitään muuta, ei edes miehen nimeä. En ollut tallentanut hänen numeroaan puhelimeeni ja ainoa syy, jonka vuoksi tiesin keneltä viesti oli, oli se, että en ollut poistanut aiempia viestejä ja puhelimeni näyttää viestin avaamisen yhteydessä samasta numerosta saapuneet muut viestit ja siihen lähetetyt viestit.
Nyt voittekin heittää villin arvauksen, oliko hakuni vielä päällä? Ei, ei ollut. Ilmoitin miehelle (ystävälliseen sävyyn), että hänen käytöksensä oli mielestäni tökeröä enkä sen vuoksi ole kiinnostunut tapaamaan häntä. Viestin lopussa toivotin hänelle hyvää jatkoa ja onnea sen oikean löytämiseen. Mies teki lopullisen silauksen juntin leimaansa jättämällä vastaamatta viestiin.
Esitän jälleen kerran kysymyksen: missä kaikki normaalit, edes alkeelliset käytöstavat omaavat miehet ovat? Kiven alla? Pensaan takana? Kellarikomerossa?
No tuota, kysymys on siitä, että miehellä oli joku parempi hoito ja siksi teki sinulle oharit. Myöhemmin hoito oli kuivunut ja sinä olit jälleen se joka kelpaa. Ja koska itse ilmoitit että ei, niin mitäpä siihen vastaamaan. Kysehän ei ole sinun tunteidesi hoivaamisesta vaan seksimarkkinoiden toiminnasta.
VastaaPoistaTämähän on itseasiassa hyvin naismaista käyttäytymistä mieheltä. Ja näemmä tartunut stadissa miehiin.
Kiitos selvennyksestä! Ryhdyn siis jatkossa käyttäytymään samalla tavalla kuin muutkin ja yllä mainitussa tilanteessa, kun deitit on jo sovittu ja tulen toisiin aatoksiin, perun ne lyhyellä varoitusjalla, jos siltä tuntuu - miettimättä toisen osapuolen tunteita tai aikatauluja/vaivannäköä ja pahoittelematta käytöstäni.
PoistaJäin miettimään miten jotkut ihmiset päätyvät niin eriparisiin suhteisiin. Minusta on mielenkiintoista tavata ja vaihtaa ajatuksia mahdollisimman erilaisten ihmisten kanssa. Sen sijaan en voi kuvittellakaan jakavani elämääni perussuomalaisen formulafanaatikon kanssa, joka seuraa televisiosta kisojen lisäksi vain tosi-tv:tä - "muu on niin tylsää". Tai ruokafanaatikon kanssa, joka noudattaa fennovegaanista raakaravintoruokavaliotaan ilman suolaa tai mausteita. Tai haavelijan kanssa, joka haluaa muuttaa pieneen sähköttömään mökkiin ilman tieyhteyttä tai naapureita ja elää luonnonmukaisesti. Niin, kaikki nuo ovat ihan oikeasta elämästä, mutta parisuhde ei käynyt minun mielessänikään.
VastaaPoistaToisaalta en halua myöskään itseni kopiota - mikä voisi olla sen tylsempää? Erilaisuus täydentää ja tuo mielenkiintoa parisuhteeseen, mutta jonkinlaista avoimuutta uusille asioille ja joustavuutta edellytän. Kaikenlainen ehdottomuus on pahasta, oli se sitten poliittista, uskonnollista, elämäntapoihin liittyvää tai mitä tahansa. Toisaalta onnistun yleensä ärsyttämään dogmaattisia ihmisiä sen verran, että tunne on molemminpuoleinen ;o)
Mäkin olen saanut ohareita. Varmaan noin 15 prosenttia deiteistä peruu, yleensä pari tuntia ennen. Yksi kertoi iskeneensä edellisenä iltana tyypin. Kohteliasta olisi tässä tapauksessa ollut, että mies ehdottaa uutta aikaa samalla kun peruu.
VastaaPoistaNäinpä, tai olisi edes ollut kohtuullista pahoitella asiaa, jos peruu treffit viime tingassa.
PoistaOlen yleensä noudattanut jonkinlaista "kohtele muita kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan" tai "ole ihminen ihmiselle" -periaatetta niin deittimaailmassa kuin muillakin elämänalueilla, mutta ilmeisesti lihatiskillä vallitsevat erilaiset säännöt eikä tätä ohjetta tarvitse noudattaa.
Emme me miehet arvosta käytettyjä naisia joten se näkyy tietysti myös käytöksessä.
VastaaPoistaTutkimuksen mukaan yli 21-vuotiaana ensimmäistä kertaa seksiä harrastaneita tyttöjä oli kaiken kaikkiaan kuusi prosenttia - loput olivat siis menettäneet neitsyytensä alle 21-vuotiaina ja olivat siten 21 vuoden ikään ehtiessään "käytettyjä" (jos määritelmäsi käytetystä on nainen, joka ei ole enää neitsyt).
PoistaLuulisin, että tuosta jäljelle jäävästä kuudesta prosentistakin suurin osa menettää neitsyytensä kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä ja loput naisista ovat sellaisia, että he eivät syystä tai toisesta löydä miestä tai kelpaa kenellekään.
Jos etsit "käyttämätöntä", joudut siis tilastojen valossa turvautumaan lähtökohtaisesti sakkolihaan ja loppuja eli suurinta osaa naisista kohtelet ilmeisesti epäkunnoittavasti, koska "käytettyjä ei voi arvostaa".
http://www.helistin.fi/?page=2265932&id=5876983
Tietysti jos ei nuorta ja puhdasta naista saa, niin pitää tyytyä vanhaan käytettyyn, mutta se arvostus näkyy sitten käytöksessä kuten olet alkanut jo huomata.
PoistaItse haen sitten aikanani esim. Thaimaasta 18 vuotiaan neitsyen, eli ei tämän maan naiset minua kiinnosta muute kuin irtopanoina.
Poliittisissa näkökannoissa (tai elämänarvoissa, kuten voidaan kai usein myös sanoa) on usein jo pelkän keskustelunkin kannalta se ongelma, että ne perustuvat monilla enempi tunteisiin kuin rationaaliseen ajatteluun. Tästä seuraa se, että vastakkainen näkemys herättää helposti voimakkaita tunteita (halveksuntaa, ärtymystä, kiukkua...) sen sijaan, että asiasta voitaisiin keskustella rationaalisesti. Tunteet näkyvät myös siinä, että omissa poteroissa seisotaan tiukasti, vaikka joissain toisen ajatuksissa saattaisi olla järkeäkin. Politiikassa tämä näkyy mm. siten, että hyväkin ajatus usein tyrmätään, jos se tulee väärältä puolueelta.
VastaaPoistaOtetaanpa esimerkiksi tuo yksityisautoilun vastustaminen. Sen vastustaminenhan perustuu monilla tunteikkaasti kauniille idealle maailman pelastumisesta, kun kaikki ajavat bussilla tms. Yksityisautoilijat ovat siis väliinpitämättömiä juntteja, jotka eivät ole valmiita tekemään omaa osaansa ympäristön eteen. Tällainen todellisuus varmaan onkin autottomalle cityvihreälle sinkulle, joka asuu Helsingin ydinkeskustassa palvelujen äärellä. Hänellehän auton omistaminen olisi muutenkin järjetöntä, koska siitä olisi vain kuluja ja hankaluutta (ruuhkat, parkkipaikat, talvi jne.).
Kivahan se on sellaista vastustaa, kun itse ei tarvitse mistään luopua ja on pelkästään saamapuolella. Todellisuus on kuitenkin helposti ihan muuta, kun mennään kauemmas ydinkeskustan ulkopuolelle (esim. niihin kauempiin lähiöihin), saati muualle Suomeen ja erilaisiin elämäntilanteisiin. Pitäisi osata asettaa itsensä toisen nahkoihin edes hiukan. Suurin syy autoiluille on useimmissa talouksissa lienee työt ja perheen tarpeet. Vai luuletko, että monessa perheessä ihan vaan laiskuuttaan pidetään jopa kahta autoa, joiden kulut ovat Suomessa erittäin mittavat, ja mahdollisesti vielä ihan huvikseen seisotaan niillä siellä ruuhkissa joka arkipäivä? :)
Blogin pitäjällä havaitsee rivien väleistä tiettyä halveksuntaa maalla/lähiöissä viihtyviä, tyylittömiä, kouluttautumattomia, maasturilla ajavia jne. jne. henkilöitä kohtaan (juntteja). Tämä näkemys ei perustu pelkkään tähän kirjoitukseen, vaan "laajempaan aineistoon" (turhautumisen tämän kirjoituksen herran treffailukäytökseen sinänsä ymmärrän ihan hyvin). En toki tarkoita, että hänen tällaisen henkilön kanssa pitäisi parisuhteeseen ryhtyä, mutta suhtautuminen kertoo kuitenkin henkilöstä omaa kieltään. Kuvatekstissä puhut muiden ihmisten kunnioittamisesta. Kunnioitatko sinäkään heitä oikeasti vai onko se vain pelkkää pintaa?
Minä en halveksi ihmisiä, jotka asuvat maalla tai ovat kouluttautumattomia. Mitä tyylittömyyteen tulee, en halveksi myöskään ns. tyylittömiä ihmisiä, mutta henkilökohtaisesti en voi ymmärtää, miksi joku haluaa tieten tahtoen pukeutua huonosti, kun kaupoista on saatavilla edullisestikin kivannäköisiä vaatteita, joilla jokainen voi kohentaa ulkonäköään ja parantaa siten menestystään mm. deittimarkkinoilla.
PoistaToki ihmiset ovat kiinnostuneita erilaisista asioista ja näille ihmisille tyyliasiat eivät ole tärkeitä. En kuitenkaan lähtökohtaisesti ole kiinnostunut miehistä, jotka eivät kiinnitä mitään huomiota pukeutumiseensa. Luulenpa, että sinunkin katseesi kääntyy kadulla helpommin itsestään huolehtivan naisen perään kuin sellaisen, joka kulkee virttyneissä verkkareissa, muodottomassa t-paidassa ja hiukset likaisina. Vai olenko täysin väärässä? Minulle tyyli ja vaatteet ovat tärkeä osa elämää, ja sellaisen, joka näistä asioista ei välitä tuon taivaallista, on varmasti vaikeaa ymmärtää näkökantaani.
Ymmärrän hyvin myös sen, että jotkut viihtyvät maaseudun rauhassa. Se on heille samanlainen juttu kuin minulle se, että tykkään keskustan vilinästä. Jos on koko ikänsä asunut maaseudulla, keskustan väenpaljous ja meteli on todennäköisesti ahdistavaa. Ei siinä ole mitään halveksittavaa, mutta miten ajattelisit minun sopivan yhteen ihmisen kanssa, joka ei koskaan halua mennä keskustaan, kun itse viihdyn pääsääntöisesti siellä? Pk-seudulla asuva mies, joka haluaa sopia treffit lähiöostarille, koska "keskustaan ei pääse helposti autolla", ei saa minulta kovinkaan suuria pisteitä.
Mitä kouluttautumiseen tulee, en myöskään halveksi ns. duunareita. Yhteiskunta ei pyörisi kovinkaan menestyksekkäästi pelkkien juristien ja kauppatietelijöiden voimalla. Olen itse kiinnostunut muun muassa kulttuurista, kokkailusta ja kaupunkilomista. Millä todennäköisyydellä uskoisit, että trukkikuski tai varastomies (kaikki kunnia heille ja heidän työlleen) lähtee kanssani oopperaan, taidenäyttelyn avajaisiin, teatteriin, kulttuurimatkalle Keski-Eurooppaan ja katsoo kanssani pienen budjetin indie-elokuvia Hollywood-tuotannon sijasta? Minä tunnen työni puolesta duunareita ja he ovat kaikki mukavia ihmisiä, mutta vapaa-ajan aktiviteetteja ja omaa arvomaailmaani (mm. jo mainittu puoluetausta ja sen vaikutus parisuhteisiin) ajatellen en tunne olevani ihan samalla aaltopituudella heidän kanssaan mitä parisuhteisiin tulee.
Tyylittömyyden lisäksi en oikein ymmärrä myöskään sivistymättömyyttä. Sillä ei ole mitään tekemistä koulutuksen kanssa, sillä jokainen voi seurata uutisia ja maailmanmenoa koulutustaustasta ja työpaikasta riippumatta. Kukin tavallaan, mutta kyllä se pikkuisen korvaan sorahtaa, kun joku ilmoittaa, ettei tiedä kuka on Matti Vanhanen tai Alexander Stubb. Ja minä siis olen törmännyt tämmöisiin ihmisiin irl.
Mitä autoiluun tulee, minä en asu keskustassa vaan lähiössä. Siitä huolimatta en tarvitse autoa mihinkään. Ymmärrän kyllä, että moni ihminen tarvitsee autoaan mm. työnsä vuoksi (esim. myyntityötä tekevät, jotka liikkuvat päivän aikana paikasta toiseen ja julkinen liikenne olisi tätä ajatellen varsin epäkätevä) ja että maaseudulla ja taajamissa sekä monissa perheissä auto on käytännössä katsoen välttämätön.
Mitä tähän kyseiseen herrasmieheen tulee, hänen asuinpaikkansa huomioon ottaen hän olisi päässyt Helsingin keskustaan kätevimmin ajamalla autonsa radan varteen liityntäparkkiin ja hyppäämällä junaan, joka olisi kuljettanut hänet keskustaan noin kymmenessä minuutissa. Tämä olisi sujunut nopeammin ja jouhevammin kuin se, että hän oli aikeissa lähteä ajamaan pk-seudun toiselle puolelle, koska "keskustaan on hankala tulla autolla". Liityntäparkki on myös edullisempi vaihtoehto verrattuna siihen, että maksaa pysäköinnistä keskustassa. Minun arvomaailmani ei valitettavasti istu se, että autolla tulee päästä joka paikkaan tai muuten jätetään kokonaan menemättä.
Vaeltaja, oletko muuten koskaan miettinyt bloggaamista bloggaajan näkökulmasta ja blogia tekstilajina? Siis sen sijaan, että tartut jokaiseen lausahdukseeni ja esität ne sitten siinä valossa, että olen paha ja huono ihminen?
PoistaKuinka paljon arvioisit, että minulla olisi kiinnostuneita lukijoita, jos olisin esittänyt tämänkin tarinan vaikkapa tähän tyyliin:
"Sain sovittua treffit tosi kivan oloisen miehen kanssa! Pitkästä aikaa tuli semmonen viesti, joka sytytti. Harmi vaan, että mies peruikin treffit sitten samana päivänä, jolle olimme sopineet tapaamisen. Hänellä on kuulemma kiirettä töissä. Ehkä oli kuitenkin parasta, että kävi näin, koska olin itsekin ajatellut, että saatamme olla ehkä erityylisiä ihmisiä, koska meillä oli muun muassa erilaiset ajatukset sen suhteen, missä tapaamme. Paremmalla onnella sitten ensi kerralla!"
Erilaisia tapoja pitää blogia lienee melkein yhtä paljon kuin bloggaajiakin. Joillekin se on ns. sähköinen päiväkirja, toisille omien harrastusten dokumentoitua jäsentämistä, kolmansille ajanvietettä ja neljänsille keskustelun herättämistä itseä lähellä olevista tai ajankohtaisista aiheista... Yrität varmaan kuitenkin sanoa, ettei juttujasi pitäisi lukea liian vakavalla asenteella, ja että niitä on tarkoituksella väritetty lukijoiden mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Minä kyllä ymmärrän tämän oikein hyvin.
PoistaYrität väittää, että minä jotenkin tietoisesti yrittäisin sinua mustamaalata, mikä on varsin yliampuvaa. En koe sellaiseen mitään syytä varsinkaan, kun en edes sinua tunne, joten kommentoin ihan vaan sitä, mitä julkisesti täällä sanot (huomioiden yllämainitun). Minä en todellakaan ole erityisemmin tarttunut sinun yksittäisiin lauseisiisi (tai edes kommentoinut niitä erityisen ahkerasti), vaan kyllä niissä kommenteissa on jokin isompi kokonaisuus aina ollut.
Kun sinä esimerkiksi kehotit at-miehiä valehtelemaan ja olemaan pelimiesmäisiä, minä olin osin eri mieltä ja perustelin sitä varsin kattavasti omasta näkökulmastani. Taisinpa jopa antaa positiivistakin palautetta myös. Kun kehotit samaisia henkilöitä olemaan katkeroitumatta, totesin että helpommin sanottu kuin tehty.
Tähän viimeisimpään liittyen minä valitettavasti tunnen henkilöitä, joilla on sietämätön tapa avoimesti väheksyä ja lokeroida muita ihmisiä mm. juuri tällaisilla kriteereillä (ammatti, koulutus, puolue, tyyli, sivistys...). Yleensä heillä on myös ahdasmielinen tyyli olla lainkaan huomioimatta muiden tilannetta tai ajatusmaailmaa (vain omaansa). Heitä itseään taas pitäisi toki jokaisen kohdella erityisellä kunnioituksella. Sinä kuitenkin näytät viimeisen vastauksen perusteella ainakin jossain määrin pystyvän ajattelemaan myös kolikon toista puolta, jos vain haluat niin tehdä. Saatoin siis olla viimeisessä kappaleessa turhankin tyly johtuen osin näistä assosiaatioista. Jos koit sen loukkaavana, niin pahoittelut.
Taisinpa tekstissäni myös mainita, että en tokikaan tarkoita, että sinun pitäisi väkisin parisuhteeseen alkaa täysin erilaisen ihmisen kanssa, ja on ihan luonnollista, että sinulla on omat preferenssisi parisuhteen osalta. Vaikka blogin aihepiiri käsitteleekin juuri pariutumista, on minulla välillä tapana pohtia asioita laajemmissa viitekehyksissä ja parisuhde on vain yksi (vaikkakin monille keskeinen) osa ihmisten välistä kanssakäymistä. Keskustelu poliittisten näkökantojen eroista ja maininta cityvihreästä autovastaisuudesta toi tässä tekstissä näitä ajatuksia mieleen.
Palatakseni bloggaamiseen... sinun on varmaan mietittävä, mitä näiltä kommenteilta haluat. Jos kaipaat pääosin kehuautomaatteja tai yhteistä kauhistelua toinen toistaan kamalammista junttieinareista, voin toki sulkea suuni ja jatkaa kommentointia jossain muualla. Jos taas kaipaat kriittistäkin keskustelua ja erilaisia näkemyksiä, voin tarjota omiani aina välillä, kun aikaa ja kiinnostusta sattuu löytymään. Tällöin vaan pitää kestää myös kritiikkiä (ei toki henkilöön menevää) sanomisistaan, koska sellainen kuuluu keskusteluun. Sinun blogisi sinun valintasi.
Vaihdan mielelläni ajatuksia lukijoiden kanssa eikä lukijoiden tarvitse olla samaa mieltä kanssani. Erilaiset näkökulmat tuovat vain lisämaustetta keskusteluun ja saattavat muuttaa omaakin katsontakantaa johonkin uuteen vinkkeliin, jota ei ole itse tullut edes ajatelleeksi.
PoistaArvioisin kuitenkin, että sinun kommenttisi ovat osittain jo olleet henkilöön meneviä, mm. tämän postauksen "Blogin pitäjällä havaitsee rivien väleistä tiettyä halveksuntaa maalla..." ja "suhtautuminen kertoo kuitenkin henkilöstä omaa kieltään". Myös aiemmassa kirjoituksessa totesit kommenteissa ("rivien välistä luettavissa"), että minun mielestäni at-miesten elämä on niin tylsää, että heillä ei ole mielenkiintoisia tarinoita kerrottavanaan, vaikka nimenomaisesti olin tekstissä todennut, että jokaisen elämästä löytynee joku kiinnostava juttu kerrottavaksi. On vaarallista lokeroida pelkkien nettitekstien perusteella ihmisiä, joita ei ole koskaan edes tavannut tosielämässä.
Yhtä kaikki, otan jatkossakin mielelläni vastaan ajatuksiasi, mutta olisi kiva, että et pelkkien tekstieni perusteella yritä ahtaa minua johonkin "laajempaan aineistoon pohjautuen vaikuttaa siltä, että bloggaaja halveksii maalaisia ja kouluttamattomia eikä kunnioita muita ihmisiä, vaikka edellyttää sitä kanssaihmisiltään jne." -laatikkoon.
Ihmisten kunnioittamisesta täytyy vielä sanoa sen verran, että huolimatta siitä, mitä kirjoitan tässä blogissa, en ole koskaan kohdellut ketään yhtä epäkunnioittavasti kuin esimerkiksi tämän kirjoituksen herrasmies. Olen ollut lukuisilla ei-niin-onnistuneilla deiteillä, joissa olen koko ajan ajatellut mielessäni, että "apua, mä haluun pois täältä". Olen kuitenkin istunut säädyllisen ajan ystävällinen hymy huulillani kuunnellen yksinpuheluita miehen työstä tai harrastuksista ja sen jälkeen kiittänyt kohteliaasti seurasta. Ja jos mies on pyytänyt uusille treffeille, olen kieltäytynyt kohteliaasti siinä missä joku olisi voinut tokaista, että "luuletko, että tosiaan haluaisin tavata vielä uudestaan."
Eiköhän se ratkaise, miten kohtelee ihmisiä irl (olivatpa nämä sitten kouluttautumattomia tai sivistymättömiä tai tyylitajuttomia) eikä se, mitä kirjoitan blogissa, jonka tyylilaji on ironinen ja kärkevä ja jossa puran turhautumistani miehiin ja epäonnistuneisiin deitteihin.
Tällaisen arvion olen itsekin tehnyt, että haluat keskustella lukijoidesi kanssa, ja siksi juuri näitä kommentteja olen kirjoittanutkin. Vastauksestasi päätellen sinua taitaa harmittaa noissa kommenteissa lähinnä se, että koet niiden kohtelevan sinua epäoikeudenmukaisesti. Ei kuitenkaan olisi mitään mieltä kirjoittaa sen vuoksi, että haluaisin sinua mollata (sen jätän kernaasti niille Suomi24:n trolleille, joilla ei muutakaan tekemistä ilmeisesti ole). Kärkeviksi arvioimiesi kommenttien tarkoitus ei siis ole lokeroida tai mustamaalata, vaan herättää keskustelua asiasta (jos haluaisin lokeroida, muodostaisin vain mielipiteeni keskustelematta asiasta sen kummemmin). Tässähän on erinomaisesti onnistuttukin, kun katsoo tuotetun tekstin määrää. :)
PoistaMinua hiukan hymyilytti tuo esimerkki at-miehen elämän tylsyydestä, koska siinä varsinkin oli paljon sarkasmia mukana, ja taisinpa heittää hymiönkin perään. En minä näitä kommentteja sentään ryppy otsassa kirjoittele, vaikka asiaa koetankin pääsääntöisesti puhua (vastavuoroisesti me kaikki kommentoijat emme varmaan aina ymmärrä tätä sinun ironiaasi). Tämän tekstin kommentissa taas toin esiin keskustelun pohjaksi rehellisen vaikutelman (paino juurikin sanalla vaikutelma), jonka muutamat kirjoituksesi tähän liittyen ovat mieleen tuoneet. Vaikutelma myös perustui ihan muihin juttuihin kuin teksteissä esiintyvien herrojen toilailuihin (niissä kun ei yleensä juuri puolusteltavaa löydy :) ). Olisin varmaan voinut valita sanani hieman paremmin, mutta siltikään tarkoitus ei ollut loukata. En myöskään itse edusta kohderyhmää, joten asia ei varsinaisesti edes kosketa minua henkilökohtaisesti.
Tosielämä on toki oma lukunsa, mutta meillä täällä Interwebissä ei ole mahdollisuutta sitä arvioida. Sielläkin on kuitenkin olemassa kunnioitusta ja "kunnioitusta". Itse kuulen mieluiten ihan sitä rehellistä palautetta, jos kerran tekemiseni tai sanomiseni jotakuta närästää. Paljon ärsyttävämpää on kuulla se palaute sitten selän takana puhuttuina juoruina jälkikäteen (en väitä, että sinä näin toimisit).
Keskustelua tosiaan on syntynyt jopa siinä mittakaavassa, että Blogger ilmoitti yhden oman kommenttini kohdalla, että siinä on liikaa merkkejä, ja jouduin karsimaan tekstiä :-)
PoistaMitä kommentointiin tulee noin yleisellä tasolla, ymmärrän hyvin, että sinä katsot asioita laajemmassa perspektiivissä, mutta en ole ihan varma, onko sinkkublogi oikea foorumi esim. siihen, että väitellään yksityisautoilun hyödyistä tai haitoista. En välttämättä halua blogistani foorumia, jossa tapellaan keskustelufoorumeiden tapaan maahanmuutosta, eläinten oikeuksista tai karppaamisesta. Näille keskusteluille on omat paikkansa, mutta ne eivät välttämättä ole täällä.
Välttämättä myöskään luonteenpiirteideni tai persoonallisuuteni arviointi puhtaasti blogiteksteihin perustuen ei ole sitä, mitä lukijoilta odotan (edelleen painottaen sitä, että kanssani saa olla eri mieltä). Toki on eri asia, jos kommentti on tyyppisesti "Olet teksteissäsi maininnut, että olet ujo, mutta oletko miettinyt, että voisit siitä huolimatta oma-aloitteisesti yrittää lähestyä miehiä enemmän?".
Kiinnitin muuten huomiota sellaiseen mielenkiintoiseen seikkaan - mitenkään liittymättä sinun kommentteihisi - että kukaan ei sanonut mitään, kun totesin, että "komealla miehellä ei tee mitään" ja "komea mies kelpaa vain sängynlämmikkeeksi". En tiedä, kuinka moni kommenttia edes huomasi, koska se ei ollut blogitekstissä vaan kommenttien joukossa, mutta pohdinpa vaan, mikä olisi ollut reaktio, jos olisin sanonut, että "rumalla ja köyhällä miehellä ei tee mitään". Sitä ei varmaankaan saa sanoa ääneen, mutta ilmeisesti komeita ja kauniita voi vapaasti dissata kenenkään kiinnittämättä asiaan suurempaa huomiota tai lähinnä hymistellessä hyväksyvästi mukana.
Ei tarkoitus tokikaan ollut yksityisautoilusta väitellä ja olen samaa mieltä, ettei se sellaisenaan tänne kuulu. Itselläni ei myöskään ole aiheesta kummempia intohimoja edes ja mielestäni faktat puolesta ja vastaan on äkkiä käsitelty (omistan kyllä auton mutta kesällä muutan pääkaupunkiseudulle ja olen ihan aidosti miettinyt tarvitsenko sitä sitten enää. Suomessa kun auton pito maksaa maltaita, vaikkei ajaisi metriäkään). Loppu onkin usein sitten turhaa jänkkäämistä omissa poteroissa.
PoistaAutoilu oli kuitenkin vain esimerkki, jolla korostin noita tekstissä ja linkin blogissa mainittuja poliittisten näkökantojen eroja ja niiden perustumista monilla pitkälle tunteisiin. Esitit mielestäni Suomen olosuhteet huomioiden melko kärjistetyn mielipiteen yksityisautoilusta, joten ajattelin tekstin aihepiiriä sivuten katsoa, kuinka "poterossa" olet asian suhteen ja millä kriteereillä. Vastauksen perusteella sinäkään et ollut asian suhteen niin ehdoton kuin aluksi kuvittelin.
Edellä mainitun huomioidenkin kommenttini ehkä silti oli hivenen itse aiheen vierestä, mutta ajattelin muiden kyllä hoitavan tekstin herran tekemisten ruotimisen tyhjentävästi, eikä minulla siihen lisättävää ollut, joten ajattelin tuoda hieman toisenlaista näkökulmaa mukaan.
Luulisin, että kukaan ei oikein ota vakavasti tuota sinun heittoasi komeista miehistä, koska reaalimaailman havainnot kertovat useimmilla ihan muuta. Vaikka sen ottaisikin edes puolitosissaan, niin at-miehen näkökulmasta komeat miehet ovat jo putsanneet pöydän tässä pelissä nimeltä elämä, joten on vain oikein, jos heistäkin joku nainen edes joskus sanoo jotain tuollaista. :)
"Sitä ei varmaankaan saa sanoa ääneen, mutta ilmeisesti komeita ja kauniita voi vapaasti dissata kenenkään kiinnittämättä asiaan suurempaa huomiota tai lähinnä hymistellessä hyväksyvästi mukana"
PoistaHeh no tossa on varmaan sellanen retorinen ongelma, että "komea" ja "kaunis" sisältävät jo itsessään niin vahvan positiivisen arvolatauksen, ettei ihmiset ota niiden dissaamista vakavasti vaan sivuuttavat dissauksen näennäisenä. Vähän sama ku yrittäisit dissata "älykkäitä" tai "karismaattisia". Dissausta ei yksinkertasesti oteta todesta. Kukaan ei dissauksen perusteella ala ajattelemaan, että ehkä komeat ta älykkäät onkin nyt tosi huonossa asemassa komeutensa ja älykkyytensä takia ja niitä pitää puolustaa.
En muista kuollaksenikaan, kuka tuttavapariskunnistani oli kyseessä, mutta olin kerran paikalla, kun pariskunnan mies totesi jotain tyyliin "kauniit naiset eivät koskaan ole älykkäitä". Kyllä tuo vähän sorahti korvaan ja kysyinkin sitten, että pitääkö hän meitä eli seurassaan olevia naisia kauniina ja tyhminä vai rumina ja älykkäinä :D
Poista"pariskunnan mies totesi jotain tyyliin "kauniit naiset eivät koskaan ole älykkäitä""
PoistaHupaisa klisee muuten toikin, kun todellisuudessa asia on tietysti niin päin, että kauneus ja älykkyys korreloi positiivisesti keskenään. Mistä taas sitten ei kuitenkaan tule tehdä sitä johtopäätöstä, että suurimmat älylliset saavutukset olis tyypillisesti erityisen komeiden/kauniiden aikaansaannoksia.
En nyt tiedä onko tämäkin liikaa yksinkertaistettu, mutta ehkä taustalla on sen suuntaista ajatusta, että pelkällä kauneudella ilman suuriakaan älynlahjoja saattaa päästä pitkälle, tai ainakin pystyy elämään kohtuullisesti pienillä ponnisteluilla. Ts. pärjätäkseen ei välttämättä tarvitse olla fiksu, riittää että on kaunis. Jos taas on sekä ruma että tyhmä, niin tulevaisuudennäkymät ovat aika heikot.
PoistaSivusta katsottuna ja mahdollisen tarkoitushakuisesti tulkiten tämä voi näyttää siltä, että kauniit ihmiset ovat tyhmiä, koska kauniit ihmiset vetävät huomiota puoleensa ja tyhmä & kaunis saattaa olla näkyvällä paikalla ja myös pitää itsestään ääntä, kun taas tyhmä & ruma on usein lähes näkymätön.
Onko tuohon Nipen ajatukseen siitä, että kauneus ja äly korreloivat positiivisesti jotain tutkimustietoa? Itse olen ollut siinä käsityksessä että ulkonäön yksilövaihtelulla ja älyllä ei ole merkittävää korrelaatiota. (Jos siis puhutaan ihmisen luontaisesta kauneudesta jättäen laskuista pois pukeutumisen, tyylintajun ja kosmetiikan vaikutus, sekä selkeät kehitysvammat ym.)
Olen myös samoilla linjoilla Nipen kanssa siitä, että komeita tai kauniita ihmisiä on vaikea dissata uskottavasti, ainakaan vaikuttamatta kateelliselta ja katkeralta. En kiinnittänyt siihen alkuperäiseen kommenttiin juurikaan huomiota, koska se vaikutti lähinnä tarkoitukselliselta provokaatiolta. Ja kuten täälläkin on tullut ilmi, niin blogin emäntäkin ottaisi mieluummin (subjektiivisen arvionsa mukaan) komean ja/tai tyylikkään kuin ruman miehen, joten tulkitsin kommenttisi tarkoittavan lähinnä miehiä, jotka ovat itse täynnä omaa hyvää ulkonäköään. Jolloin ongelma ei olekaan enää varsinaisesti komeus vaan siitä seuraava itseriittoisuus ja ylimielisyys.
"Komeat miehet ovat pelimiehiä ja pettäjiä" vaikuttaa muuten kovasti samankaltaiselta yleistykseltä kuin "kauniit naiset ovat tyhmiä" ;)
Minäkään en ole kuullut, että ulkonäkö ja älykkyys korreloisivat positiivisesti keskenään. Päinvastoin, monesti tuntuu siltä, että esimerkiksi matemaattisesti lahjakkaat ihmiset tuppaavat olemaan ei-niin-viehättävää nörttiosastoa. Tosin tämä saattaa osittain johtua siitä, että he eivät ole kiinnostuneita ulkonäköasioista ja esim. pukeutumisesta, joka sitten minun silmissäni näyttäytyy ei-niin-houkuttelevana ulkoisena olemuksena.
PoistaKomeat miehet ovat pettäjiä -lausahdus on toki yleistys, mutta pettäminen tuntuu olevan valitettavan yleistä komeiden miesten keskuudessa. (Tunnen kyllä poikkeuksiakin.) Muistaakseni tätä joskus lehtiartikkelissa selitettiin tutkimustuloksillakin - kun on kysyntää (eli on komea ja naiset juoksevat perässä), niin tulee petettyä herkemmin eli kysynnän ja tarjonnan laki pätee tähänkin. Kai se on ihan järkeenkäyvää, sillä jos vastaavasti on ulkoisesti ei-niin-viehättävä ja vakituisen kumppanin löytäminenkin on ollut tästä johtuen vaikeaa, niin tuskin pettäminenkään on yhtä helppoa kuin hyvännäköisillä.
Minä kyllä tarkoitin mitä sanoin komeista miehistä eli komealla miehellä ei tee mitään. Kuten totesin aiemmin, komean miehen ja susiruman "lähiöruusun" väliin mahtuu aika monta miestä.
En nyt kerkee kaivaa, mutta joissain tutkimuksissa on saatu lievähkö positiivinen korrelaatio ulkonäön ja älykkyyden välille. Sen sijaan en oo kuullu tutkimuksista, joissa oltais saatu päinvastainen tulos.
PoistaIntuitiivisesti on myös melko helppoa päätellä, miks positiivinen ulkonäkö vois korreloida älykkyyden kanssa. Tai yleisemmin, miks positiiviset ominaisuudet tyypillisesti korreloi keskenään. Tän kyseisen korrelaation osalta oikeille jäljille pääsee helposti pohtimalla ihmisten pariutumispreferenssejä. Luuletteko, että kauniit naiset noin keskimäärin on aikojen saatossa pariutunu enemmän fiksujen vai tyhmien miesten kanssa? Jos fiksujen, niin ei varmaan oo tarpeen selittää pidemmälle, että mistä se korrelaatio vois muodostua. Vastaavan mekanismin kautta muodostuu korrelaatio pituuden ja älykkyyden välillä(mikä ei taaskaan tarkoita sitä, että kaikkein fiksuimmat tyypit olis tyypillisesti kaikkein pisimpiä).
Muita korrelaatiota selittäviä seikkoja vois olla esim. se, että sairaudet näkyy ulospäin. Ihmiset on evolvoitunu tunnistamaan monia sairauksia silmämääräisesti ja kokemaan sairauksien ulkoiset ilmentymät vastenmielisinä. Lisäks on varmaan suht loogista olettaa, että noin keskimäärin terveet ihmiset on älykkäämpiä ku sairaat. Nää kaks yhdistettynä painaa taas korrelaatiota sinne päin, että äly ja positiivinen ulkonäkö korreloi keskenään.
Ja huomioikaa nyt, että joku lievähkö korrelaatio ei kerro mitään siitä, millasta porukkaa on eri kohdissa jakaumaa. Ts. siitä, että kauneus ja älykkyys korreloi, ei voi vetää sitä johtopäätöstä, että huippuälykkäät olis tyypillisesti kauniita. Etenkin kun siihen havaittuun kauneuteen vaikuttaa geenien lisäks myös oma panostus. Jotkut hooceenörttiproffat tuskin hirveesti jaksaa panostaa ulkonäköönsä. Käytännössä asia on varmaan just niinku fiilispohjalta tuntuu, eli ne nörteimmät tiedemiehet harvemmin on kauneimmiks koettuja ihmisiä. Tää ei silti estä kauneutta ja älykkyyttä korreloimasta keskenään koko populaation tasolla.
Mitä siis täsmälleen ottaen tarkotit sillä, että "komealla miehellä ei tee mitään"?
PoistaToi pettämisjuttuhan nyt on täysin triviaali. Ne pettää eniten, joilla on siihen eniten mahdollisuuksia ja ns. varaa.
Tarkoitin lausahduksella muun muassa juurikin sitä, että komeat miehet pettävät ja kuten tuossa toteat, heillä on siihen varaa ja mahdollisuuksia eli he pettävät todennäköisemmin kuin "naapurinpojan" näköiset miehet. En ole kiinnostunut miehestä, joka pettää heti, kun silmä välttää.
PoistaToisaalta monet hyvännäköiset ovat myös turhan itseriittoisia. Minulle ihmiset, jotka ovat syystä tai toisesta itseriittoisia ja omahyväisiä, ovat iso turn-off. Esim. netissä en yleensä vastaa viesteihin, joissa mies kehuu omaa ulkonäköään etenkin, jos tällä on kuva profiilissa, josta jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä ilman, että ulkonäköä tarvitsee erikseen mainostaa. (Kuva kylläkin yleensä paljastaa, että mies on komea lähinnä äitinsä ja mummonsa mielestä).
Törmäsin blogiisi jokin aika sitten ja havaitsin täältä löytyvän paljonkin hyviä juttuja. Sulla on naiseksi poikkeuksellisen analyyttinen ja realistinen ote deittailuun ja siksi näitä tarinoita on ollut hauska lukea.
VastaaPoistaYksi asia, jota olen jäänyt ihmettelemään: miten onnistut toistuvasti päätymään treffeille mitä oudoimpien ja juntimpien ukkeleiden kanssa? Oman nettideittailukokemukseni perusteella vastapuolen viesteistä voi päätellä hyvin paljon. Äärimmäisen harvoin on käynyt niin, että sinne treffeille olisi ilmestynyt jotain täysin odotuksien vastaista. Kun kerran selvästikin kelailet näitä asioita melko paljon ja osaat ajatella rationaalisesti, niin en oikeen tajua miten jatkuvasti lankeat noihin katastrofimiehiin. Ainut selitys mitä tulee mieleen voisi olla se, että olet jonkinasteinen deittinarkki ja saat deittailusta itsestään siinä määrin kicksejä, ettet jaksa kovinkaan tarkasti seuloa niitä treffikumppaneita vaan tartut tuumasta toimeen heti kun pari viestiä on vaihdettu jossain deittipalvelussa. Jos sen sijaan ottaisit potentiaalisen treffikumppanin aluksi vaikka FB-kaveriksi ja seuraisit vähän aikaa sen meininkiä, niin olisi melko epätodennäköistä että tulisi valtavia virhearviointeja. Sulla on ilmeisesti käytössä enemmänkin sellainen sarjatulistrategia, jossa käydään mahdollisimman monilla treffeillä hyvin vähällä infolla toisesta osapuolesta, jolloin fiaskon riskikin on suurempi.
Sinällään mikä tahansa strategia on ok, jos itse nauttii sen hedelmistä. Välillä näistä sun kirjotuksista vaan välittyy sellanen kuva, ettet välttämättä kaipaisi näitä junttitreffejä yms. ihan niin paljon kuin niitä tulee. Jos näin on, niin mun mielestä ratkaisu vaikuttaa helpolta. Mut koska en usko, ettet itse olisi halutessasi osannut ratkaisua keksiä, päädyn deittinarkki-diagnoosiin ;)
Kiitos positiivisesta palautteesta Nippe :-)
PoistaAnalyysisi siitä, etten välttämättä kaipaa junttitreffejä, osui ihan oikeaan. Löysit myös ongelman syyn, joskaan se ei ole se, että olisin dettinarkki (oikeastaan vihaan nettideittailua) vaan se, että tosiaan vaihdan ehdokkaiden kanssa vain pari viestiä ennen tapaamista. Olen nimittäin osittain sitä mieltä, että kirjoittelu voi johtaa ihmistä myös täysin harhaan, kun taas livenä totuus paljastuu lähes välittömästi.
Mutta olet kyllä oikeassa siinä, että tilanteen tarkkailu hieman pidemmällä aikavälillä karsisi pahimmat juntit joukosta. Esim. elevaattorimies, johon viittaan tuoreimmassa kirjoituksessa, alkoi paljastua jo siinä vaiheessa, kun ryhdyimme sopimaan deittejä. Olimme tätä ennen vaihtaneet vain pari viestiä. Samoin oli tämän Juntti-Einarin kanssa, joka perui treffit tunnin varoitusajalla. Kuten kirjoituksessa totesin, en kehdannut perua deittejä enää, kun päivä oli jo lyöty lukkoon. Tämä lienee turhaa, kun kukaan muukaan ei vaivaudu noudattamaan edes alkeellisia käytöstapoja deittejään kohtaan.
Joo, totta sekin että pidempi viestittely voi joskus johtaa liian vahvan ja potentiaalisesti virheellisen kuvan muodostumiseen kirjottelukumppanista. Silti sanoisin, että silleen saa keskimäärin paremman kuvan kuin pari viestiä vaihtamalla. Toki naisena voi joutua painimaan sen verran suurien viestimäärien kanssa, ettei ehkä aina jaksa naputella kovin pitkään.
VastaaPoistaMut FB-kaveruus on mun mielestä aika varma ja vähävaivainen tapa karsia pahimmat urpot pois. Vaikka tyyppi ei olis siellä hirveen aktiivinen, niin jo kaverilistasta voi päätellä jotain. Lisäks useimmilla on siellä riittävästi kuvia, jotta saa muodostettua hyvän käsityksen ulkonäöstä, tyylistä jne. Jos jollain on siellä vaan pari epäselvää huonosti valaistua kuvaa eikä se ole muilla toimitustavoillakaan suostunut parempia kuvia antamaan, niin hälytyskellojen tulis soida. FB-kaveruuden ongelmana voi sitten etenkin naisnäkökulmasta olla erinäiset stalkkerit ym., joille ei mielellään paljastais itsestään hirveesti ennen ku tietää millasesta tyypistä on kyse. Tosin sitäkin ongelmaa voi nykyisillä yksityisasetuksilla rajoittaa aika hyvin. Mahdotonta kuvitella, että olisit ikinä päätynyt esim. Elevaattorin kanssa treffeille, jos olisit ollu ensin sen FB-kaverina muutaman viikon. Okei, ehkä liikaa oletettu, et Elevaattorilla olis olemassa FB-profiilia.
Olet varmaankin ihan oikeassa FB-kaveruuden suhteen, mutta en kyllä turvallisuussyistä anna henkilötietoja eli FB-profiiliani tuntemattomille.
VastaaPoistaYksityisyysasetuksetkaan eivät takaa kaikkea, sillä olen itse joutunut tilanteeseen, jossa salasin lähes kaikki tietoni tilapäivitykset mukaan lukien eräältä henkilöltä, ja alkuun kaikki näyttikin toimivan hyvin, kunnes yhtäkkiä ja yllättäen Facebook oli päättänyt jakaa kaikki tietoni kyseisen henkilön kanssa ilman, että olin itse tehnyt mitään muutoksia asetuksiini. Tämä kävi ilmi siitä, että ko. henkilö rupesi tykkäämään tilapäivityksistäni, joita hänen ei siis olisi pitänyt nähdä ollenkaan...
Yksi taannoinen tapaus muuten allekirjoitti viestinsä koko nimellään ja niinpä kävin kurkkimassa hänen profiiliaan FB:sta. Kuvan perusteella kyseessä oli sama tyyppi. Facebookissa näkyi aikaisemmin kuinka monta kaveria kullakin on, vaikkei ollut ko. henkilön kaveri. No, tällä tyypillä oli siis kahdeksan ystävää, joista yksi oli jonkun pikkupaikkakunnan seurakunta. Jep...
Ymmärrän kyllä ton sun näkökulman, vaikka tunnenkin monia naisia, jotka ottavat potentiaaliset treffiehdokkaansa ensin FB-kavereikseen. Itse asiassa kellään noista mun tuntemista ei oo kummempia ongelmia esiintynyt. Luulen, että se johtuu pitkälti siitä, että ihmiset on FB:ssa omilla nimillään ja feikkiprofiilit tunnistaa helposti. Ja rasittavat tyypithän voi sitten heittää pois listalta heti kun siltä tuntuu.
VastaaPoistaMut joo, tossa joutuu vähän tasapainoilemaan yksityisyyden ja treffien katastrofiriskin välillä. Itse en oikeen osaa nähdä FB-kaveruutta erityisen suurena riskinä ja siks ehkä ottaisin sen kuitenkin mieluummin ku noita kauhutreffejä. Mut riippuu tietty täysin omasta persoonasta kumpaa pitää pahempana...
Tässä on varmaan monta koulukuntaa, mutta mä olen samaa mieltä siitä, että ihan parin viestin jälkeen ei kannattaisi vielä sopia deittejä. Kirjoittelisin pari viikkoa ja jos miehen mielenkiinto säilyy ja kivoja viestejä tulee, se on tae siitä, että aitoa kiinnostusta tapaamiseenkin on. Siinä vastapuolella on aikaa myös osoittaa, onko jotain mielenkiintoista sanottavaa, huumorintajua, empatiakykyä jne.
VastaaPoistaToiseksi olen todennut valokuvanpyytäjät pahimmiksi nettideittiplayereiksi. Jos kuvaa pyydetään ekoissa viesteissä, oma mielenkiintoni hiipuu samantien.
Kolmanneksi olen todennut, että ei kannata ensimmäisten deittien jälkeen tehdä nopeita tuomitsevia johtopäätöksiä tyyliin "se inhoaa keskustaa ja kannatta autoilua".
Näillä opeilla olen karsinut pahimmat pois ja päätynyt kolmelle tosi potentiaaliselle deitille, joista viimeinen on edennyt vakavaan parisuhteeseen saakka :) Niillä deiteillä, jossa päästiin tämän nykyisen kanssa läheisyysasteelle saakka, olin tosi pettynyt, kun suutelemisen sijaan sainkin vain pusun. Siinä hetken mietin, että ei helvetti - en mä mitään pussailuseuraa etsi. Mutta tämä tyyppi on sittemmin osoittautunut erittäin suutelunhaluiseksikin... ;)
Muutamia viestejä vaihtamalla pystyy varmasti karsimaan pahimmat tapaukset pois, tai ainakin osan niistä.
PoistaMinulle kuvan pyytäminen sorahtaa myös korvaan, koska minulla on kuva profiilissa ja varsin selvä sellainen (läheltä otettu kasvokuva, jossa katson suoraan kameraan, ei aurinkolaseja, hattua, huivia tms. peittävää). Toisaalta pyydän itse kuvattomilta kuvan heti kättelyssä, koska en halua muodostaa käsitystäni henkilöstä pelkän kirjoittelun perusteella. On ajanhukkaa kirjoitella jonkun kanssa ja sitten todeta muutaman viikon kuluttua, että tämän ulkonäkö ei miellytä silmää yhtään. (Ja ei, joidenkin lukijoiden ei taaskaan tarvitse tulkita tätä lausahdusta niin, että etsin komeaa miestä.)
Tuo, mitä mainitset ekoista deiteistä, pitää myös paikkansa. Itselläni suuri osa treffeistä on ollut sellaisia, että olen ehdottoman varmasti tiennyt, etten halua tavata ko. henkilöä uudestaan ja että hän ei koskaan tule viemään jalkoja altani (mm. Elevaattorimies), mutta toisaalta joukossa on ollut myös ok-tapauksia, jotka eivät ole tehneet suurempaa vaikutusta, mutta joista voisi toisaalta ainakin teoriassa kehkeytyä jotain ajan kanssa.