Pimp my cousin, part II

Kerroin Pimp my cousin –kirjoituksessani, että sukulaiset ja ystävät ovat innokkaina parittamassa minua ja miettimässä tuttavapiiristään potentiaalisia deittejä, mutta kun tulisi aika toimia eli laittaa tiedustelua menemään tai yrittää järjestää tapaamista, mitään ei tapahdu.

Kevät on kuitenkin tuonut mukanaan aimo annoksen tarmoa erityisesti sukulaisten keskuudessa. Serkkuni oli vihdoin löytänyt sähköpostistaan seminaariesiintyjän yhteystiedot ja laadimme yhdessä viestin, jonka serkku pisti menemään miehelle sähköpostilla.

Tarinahan meni siis niin, että mies oli lentokentällä tavannut naisen, jolle hänen piti mennä juttelemaan, mutta rohkeus loppui kesken ja nainen meni menojaan. Mies totesi tuolloin tapahtuneesta musertuneena päättäneensä, että jatkossa hän tarttuu aina tilaisuuteen.

Lähetimme viestin serkkuni nimellä ja kerroimme siinä taustaa siitä, missä serkku oli kuullut miehen esityksen, mikä häneen oli tehnyt vaikutuksen ja miksi hän ajattelee, että voisin olla sopiva match miehelle. Lopussa serkku kehotti miestä tarttumaan tilaisuuteen ja laitoimme mukaan myös pari valokuvaa minusta sekä lyhyen esittelyn siitä, kuka olen ja mitä teen.

Totesimme, että mies todennäköisesti vastaa viestiin edes jotain – hän kun myy yritysvalmennuksia oman yrityksensä kautta, ja koska hän ei tiedä serkkuni toimenkuvaa tämän organisaatiossa, valmennukset voivat jäädä jatkossa tilaamatta, jos hän ei käyttäydy korrektisti asiakkaitaan kohtaan. Mitä vielä. Serkun sähköpostiin ei ole ilmestynyt vastausta tähän päivään mennessä.

Olemme joutuneet saapuneiden postien alakansioon ”Hullut” tai vaihtoehtoisesti mies on luokitellut saamansa sähköpostin suoraan roskapostiksi. Hän luultavasti kertoo illanistujaisissa tai tulevissa seminaareissaan tarinaa kilipääserkuksista, jotka yrittävät epätoivon vimmalla järjestää treffejä ventovieraiden kanssa.

Julistimme skumppalasien äärellä, että mies voi puolestamme työntää carpe diem –sloganinsa takapuoleensa ja serkun työnantaja ei tasan tarkkaan tilaa mieheltä enää mitään palveluita. Pidä tunkkis!

Viikonloppuna istuimme iltaa baarissa samaisen serkun, hänen siskonsa sekä näiden poikaystävien kanssa. Paikalle pölähti toisen serkkuni poikaystävän vanhoja opiskelukavereita, jotka vaihtoivat tämän kanssa kuulumisia ja jatkoivat sitten matkaansa toisaalle. Kun miehet olivat poistuneet kuuloetäisyydeltä, koko seurue lehahti kimppuuni kuin varpushaukat raadolle. Siis kirjaimellisesti. Päät kääntyivät valon nopeudella ja suut aukesivat yhtä aikaa.

”Noi oli sinkkuja!”, seurue huusi lähes yhteen ääneen.

”Kiinnostaako jompikumpi tai kumpikin?”

Ööö.. Minuutin tapaamisen ja kättelyn perusteella on toki hieman hankalaa vastata, mutta toinen miehistä oli kieltämättä kivan näköinen. Toinen serkkuni yritti väkipakolla tyrkyttää minulle toista ehdokasta, joka ei ollut millään muotoa minun tyyliseni. ”Mä kyllä lähtisin sen kanssa kahville.” No kiva, mene sitten! Itse en ajatellut.

Kelpuuttamastani kandidaatista on nyt selvitystyö päällä, ja serkkuni poikaystävä tulee lähettämään hänelle hienovaraista viestiä, josko hän haluaisi lähteä semisokkotreffeille kanssani. To be continued...