Claire Castillon: Kuplissa

Claire Castillon'n Kuplissa-novellikokoelma osuu ja uppoaa. Novellit koostuvat monologeista, joita niiden päähenkilöt vyöryttävät läheisilleen. Kuulostaako tutulta:

Annabelle

”Tule sinä mieluummin meille. Menee muuten liian monimutkaiseksi. Niin, ja tule seitsemältä. Jos en ehdi tehdä ruokaa, tilataan pizza. Mutta jos voit tai siis jos haluat, tuo viiniä. Minä en enää juo. Saatan unohtaa ostaa sitä. Kun sinulla on lapsi, kaupassakäynti on toisarvoista. Kiiruhdat hakemaan häntä töiden jälkeen, se on kaikkein tärkeintä! Miten selittäisin sinulle… Vaihdat korkkarit maastokenkiin. Itse asiassa kehityt. Minä olen muuttunut, käytän urheiluvaatteita, niin että on helpompi kontata kullanmurun kanssa.

En voi enää käyttää sellaisia kuteita kuin sinä, joka et vielä ole äiti, niin, en voi pukeutua huorahtavasti. Se oli vitsi! Ai niin, vieläkö käytät sitä minihametta, jonka ostimme silloin yhdessä? Mitä kundikaverisi siihen sanoo? Ai se on ohi! Taas! Sinun pitää kertoa siitä minulle. Miten pitkään siitä onkaan, kun ollaan viimeksi nähty? Niin pitkään, että olet varmaan vaihtanut miestä kaksitoista kertaa! Ihan naurattaa!

…

Sinulla kun ei ole lapsia, pyydän sinua tulemaan meille syömään. Sinulla menee matkaan vain tunti, ja koskapa et tee työtä vaan kirjoitat niitä kirjojasi, pyydän, että tulet aikaisin, niin että ehdit nähdä, miten Annabelle kylpee, syö ja menee nukkumaan, siinä kolme aivan erityistä hetkeä. Asumme lähellä metroasemaa. Päivällinen päättyy aikaisin, koska Jacques ja minä tarvitsemme unta, niin että sinun ei tarvitse edes mennä taksilla kotiin. Minulla ei ole mitään syytä maksaa lapsenlikkaa ja mennä viettämään iltaa kodin ulkopuolelle, kun kerran sinä voit tulla meille eikä kukaan kaipaa sinua. Pääsetpähän samalla tuulettumaan.”

Kuva: Gummerus.fi

Herbert

”Kun Herbert yllättäen piipahtaa luonani, ihmettelet, mikä häntä estää suunnittelemasta menojaan. Kun minulla on vapaailta ja voin tavata sinua, pidät hänen poissaoloaan epäilyttävänä. Mitä ihmettä sinä oikein haudot huomautustesi takana?

Minusta tuntuu, että olen hänen kanssaan paljon enemmän kuin jos eläisimme yhdessä. Ja hänen menneisyytensä ja vaimonsa eivät häiritse minua ollenkaan, jos sinä niihin vihjaat. On mielestäni aika ihailtavaakin, ettei hän viskaa sitä naista romukoppaan kuin vanhoja tohveleita. Hän kunnioittaa vaimoaan, siinä kaikki. Kun he viettävät aikaa yhdessä loma-asunnollaan, he tekevät sen hyvinä ystävinä.

Sinä syöksyt puimaan asiaa kuin koira luuta kalvamaan. Mutta oletko sinä paikalla, kun hän sanoo minulle aikovansa ottaa eron? Olitko sinä paikalla, kun hän otti sen riskin, että esitteli minulle heidän kotiaan? No joo, vaimo oli matkoilla, ja myönnän sen jo ennen kuin sinä kiirehdit muistuttamaan asiasta, mutta entä sitten? Olitko sinä paikalla, kun hän näytti minulle makuuhuoneensa, jossa oli yksi yhden hengen vuode? Eikä se ollut hänen poikansa huone, koska kuitenkin tartut heti ensimmäiseen valheen mahdollisuuteen!

….

Hänen vaimonsa oli kuvioissa ennen minua, häntä Herbert laiminlyö viettäessään aikaansa minun kanssani. Vaimo on hänen paras ystävänsä. Minun ei olisi pitänyt kertoa sinulle, etenkin kun en todellakaan kärsi siitä. Kun Herbert päättää viettää joulua vaimonsa kanssa, koska tämä on juuri menettänyt isänsä, sinä haluaisit, että jättäisin hänet. Olet hirviömäinen!

Älä viitsi! Sinä vain jankkaat! Se on ihan eri asia. Minulta puhkesi umpisuoli. On Herbertin kaltaisella miehellä muutakin tekemistä kuin käydä sairaalassa katsomassa minua harmittoman leikkauksen takia. Kuulostat ihan äidiltäni! Mitä, ai että vähintään kukkia?”

Castillon'n tuotantoon perehtymättömille suosittelen lämpimästi myös edellisiä novellikokoelmia, vinksahtaneista rakkaustarinoista kertovaa Pieni sydän jaksaa rakastaa sekä äidin ja tyttärien välisiä suhteita ruotivaa Äidin pikku pyöveli.

Kuva: Gummerus.fi