Tapasin eilisissä pikkujouluissa miehen. Hän oli pitkä, tumma ja ehdottoman söpö. Illan kuluessa hakeuduin hänen seuraansa ja totesin, että meiltä löytyy yhteisiä keskustelunaiheita. Menimme tanssilattialle porukalla. Jossakin vaiheessa tuttu väki ympäriltämme kaikkosi takaisin pöytään, ja jäimme lattialle kahdestaan.
Tuijottelimme toisiamme silmiin. Hän siirtyi lähemmäs ja olisi ehkä minuutin sisällä suudellut minua. Panikoin ja ehdotin, että menisimme takaisin muiden seuraan.
Jäimme seisomaan vähän matkan päähän muusta seurueesta. Juttelimme niitä näitä. Mies oli melko humalassa ja hieman pihalla. Tai ehkä enemmänkin. Ei mikään penaalin terävin kynä, valitettavasti. Keskustelu takkusi, koska hän ei tuntunut ymmärtävän sanaakaan siitä, mitä puhuin hänelle. Hän kyseli samoja asioita uudestaan ja uudestaan, minä puolestani toistin itseäni papukaijana.
Yhteinen tuttavamme tuli keskeyttämään meidät ja ilmoitti lähtevänsä kotiin. Mietin kaksi kertaa ja totesin, että mies ei tuntunut enää niin houkuttelevalta kuin alkuillasta. Ihan kaikkea ei saa anteeksi kauniilla kasvoillakaan. Ihmettelin, millä avuilla hän oli suorittanut korkeakoulututkintonsa, kun arkinen keskustelukin tuntui tuottavan ongelmia aivokapasiteetille.
Narikkajonossa kysyin yhteiseltä tuttavaltamme, onko mies sinkku. Sormustilanteen olin tarkistanut jo alkuillasta. Nimetön oli tyhjä ja kutsuva.
”Joo ei. Sillä on tyttöystävä Turussa.”
Tulihan sekin tarkistettua. Pikkujoulut <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti