Last time: katkerat at-miehet

Olen suoraan sanottuna jo suhteellisen kyllästynyt otsikon aiheeseen, mutta se tuntuu vainoavan tätä blogia ja tarkemmin ottaen blogin kommenttipalstaa kuin nälkäinen citykani mummon kukkapenkkiä. Jos teen postauksen otsikolla ”Arabian uusi astiasto”, jossa raportoin ostaneeni Arabian uuden astiaston, niin eiköhän joku tule valittamaan, että ”toisilla on varaa ostaa Arabian astiasto siinä missä toiset eivät edes saa pillua”, tai ”jupeilla ja kokoomuslaisilla sitä rahaa riittää, toisilla taas ei ole rahaa puhumattakaan naisesta, joka omistaisi Arabian astiaston”.

Miksi sitten tartuin aiheeseen jälleen kerran? Koska edellinen kirjoitukseni, jossa vinkkasin lukijoita tarttumaan tuoreimpaan Image-lehteen, kirvoitti kommentteja siitä, miten en voi naisena koskaan ymmärtää at-miehiä.

Niin, minä en tiedä, millaista on, kun ei saa pillua koskaan / kerran vuosikymmenessä, ja joutuu iltaisin puremaan tyynyn kulmaa ja haaveilemaan naapurin vaimosta, joka ärsyttävästi keikuttaa takapuoltaan pikkusortseissa rikkaruohoja kitkiessään ja joka panee miestään vittumaisen kuuluvasti miettimättä lainkaan, että seinän takana lymyilee ihminen, joka elää kroonisessa puutteessa ja pyörii iltakaudet netissä kirjoittelemassa kommentteja nimimerkin naisvihaaja_2012 takaa. Kyllä, se varmasti vituttaa, turhauttaa, katkeroittaa ja syö miestä.

Tämän minä (ja varmasti muutkin naiset) vielä ymmärrän, mutta sitten alkaa osuus, jota en ymmärrä. Mitä naiset ovat at-miehille velkaa tai mitä meidän pitäisi tehdä, että se valittaminen loppuu (juu, jakaa tavaraa kaikille vastaantulijoille ja ihan erityisesti at-miehille, mutta kun se ei valitettavasti ole rationaalinen ratkaisu ongelmaan)?

Imagen artikkelissa todettiin, että at-miesten mantra tuntuu olevan, että naisten tulee ”lopettaa nirsoilu”. Naisen tulee siis ilmeisesti pariutua miehen kanssa, joka ei nappaa yhtään – ihan vain puhtaasti siitä syystä, että miesten syrjäytyminen loppuu ja at-mies saa vihdoin piparia ja parisuhteen?

Ajatellaanpa kuvitteellinen tilanne: kolmekymppinen at-mies on lähiöbaarissa. Häntä lähestyy viisikymppinen, Röllipeikkoa muistuttava, epämääräisesti sammaltava lähiöruusu, jolla on paskaiset hiukset, navan korkeudella riippuvat rinnat ja viisi pelastusrengasta vyötäröllä, jotka paljastuvat kauniisti liian lyhyen paidan alta. Säärissä on suonikohjuja ja suusta puuttuu pari hammasta. Hammasrivistö on tupakan kellastuttama samoin kuin kynnet, joilla ruusunen hyväilee at-miehen takapuolta. No mutta, nythän sitä kuuluisaa pillua olisi tarjolla! Eikö kelpaa? Miksi ei? Hei, lopeta nirsoilu, niin ei tarvitse elää puutteessa!

Ja ei, en tarkoittanut sitä, että keskiverto at-mies olisi yhtä epämiellyttävä kuin yllä kuvailtu rappioalkoholisti eli ei tarvitse vetää hernettä eikä papua tai mitään muutakaan vihannesta sinne nenään. Halusin vain antaa ääriesimerkin siitä, että jos ei nappaa, niin ei nappaa, ja siinä tilanteessa ”nirsoilun lopettaminen” kuulostaa ajatuksena jokseenkin absurdilta.

Ajauduin takakuukausina lukemaan Suoli24:sen Sinkut-palstaa, kun blogini vedettiin mukaan at-miesten keskusteluun. Keskustelusta kävi ilmi, että joku palstaa seuraava nainen oli kiinnostunut yhdestä palstan pahimmista marisijoista. Keskustelu meni sitä rataa, että yksi at-miehistä vinkkasi asiasta ihastuksen kohteena olevalle miehelle, joka sitten totesi, ettei ole varsinaisesti kiinnostunut ko. naisesta. Tämä toinen at-mies sitten ihmetteli asiaa, mihin ihastuksen kohde totesi ”mutta kun se ei ole niin yksinkertaista”. Niinpä. Taas olisi ollut pillua tarjolla, mutta ei kelvannut. Lopeta nirsoilu, se on ihan justiinsa niin yksinkertaista? Ja kun tätä mantraa hoetaan naisille, eikö at-miesten tulisi itse noudattaa sitä eli pariutua / harrastaa seksiä naisen kanssa, joka ei välttämättä ihan täpöllä nappaa?



Totesin Rikki-kirjoituksen kommenteissa katkeralle at-miehelle, että hänen (ja muiden samassa jamassa olevien) tulisi ymmärtää, että tämä universumi ja tämän universumin naiset eivät ole hänelle mitään velkaa. Tämä kirvoitti anonyymiltä kommentoijalta seuraavan kommentin: ”Kyllä mä näen, että meillä pitäisi olla ihan velvollisuus auttaa, yrittää auttaa muita ihmisiä. Sanot, ettet ole velkaa - kyllä olet. Sinuakin on autettu monin tavoin, vai kiellätkö?”

Minä totesin tähän, etten ole kiinnostunut levittämään haarojani enkä sen puoleen seurustelemaan kenenkään kanssa säälistä. Lisäksi kommentoin, että jos tuntisin jonkun at-miehen (ystävä, sukulainen, työkaveri tms.), olisin enemmän kuin valmis auttamaan tätä naisasioissa (vinkkejä, tsemppausta ym.). Tämä ei kuitenkaan kuulemma riitä, vaan velvollisuus ulottuu myös ventovieraisiin ihmisiin.

Kommentoija jatkoi, ettei tarkoittanut velvollisuuksilla seksiä tai seurustelua vaan sitä, että yksinäisyyttä ei saisi jättää yksinäisen selvitettäväksi. Ja: ”Sinä ilmeisesti järkeistät asian kuten yllä: Et ole mitään velkaa, sulla ei ole velvollisuutta.” Kommentoijan mielestä naisten tulisi antaa at-miehille mahdollisuus. ”Mulle on jo se aivan mahdoton ymmärtää, että voi dumpata toisen yksien treffien perusteella. Siinä ajassa ei voi mitenkään oppia tuntemaan toista.”

On kaunis ajatus, että meillä kaikilla on velvollisuus auttaa huonommassa asemassa olevia, myös niitä, joita emme tunne. Yllä mainitun keskustelun perusteella olen nyt siinä käsityksessä, että minun tulisi ryhtyä käymään treffeillä säälistä ventovieraiden at-miesten kanssa, että näille tulisi parempi fiilis. Tämä tarkoittaisi vähemmän syrjäytyneitä miehiä ja sitä kautta parantaisi koko yhteiskunnan hyvinvointia. Kommentoija puolestaan totesi, ettei hän tarkoita, että pitäisi lähteä jonkun kanssa treffeille säälistä vaan nimenomaan ”antaa mahdollisuus”.

Mutta kun se mahdollisuuden antaminen valitettavasti perustuu sääliin. Jos istut tunnin jonkun kanssa treffeillä ja samalla pyörittelet itseksesi päätäsi miettien, mikä on säädyllinen aika poistua paikalta, kyse ei ole mistään muusta kuin säälistä, jos miehen kanssa täytyy velvollisuudentunteesta sopia toiset treffit ja ”antaa tälle mahdollisuus”.

Jos ajatusta ja velvollisuutta ventovieraiden auttamisesta yleistetään markkina-arvoteorian ja at-miesten ulkopuolelle, ehdotan seuraavaa:

• Jos näet kadulla ventovieraan alkoholistin tai narkin, sinulla on velvollisuus ohjata hänet lähimpään katkaisuhoitoon. Alkoholisti / narkki ei kykene paranemaan yksin eikä ihmisten syrjäytyminen ole kenenkään etu.
• Jos näet lähikaupassasi yksinäisen vanhuksen, joka pelaa hedelmäpelejä, sinulla on velvollisuus taluttaa hänet hellävaraisesti pois pelikoneen luota, kantaa vanhuksen kauppakassit kotiin, keittää teetä ja tarjoilla sitä sympatian kera. Jatkossa olet velvollinen vierailemaan vanhuksen luona vähintään kerran viikossa. Yksinäiset vanhukset tekevät itsemurhia, joten ongelma on todellinen eikä poistu sillä, että käännämme naapurin mummolle selkämme emmekä tervehdi häntä rappukäytävässä.
• Jos näet kadulla ventovieraan teinin, joka käyttäytyy häiritsevästi ja jolla on oletettavasti huonot kotiolot, sinulla on velvollisuus auttaa häntä. Mene puhumaan hänelle, yritä saada häntä avautumaan ja luoda häneen yhteys. Hän tarvitsee rinnalleen luotettavan aikuisen, jonka puoleen voi kääntyä silloin, kun kotona ryypätään ja hakataan.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin, jos oletuksena on se, että kaikilla on henkilökohtainen velvollisuus auttaa yhteiskunnan huono-osaisia ja yksinäisiä.

Ja nyt, vapaata keskustelua, olkaa hyvät. Kommenttipalsta on tähän saakka ollut kovin miespainotteinen tämän aihealueen osalta, joten tällä kertaa ottaisin mielellään kommentteja vastaan myös naisilta. Haluatteko te antaa mahdollisuuden syrjäytyneille miehille deittirintamalla ja pelastaa jonkun päivän? Onko naisilla velvollisuus auttaa ventovieraita miehiä saamaan pillua?

P.S. Edellinen postaus kirvoitti kommentteja myös siitä, miten olen alentunut nimittelemään yhteiskunnan huono-osaisia, kun olen käyttänyt katkerasta at-miehestä nimitystä vänisijä. Katkeran at-miehen kutsuminen vänisijäksi on sama asia, kuin tikkarin nappaaminen sokerinhimoisen lapsen kädestä ja sen jälkeen tämän tuuppaaminen kumoon. (Katkerilla at-miehillä on toki oikeus haukkua ja pilkata bloggaajaa persoonana – huora, bimbo ja ämmä näin muutaman esimerkin mainitakseni – mutta auta armias, jos bloggaaja kutsuu tällaista nimittelijää vänisijäksi. Jotain rajaa!)