perjantai 23. joulukuuta 2011

Mörkö sängyn alla

Joskus eteen tulee hetkiä, jolloin kaipaa rinnalleen toista ihmistä. Silloin, kun makaa raatona sängyn pohjalla ja kukaan ei tuo yöpöydälle kuumaa keittoa eikä lähde lämmittämään autoa lääkärireissua varten. Kun näkee über-onnellisen pariskunnan kuhertelevan ja katsovan toisiaan superrakastuneen näköisinä. Kun tekee lomasuunnitelmia seuraavaa kesälomaa varten ja pohtii, lähteäkö taas yksin reissuun.

Ja kun katsoo kauhuleffan ja joutuu sen jälkeen menemään yksin sänkyyn, tai kotona tapahtuu selittämättömiä asioita, jotka pyörivät päässä vielä senkin jälkeen, kun valot on sammutettu.

Kotonani asuu kummitus. Kummitus rakastaa Scandinavian Music Groupia, mutta inhoaa Chisua ja Queens of the Stone Agea. Uudehkot stereoni ovat ruvenneet käyttäytymään omituisesti. Kahden Chisun levyn kohdalla volyymi on laskenut itsestään lähes nollille noin 10 sekuntia sen jälkeen, kun olen laittanut cd:n sisään ja pistänyt sen soimaan. Sama tapahtui Queens of the Stone Agen kanssa. SMG:n kohdalla volat sen sijaan kohosivat itsestään lähes täysille. Kaikkina kertoina olen ollut kaukana stereoista, joko toisessa huoneessa tai vähintään muutaman metrin päässä. Spooky.

Ystäväni oli kylässä luonani, ja kerroin hänelle tarinaa stereoista. Hän puolestaan rupesi kertomaan juttua työkaveristaan, jonka vessa on pari kertaa vetänyt itse itsensä keskellä yötä. Pariskunta oli järkyttynyt ja pelästynyt sydänjuuriaan myöten ja he olivat asentaneet vessaan kameran, jonka tapahtumia he olivat jälkikäteen katsoneet videolta. Nauhalla näkyy omituinen varjo, joka ilmestyy yhtäkkiä vessan seinälle keskellä yötä sillä aikaa, kun pariskunta on nukkumassa. Edelleen spooky.

Kummitustarinoiden jälkeen rupesimme keskustelemaan kaikkien aikojen kamalimmista kauhuelokuvista. Hohto, Manaaja, Ring. Minulle Ring on ultimate-kauhukokemus, jonka jälkeen en saanut nukuttua pariin yöhön ollenkaan ja leffa kummitteli mielessä vielä viikon sen jälkeen, kun olin nähnyt sen. Olin tuolloin parisuhteessa ja katsoin leffan kotona eksäni kanssa. Yöllä makasin tikkujäykkänä sängyssä ja pelkäsin, että mustatukkainen noita ryömii esille sängyn alta ja lahtaa minut aivan kuten elokuvassa.

Vieressä makaavasta miehestä ei ollut apua. Pelkäsin, että hänkin muuttuu yön aikana demoniksi ja jos herätän hänet, kohtaan pimeässä kiiluvat silmät ja epämääräisen mörön, joka on ottanut poikaystäväni mielen ja ruumiin haltuunsa ja aikoo teurastaa minut sänkyyn. Yksin olisin tosin ollut vielä enemmän peloissani ja olisin luultavasti valvonut kuukauden putkeen tai vähintääkin nukkunut valot päällä ja puukko kädessä.

En ole katsonut kauhuleffoja sen jälkeen, kun erosin. Ajatus siitä, että menisin sydän pamppaillen kylmänhikisenä yksin nukkumaan, tuntuu ylitsepääsemättömältä. Nyt olen kuitenkin joutunut tahtomattani samaan olotilaan temppuilevien stereoiden ja ystävän kertoman kauhutarinan johdosta. Haluan sänkyyni jonkun leveäharteisen karpaasin, joka pitää möröt poissa ja takaa minulle sikeät yöunet. Pitäisi varmaan taas aktivoitua nettideittirintamalla. ”Etsitään rotevaa miestä, joka ei pelkää yliluonnollisia ilmiöitä ja on valmis muuttamaan yhteen nopealla aikataululla.”

Joulun aikaan kodissani vierailee toivottavasti satu- ja muista mielikuvitusolennoista vain joulupukki, jonka toivotan lämpimästi tervetulleeksi. (En kuitenkaan yöaikaan.)

Toivotan kaikille lukijoille iloista ja rakkaudentäyteistä joulua tämän ihanaäänisen ja söpön miehen välityksellä!

3 kommenttia:

  1. Et ole yksin tuntemustesi kanssa. Monelle naiselle mies on turvan lähde ja pelokas mies pelkkä pilkan kohde. Vai millaisia tunteita sinussa herättää mies, joka oikeasti pelkää pimeää, hämähäkkejä tms tai heräilee painajaisiinsa eikä uskalla nukahtaa uudelleen?

    Joskus mieleen hiipii kerettiläinen ajatus: Pitäisikö luopua tavoittelemasta tasa-arvoa ja vain todeta, että naisen euro on 80 senttiä, miesten elämä on lyhyempi ja yksinkertaisesti vain on miesten ja naisten työt erikseen?

    Oikeasti on jotain hommia, jotka vain fyysisesti sopivat paremmin toiselle sukupuolelle: imetys naiselle ja autonrenkaiden vaihto miehelle, varsinkin isojen pyörien kanssa. Silti monilla itseään nykyaikaisina pitävillä naisilla on mielessään tiedostamaton lista "miesten töistä", joissa Y-kromosomilla tai testosteronin tuomalla lihasmassalla ei pitäisi olla merkitystä: viemärin avaaminen, huusin tyhjennys, rännien putsaus ja sen sellaiset.

    On mielenkiintoista keskustella pariskuntien kanssa esimerkiksi nukkumajärjestelyistä. Yleensä mies nukkuu parisängyssä oven puolella (hyökkäjien varalta), mutta ikkunan puolella, jos se tuntuu vaarallisemmalta (metsä vieressä tai alakerroksissa murtomiesten varalta). Poikkeustapauksissa selitys usein on, että naisen on helpompi nousta lasta hoitamaan. Joka tapauksessa nainen on tehnyt valinnan millä puolella hän nukkuu. En ole vielä törmännyt tapaukseen, jossa mies olisi tehnyt päätöksen. Eikö tasa-arvon perusteella noin joka toisessa tapauksessa niin pitäisi käydä?

    VastaaPoista
  2. Hesarissa oli tällä viikolla juttu ajankäytöstä ja siinä todettiin, että naiset käyttävät edelleenkin enemmän aikaa kotitöihin sekä lasten hoitamiseen. Niin ollen en näe ongelmaa siinä, että mies vastavuoroisesti avaa viemärin tai tyhjentää huussin.

    Eksän kanssa meillä oli mielestäni hyvä järjestely näille puhdetöille: kun viemäri piti satunnaisesti puhdistaa, eksä teki sen (enhän minä sinne sormiani laita, yök), ja minä vastavuoroisesti tiskasin tai imuroin hänen siivousvuorollaan. Kaikki voittivat. Viemärin tyhjennys vie vähemmän aikaa kuin imurointi, mutta on inhottavampi homma.

    Tunnen miehiä, jotka pelkäävät hämähäkkejä. Se ei herätä minussa sen suurempia tuntemuksia, paitsi sen, että kerrankin joku ymmärtää minua, kun itsekin pelkään hämähäkkejä. Pelkoani kun ei juuri ymmärretä vaan se saa osakseen naureskelua sukupuolesta riippumatta, vaikka se on fobia siinä missä korkeanpaikankammo tai lentopelko, joille kanssaihmisillä yleensä riittää sympatiaa ja ymmärrystä.

    VastaaPoista
  3. Michael bublé. yam.

    searchingforLBD.blogspot.com

    VastaaPoista